by 
Kammion mielisairaalalla on legendaarinen kaiku. Ei ihan samanlainen kuin Lapinlahden sairaalalla, mutta lähestulkoot. Kammiossa olivat toipumassa Nobel-palkittu F. E. Sillanpää, runoilija Uuno Kailas ja unisaarnaaja Maria Åkerblom. Puhumattakaan Mika Waltarista, joka toipui Kammiossa 1940-luvulla sodan ja Sinuhe egyptiläisen uuvuttamina. Waltari on todennut, että Kammio oli hänen elämänsä parasta aikaa. Hän lienee tarkoittanut sillä vapautusta työnteosta. Kammiosta Waltari palasi töiden ääreen täynnä energiaa.
Kammion sairaskoti oli yksityinen mielisairaala, joka sijaitsi Töölönkadun ja Ruusulankadun välisellä alueella. Sairaala perustettiin vuonna 1891, ja se sai nimensä paikalla aiemmin sijainneen huvila-alue Kammion mukaan. Sairaala kuului Lybeckin lääkärisuvulle, ja 1900-luvun alussa sitä ylläpiti aktivisti Valter Osvald Sivén. Sairaala oli aktivistien tukikohta ja siellä piiloteltiin venäläisten etsimiä aktivisteja.
Kammio tuli tunnetuksi päihdeongelmaisista potilaistaan. 1920-luvulta alkaen sairaala keskittyi narkomaanipotilaisiin. Myöhemmin Kammio liitettiin osaksi Kivelän sairaalaa. Virallisesti Kammion sairaskoti lopetti toimintansa olympiavuonna 1952, ja rakennus purettiin kesällä 1962.
VINKKI: Lue lisää tarinoitamme Helsingin historiasta.
*****
Artikkelin kuva: Kammion sairaala Taka-Töölössä vuonna 1953. Kuva: Börje Dilén, Helsingin kaupunginmuseo.