by 
Kuvassa näkyy, että 1960-luvulla Talin laukkaradasta ei ollut enää jäljällä mitään. Kuva on Helsingin kaupunginmuseosta. Mutta 1930-luvulla Talissa oli kansainväliset mitat täyttävä laukkarata. Moista ei Suomessa oltu nähty ennen – eikä ole nähty sen jälkeen.
Syyskuussa 1935 lähtölistalla olivat muun muassa Äijä, Ämmä, Juippi ja Alpo. Ne olivat suomenhevosia, jotka osallistuivat Talissa järjestettyyn laukkakilpailuun. Ruohopintainen rata oli 1200 metriä pitkä, ja yleisö sai lyödä vetoa voittajasta. Pelirahoilla tuettiin ratsastusuheilua.
Suomen Kenttäratsastusseura hallinnoi 1920-luvulla aluetta Töölön pallokentän kohdalla, mutta joutuivat lähtemään sieltä. Ratsastajat etsivät uutta paikkaa, ja alkuun kaupunginvaltuusto esitti paikkaa Kumpulasta ja myös Munkkiniemi esiintyi suunnitelmissa. Lopulta sopiva alue löytyi Talin kartanon läheltä. Kenttäratsastusseura vuokrasi sieltä 20 hehtaarin alueen.
Talin laukkarata otettiin käyttöön vuonna 1929. Siitä kehittyi kansainvälisen tason kilpa-areena, jonka suurin mittelö tunnettiin nimellä Grand National. Rata tarjosi puitteet kaikille olympiaratsastuslajeille ja laukkaurheilulle. Sota keskeytti radan käytön, ja useat maineikkaat laukkaurheilijat olivat menehtyneet rintamalla. Sodan jälkeinen räjähdysherkkä tilanne ei ollut omiaan ratsastusurheilun kehittämiselle, eikä taloudellista tukea lajille herunnut. Vuoden 1952 olympialaiset saivat laukkaradan jälleen kukoistamaan. Olympialaisissa radalla kilpailtiin kenttäratsastuksessa.
Olympialaisten tuoma piristys oli vain hetkellistä ja laukkarata oli taloudellisissa vaikeuksissa. Ratsastusharrastus Talissa hiipui, mutta vielä 1960-luvulla radalla järjestettiin vinttikoirakilpailuja. Hevosia siellä ei enää nähty. Sen jälkeen radalle heitettiin hyvästit.
Laukkaradasta ei ole enää jälkeäkään näkyvissä. Sen tilalla on Talin golfkenttä ja jalkapalloviheriöitä.