by 
Arkkitehti Carl Ludvig Engelin suunnittelema Valtioneuvoston linna pitää sisällään arvokasta taidetta ja kiehtovia tarinoita.
Valtioneuvoston linna, alkuperäiseltä nimeltään Senaatin talo, on seissyt pian 200 vuotta Helsingin Senaatintorin kyljessä. Kun Helsingistä tuli Suomen suurruhtinaskunnan pääkaupunki vuonna 1812, piti kaupunkiin saada myös julkishallinnollisia rakennuksia. Saksalainen Carl Ludvig Engel pestattiin niitä suunnittelemaan.
Engel suunnitteli Helsingin keskeiset rakennukset ja kaupungin arvokkaan empire-keskustan. Ensimmäisenä Engelin suunnittelemana rakennuksena torin ympärille valmistui Senaatin talo. Talo on valtavan kokoinen, se käsittää kokonaisen korttelin. Voi vain kuvitella, miten suurena puutalokaupungissa asuvat helsinkiläiset näkivät vuonna 1822 valmistuneen jättirakennuksen. Aleksanterinkadun ja Ritarikadun puoleiset siivet valmistuivat muutamaa vuotta myöhemmin.
Senaatti edusti arkkitehtoniselta tyyliltään keisarillista empireä, joka Venäjän vaikutuspiirin ulkopuolella tunnettiin uusklassismina. Empire haki innoitteensa antiikista, ja se näkyy rakennuksen julkisivussa. Tyylille uskollisena Engel suunnitteli julkisivuun pylväät. Rakennuksen keskellä pääovien yläpuolella on kuusi korinttilaista pylvästä. Lisäksi julkisivun reunoilla on neljä pilasteria. Korinttilaisissa pylväissä on tunnusomaista yläosan kasviaiheiset koristelut. Korinttilaisia pylväitä käytettiin perinteen mukaan hallinnollisissa rakennuksissa. Joonialaiset pylväät oli taas varattu sivistyksen kehtoihin, kuten torin toisella puolella olevasta yliopiston päärakennuksesta huomaa.
Senaatin keskipylväiden päällä on päätykolmio kelloineen. Rakennuksen sisäpihalla vastaavassa kohtaa on toinen kello. Kelloilla on sama koneisto. Ne valmisti tunnetun Könnin kellorakentajasuvun jäsen Jaakko Könni. Vuonna 2010-2011 kellot huollettiin ja niiden entisöinnistä vastasi kultaajamestari Raimo Snellman.
Päätykolmion takana on kupoli, joka merkkaa rakennuksen arvokkaimman paikan: Sen alla on esittelysali.
Bobrikovin kohtalon portaikko
Valtioneuvoston pääovien jälkeen avautuu rakennuksen pääportaikko. Seinät ovat levollisen vihreät, pylväät ja kaaret juhlavat valkoiset ja kokonaisuutta täydentää pikimustat kaiteet. Kyseessä on eräs kaupungin ja koko maan upeimmista ja tunnetuimmista portaikoista. Valtioneuvoston linna suunniteltiin toimistorakennukseksi ja aika pitkälti se on sitä tänäkin päivänä. Suurin osa rakennuksen huoneista on toimistoja, juhlavia yhteistiloja ei ole kovin montaa. Portaikko on yksi rakennuksen komeimmista yhteisistä tiloista ja se onkin säilynyt lähes alkuperäisessä asussaan.
Portaikon ylätasanteella on rakennuksen arkkitehdin Engelin rintakuva. Patsaan on veistänyt Ville Vallgren ja jalustassa olevan tekstin mukaan se on tehty Pariisissa vuonna 1887.
Portaikon seinällä on myös muistolaatta, joka kertoo tapahtumasta kesäkuulta 1904. Senaatin virkamies, kansallismielinen Eugen Schauman ampui portaikossa kenraalikuvernööri Nikolai Bobrikovin. Bobrikov oli korkein virkamies Suomessa ja toimi suoraan keisarin alaisuudessa. Hän johti Suomen venäläistämispolitiikkaa, jota Schauman ja monet muut suomalaiset vastustivat. Schauman ampui toisen kerroksen porrastasanteella Browning M1900-revolverillä kolme laukausta Bobrikovia kohti. Niistä viimeinen osui vatsaan ja oli tappava. Schauman ampui heti perään itsensä. Bobrikov menehtyi seuraavana yönä Kirurgisessa sairaalassa.
Juhlava presidentin sali
Valtioneuvoston linnan sydän on Presidentin esittelysali. Sali sijaitsee toisessa kerroksessa pääkupolin alapuolella. Huonetta käytetään presidentin ja valtioneuvoston yhteisiin istuntoihin. Alkujaan senaatti piti siellä istuntoja kenraalikuvernöörin johdolla. Silloin huoneen päädyssä sijaitsi keisarin valtaistuin, jonka päällä oli kaksipäinen kotka. Nykyään valtaistuinta voi ihailla Kansallismuseossa.
Presidentin esittelysalia hallitsee pitkä ja massiivinen pöytä. Pöydällä on ikivanha paksu kirja. Kyseessä on Raamattu 1600-luvulta. Se on ensimmäisiä kokonaan suomenkielisiä raamattuja, ja se on painettu Tukholmassa. Raamattu ostettiin antikvariaatista itsenäisyytemme ensimmäisinä vuosina ja se on siitä saakka ollut Valtioneuvoston linnassa. Ministerit vannovat virkavalansa sormet juuri tämän kyseisen Raamatun päällä. Huoneessa myös allekirjoitettiin 4.12.1917 Suomen itsenäisyysjulistus, joka kahta päivää myöhemmin hyväksyttiin eduskunnassa.
Presidentin esittelysalin seiniä somistaa entisten presidenttien muotokuvat. K. J. Ståhlbergin ja Per Evind Svinhufvudin muotokuvat on maalannut Antti Faven 1920-luvulla. Lauri Kristian Relanderin on ikuistanut Eero Snellman. Marsalkka Mannerheim on harvoja, jonka muotokuva maalattiin jo ennen hänen presidentin kauttaan. Hänet maalasi Eero Järnefelt vuonna 1922.
Ministerit Porvoon valtiopäivien äärellä
Presidentin esittelysalin vieressä on odotushuone, jonka seinällä on uudempien presidenttien muotokuvat, joita tilan puutteen vuoksi ei ole voitu esittelysaliin ripustaa. Odotushuoneessa on Tapani Raittilan vuonna 1958 maalaama Urho Kaleva Kekkosen muotokuva, Jaakko Sievisen tulkinta presidentti Mauno Koivistosta vuodelta 1989 sekä Kimmo Kaivannon muotokuva Martti Ahtisaaresta.
Naapurihuone on Valtioneuvoston istuntosali ja siellä kokoontuu Suomen hallitus. Pääministeri istuu pöydän päässä ja hänen vieressään on pääministerin sijaisen paikka. Sen jälkeen ministerit istuvat pitkän pöydän ääreen virkaiän mukaisessa järjestyksessä.
Ministerien toimia valvoo lähes koko seinän kokoinen maalaus, joka kuvaa Porvoon valtiopäiviä. Maalauksen on tehnyt Robert Wilhelm Ekman vuonna 1858. Se oli senaatin tilaustyö. Alkujaan valtiopäivät oli ikuistanut maalaukseksi Emanuel Thelning ja senaatti palkkasi Ekmanin tekemään kopion Thelningin työstä. Ekman ei tyytynyt pelkkään kopioon, vaan teki täysin omanlaisensa maalauksen.
Maalauksesta on löydettävissä tuttuja historiallisia henkilöitä kenraalikuvernööri G. M. Sprengtportenista keisarin rakastajattareen Ulrika Möllersvärdiin. Maalauksen keskiössä on itseoikeutetusti keisari Aleksanteri I. Hänen takanaan on kuvattuna sama valtaistuin, joka oli autonomian aikana sijoitettuna naapurihuoneeseen eli nykyiseen Presidentin esittelysaliin.
Pauli Jokinen