Hattupään kahvila Aleksanterinkadulla oli 1920-luvulla Tulenkantajien kantapaikkoja. Tulenkantajat oli kirjailijaryhmittymä, johon kuuluivat muun muassa Olavi Paavolainen, Katri Vala ja Uuno Kailas. Myös monet muut ajan kirjailijat, kuten Mika Waltari, oli tiiviisti yhteyksissä Tulenkantajiin.
Ryhmä kokoontui milloin missäkin, ja eräs kantapaikka oli Hattupään kahvila. Se sijaitsi nykyisen Stockmannin kohdalla. Paikalla oli 1920-luvulla basaarimainen rakennus, jonka arkkitehti oli Selim A. Lindqvist. Se näkyy vanhoissa valokuvissa Ekbergin talon vieressä. Basaarirakennus purettiin Stockmannin tieltä 1920-luvun lopussa.
Hattupään kahvila sai nimensä siitä, että siellä miehet saivat istua sisällä hattu päässä. Normaalisti se oli sallittua vain katukahviloissa. Kahvilaa kutsuttiin yleisesti Hattupään kahvilaksi, vaikka se ei ollut kahvilan oikea nimi. Sen oikea nimi on hämärän peitossa.
Olavi Paavolainen kutsui kirjassaan kahvilaa myös Markan kahvilaksi. Kirjailija Juha Järvelä arvelee Waltarin Helsinki -kirjassaan, että kahviyhtiön virallinen nimi oli Ab Mark Oy, jonka takia sitä kutsuttiin Markan kahvilaksi.
Panu Rajalan mukaan Waltari käytti kahvilasta myös nimeä Alhambra (Unio Mystica: Mika Waltarin elämä ja teokset).
Waltarin kirjasta Palava nuoruus (1935) voi lukea katkelman, jossa kuvataan Hattupään kahvilaa. Sinne astuttiin kahvikaupan ja surisevien sähkömyllyjen ohitse. Kahvilassa istui runoilija jos toinenkin paksun tupakansavun seassa.
Kahvilarakennuksen purkamisen jälkeen runoilijat siirtyivät Esplanadille Brondaan.