Kategoria: Helsingin historiaa

Kuvassa näkyy, että 1960-luvulla Talin laukkaradasta ei ollut enää jäljällä mitään. Kuva on Helsingin kaupunginmuseosta. Mutta 1930-luvulla Talissa oli kansainväliset mitat täyttävä laukkarata. Moista ei Suomessa oltu nähty ennen – eikä ole nähty sen jälkeen.

Syyskuussa 1935 lähtölistalla olivat muun muassa Äijä, Ämmä, Juippi ja Alpo. Ne olivat suomenhevosia, jotka osallistuivat Talissa järjestettyyn laukkakilpailuun. Ruohopintainen rata oli 1200 metriä pitkä, ja yleisö sai lyödä vetoa voittajasta. Pelirahoilla tuettiin ratsastusuheilua.

Suomen Kenttäratsastusseura hallinnoi 1920-luvulla aluetta Töölön pallokentän kohdalla, mutta joutuivat lähtemään sieltä. Ratsastajat etsivät uutta paikkaa, ja alkuun kaupunginvaltuusto esitti paikkaa Kumpulasta ja myös Munkkiniemi esiintyi suunnitelmissa. Lopulta sopiva alue löytyi Talin kartanon läheltä. Kenttäratsastusseura vuokrasi sieltä 20 hehtaarin alueen.

Talin laukkarata otettiin käyttöön vuonna 1929. Siitä kehittyi kansainvälisen tason kilpa-areena, jonka suurin mittelö tunnettiin nimellä Grand National. Rata tarjosi puitteet kaikille olympiaratsastuslajeille ja laukkaurheilulle. Sota keskeytti radan käytön, ja useat maineikkaat laukkaurheilijat olivat menehtyneet rintamalla. Sodan jälkeinen räjähdysherkkä tilanne ei ollut omiaan ratsastusurheilun kehittämiselle, eikä taloudellista tukea lajille herunnut. Vuoden 1952 olympialaiset saivat laukkaradan jälleen kukoistamaan. Olympialaisissa radalla kilpailtiin kenttäratsastuksessa.

Olympialaisten tuoma piristys oli vain hetkellistä ja laukkarata oli taloudellisissa vaikeuksissa. Ratsastusharrastus Talissa hiipui, mutta vielä 1960-luvulla radalla järjestettiin vinttikoirakilpailuja. Hevosia siellä ei enää nähty. Sen jälkeen radalle heitettiin hyvästit.

Laukkaradasta ei ole enää jälkeäkään näkyvissä. Sen tilalla on Talin golfkenttä ja jalkapalloviheriöitä.

Pohjois-Haaga on Helsingin ensimmäisiä lähiöitä. Alueen laajamittainen rakentaminen alkoi 1940-luvulla ja iso osa Pohjois-Haagan kerrostaloista on 1950- ja 1970-luvuilta. Kokosimme 10 kuvan koosteen Pohjois-Haagan historiasta. Tunnistatko kaikki paikat?

Thalianaukio 1950-luvulta.

Asuinkerrostalon rakennustyömaa Pietari Hannikaisen tiellä 1950-luvulla.

Pohjois-Haagan ympärijuoksu vuonna 1957.

Bussi Nuijamiestentiellä 1960-luvulla.

VINKKI: TUTUSTU MYÖS WALKHELSINGIN OPASTETTUIHIN KAUPUNKIKÄVELYIHIN!

Pohjois-Haagan leikkipuisto 1960-luvulla.

Pohjois-Haagan ostari vuonna 1970.

Ilmakuva Mannerheimintien loppupäästä, jossa Hämeenlinnanväylä alkaa. Pohjois-Haaga ylävasemmalla. Vuosi 1970.

Huovitien ja Nuijamiestentien risteys Pohjois-Haagassa vuonna 1957.

Haagan raitiovaunu Kivihaan kohdalla Haagassa Nuijamiestentiellä vuonna 1952.

Kioski Eliel Saarisen tiellä 1990-luvulla.

Kuvat: HKM (Runeberg Fred, Jästerberg Teo, Heinonen Eino, Bonin Volker von, Grünberg Constantin, Rista Simo, Hakli Kari)

---

TUTUSTU MYÖS WALKHELSINGIN OPASTETTUIHIN KAUPUNKIKÄVELYIHIN.

Arabiakeskus on Arabian vanhan tehtaan yhteydessä. Keskuksessa on ravintola, kirjasto, Iittala & Arabia Design Center, Pentik ja paljon muuta. Ulkoseinällä on taiteilija Michael Schilkinin keramiikkareliefi.

Normaalisti keskukseen kuljetaan ramppia pitkin katutasosta. Mutta todellinen yllätys löytyy, kun laskeutuu kerroksen alas parkkihalliin. Siellä nimittäin on Arabian entinen pääsisäänkäynti. Ja sisäänkäyntiä koristaa edelleen Michael Schilkinin hienot keramiikkatyöt.

Schilkin oli venäläissyntyinen keraamikko, joka työskenteli Arabian taideosastolla vuodesta 1935 alkaen.

Schilkinin päätyminen Suomeen oli monien sattumien summa. Eräs tarina kertoo näin:

”Vuonna 1921 hän oli erään paikallisen pursiseuran kanssa purjehtimassa Laatokalla. Vene joutui vahingossa Suomen puolelle, jossa rajavartiolaitos pidätti purjehtijat. Kuulustelujen jälkeen Schilkin muutti Mikkeliin jossa toimi renkinä maatalossa. Ollessaan töissä eräällä huvijahdilla hän pääsi Helsinkiin, jossa toimi kivenhakkaajana.” – Wikipedia.

Schilkinin tunnetuimmat julkiset työt ovat Helsingin kauppakorkeakoulun julkisivun taideteokset.

****

TUTUSTU MYÖS WALKHELSINGIN OPASTETTUIHIN KAUPUNKIKÄVELYIHIN!

Helsingissä on runsaasti näköispatsaita: Aleksis Kivi, Paavo Nurmi, Mannerheim ja muita presidenttejä. Mutta mikä onkaan kaupungin vanhin ulkotiloissa oleva julkinen näköispatsas?

Helsingin kaikkein vanhimmat julkiset veistokset ovat 1800-luvun alkupuolelta. Esimerkiksi Suomenlinnan rakentajan Augustin Ehrensvärdin hautamuistomerkki Suomenlinnassa on vuodelta 1805. Mutta se ei ole näköispatsas.

Kauppatorin keskellä jököttää Keisarinnankivi vuodelta 1835. Se pystytettiin Nikolai I:n puolison saksalaissyntyisen keisarinna Aleksandran ensimmäisen Helsingin-vierailun muistoksi. Se on usein mainittu Helsingin vanhimmaksi patsaaksi, jos hautamuistomerkkejä ei huomioida. Mutta keisarinnaakaan ei kunnioitettu näköispatsaalla.

Erikoisempi tapaus on keisari Aleksanteri I:n patsas. Se on näköispatsas, ja valmistumisvuosi on 1814. Mutta se tilattiin alkujaan kuvanveistäjä Ivan Martosilta Turun Akatemiaan. Turun paljon jälkeen 1932 patsas siirrettiin Helsingin yliopiston juhlasaliin. Ulkotiloihin patsas pääsi vuonna 1944, ensin Kansallismuseon pihalle, sittemmin yliopiston pääkirjaston pihalle. Joten patsas oli monta vuosikymmentä Helsingin vanhin julkinen näköispatsas, kunnes se vuonna 2013 palautettiin jälleen sisätiloihin.

Vuonna 1868 valmistui C.E. Sjöstrandin veistos Kullervo puhuu miekalleen. Se sijaitsee nykyään Talvipuutarhan pihalla. Mutta se taas perustuu kansantaruihin, joten ei sitä varsinaisena näköispatsaana voi pitää.

Joten on mentävä vuoteen 1885. Silloin paljastettiin Esplanadin ensimmäinen patsas, Johan Ludvig Runeberg. Veistäjänä hänen oma poikansa, Walter Runeberg. Tätä patsasta on siis pidettävä Helsingin vanhimpana näköispatsaana.

TUTUSTU MYÖS WALKHELSINGIN KULTTUURI- JA TAIDEKÄVELYIHIN.

Helsingistä on vuosikymmenten saatossa poistunut lukuisia huomattavia rakennuksia. Osa on purettu, osa tuhoutunut muuten. Etenkin 1960- ja 1970-luvuilla oli varsinainen purkuvimma, jonka seurauksena monet rakennukset poistuivat kaupunkikuvasta. Tässä kymmenen edesmennyttä rakennusta.

Kampin paloasema
Rakennus purettiin Kampintorilta 1960-luvulla. Kuva otettu juuri ennen purkua.

VPK:n talo
Nykyisen Aikatalon paikkeilla, Ateneumin takana, sijaitsi VPK:n talo, jonka suunnitteli arkkitehti Theodor Höijer. Eduskunta kokoontui ensimmäiset vuotensa siellä. Purettu 1967.

Kasarmitorin kauppahalli
Arkkitehti Selim A. Lindqvistin suunnittelema kauppahalli palveli Kaartinkaupungin asukkaita vuosina 1906-1958.

Sipoon kirkko
Mannerheimintien varrella ollut ns. Sipoon kirkko purettiin 1970-luvulla. Toiminut mm. bussi- ja ratikkakuskien työsuhdeasuntoina.

*****

VINKKI: Tutustu myös WalkHelsingin opastettuihin kaupunkikävelyihin.

*****

Ravintola Alppila
Alppilan korkeimmalla paikalla sijainnut ravintola. Paikalla oli ravintola jo 1800-luvun puolivälin jälkeen, mutta se paloi useaan kertaan. Kuvassa oleva ravintola paloi 1951.

Vallilan työväentalo
Sturenkadulla sijainnut työväentalo purettiin 1972. Rakennus valmistui 1920-luvulla Sörnäisten Työväenyhdistyksen talkootyönä.

Ullanlinnan kylpylä
Kaivopuiston kylpyläelämän keskus 1800-luvulla. Rannassa sijainnut kylpylä tuhoutui jatkosodan pommituksissa.

Töölön sokeritehdas
Töölönlahden rannalla sijaitsi sokeritehdas. Se oli nykyisen Oopperatalon kohdalla. Tehdas muutti Kirkkonummelle 1960-luvulla. Tämä kuva on vuodelta 1890.

Kammion sairaala
Yksityinen mielisairaala sijaitsi Töölössä Ruusulankadun varrella. Kammion rakennukset purettiin 1960-luvulla.

Skohan talo
Nykyisen Makkaratalon paikalla oli ns. Skohan talo. Rakennuksessa oli pääasiassa toimistoja ja liiketiloja. Skohan talo purettiin 1965.

Kuvat: HKM (Erik Friman, Johnny Korkman, Wasastjerna Nils, Eino Heinonen, WW Wilkman)

VINKKI: Tutustu myös WalkHelsingin opastettuihin kaupunkikävelyihin.

Helsingin vanhin kivitalo löytyi sattumalta 1990-luvulla. Valtioneuvoston rakennusta peruskorjattiin ja sen alta löytyi vanhan talon perustukset. Kyseessä oli Burgmanin talo. Pitkään ajateltiin, että Sederholmin talo vuodelta 1757 oli Helsingin vanhin kivitalo, mutta Burgmanin talo oli rakennettu jo 1690-luvulla. Se sijaisi nykyisen Aleksanterinkadun ja Ritarikadun risteyksen paikkeilla, osittain nykyisen Valtioneuvoston linnan alla.

Burgmanin talo sai nimensä sen rakennuttajan ja omistajan Torsten Burgmanin mukaan. Helsinki tuhottiin pahoin 1700-luvun alun isovihassa, mutta Burgmanin talo säästyi. Kenties juuri siksi, koska se oli kivestä. Talo oli kaupungin komeimpia ja siinä asui 1700-luvulla muun muassa pormestari, kenraalikuvernööri, armeijan ylipäällikkö ja maaherra.

Lähteiden pohjalta on varmistunut talon koko. Se oli noin 36 metriä pitkä ja 10 metriä leveä. Sen pohjoispuolella sijainneet siipirakennukset olivat noin 6 metriä pitkät ja 8 metriä leveät.

Burgmanin talo tuhoutui Suomen sodan melskeissä vuonna 1808.

Vinkki: WalkHelsingin arkkitehtuurikävelyllä lisää tarinoita Helsingin taloista.

Marraskuussa 1954 Helsingin Meilahdessa Pihlajatie 28:ssa nähtiin erikoinen näytelmä. Helsingin Sanomat uutisoi: Verinen pistoolikahakka päättyi hyppyyn ikkunasta.

Kaksi poliisia oli lähetetty Meilahteen, koska tiedettiin, että siellä omassa kodissaan oli Keijo Alho aseen kanssa. Ei tiedetty olikoko mies vaarallinen. Rikospoliisista paikalle lähetettiin Frans Valmunen ja Jaakko Pelttari. Alho ei antautunut suosiolla, vaan talossa käytiin kohtalokas tulitaistelu, jossa molemmin puolin ammuttiin lippaat tyhjiksi. Alho avasi ensin tulen kohti poliiseja. Hän osui etsivä Valmusta päähän ja Pelttaria ylävartaloon. Pelttari pahaksi onnekseen osui vielä kollegaansa rintaan, kun tämä oli tulilinjalla. Etsivä Valmunen sai surmansa puoli tuntia kestäneessä laukaustenvaihdossa.

Paikalle kiiruhti pillit ulvoen lisää poliiseja, joita Alho yritti paeta ikkunasta. Hän hyppäsi kolmannen kerroksen ikkunasta lasten kolmipyöräisen päälle ja mursi jalkansa. Raivokkaasti hän taisteli vielä viittä poliisia vastaan, mutta lopulta hänet taltutettiin.

Poliisit saivat määräyksen lähteä Alhon asunnolle, koska tämä oli aikaisemmin päivällä riehunut aseen kanssa valtioneuvoston tiloissa. Alho oli Suomen Pankin tutkija, ja hyvin vainoharhainen. Hän syytti valtiojohtoa liian ystävällisestä idänpolitiikasta. Hän häiriköi valtioneuvostossa ja tunkeutui sisäministeri Väinö Leskisen työhuoneeseen. Siellä hän ei kuitenkaan ammuskellut, mutta houraili vallankaappauksesta.

Alhon todellinen motiivi tunkeutua valtioneuvoston tiloihin oli pääministeri Urho Kekkosen surmaaminen. Näin ovat myöhemmin todenneet sekä Kekkosen poika Matti Kekkonen että tutkija Juhani Suomi, jotka ovat asiasta kertoneet lehdissä. Ministeri Kekkonen ei kuitenkaan juuri silloin sattunut olemaan paikalla. Jos olisi ollut, Suomen historia saattaisi olla tyystin toisen näköinen.

Murhayritys kuitenkin salattiin silloin tyystin. Myöhemmin Kekkonen yritettiin surmata kesäasunnossaan Kultarannassa.

Lisää rikostarinoita WalkHelsingin Murhakävelyillä.

WalkHelsingin kävelykierroksilla pääsee tutustumaan Stadin historiaan, mutta hyvä tapa sukeltaa historian pyörteisiin on myös vanhat valokuvat. Kaivoimme arkistoista vanhoja kuvia kesän lapsista – ajoilta, jolloin kesät olivat pitkiä ja aurinko paistoi aina.

Lapset uimassa Pihlajasaaren hiekkarannalla 1969.

Linnanmäen huvipuisto, 1968.

Lapsia Seurasaaren rannassa, 1960.

Kroketinpelaajia Tapanilassa, 1928.

Pikkutyttö istumassa koiran kanssa kalliolla, 1929.

Lapsia Brahen kentän uima-altaalla, 1957.

Elannon työntekijöiden lasten kesäsiirtola Sompasaaressa, 1950-lukua.

Pihalla Itä-Pasilassa, 1978.

Äiti ja lapsia Hietaniemen uimarannalla. Taustalla vesikaruselli. Vuosi 1960.

Uimakoulu Elannon työntekijöiden lasten kesäsiirtolassa Sompasaaressa, 1957.

Lasten leikkiä Liisankadulla, 1975.

Poika syö jäätelöä Senaatintorilla, 1977.

Kuvat: HKM (Bonin Volker von, Grünberg Constantin, Ahola Harri, Heinonen Eino, Rista Eeva, Punkari Pekka)

TUTUSTU MYÖS WALKHELSINGIN OPASTETTUIHIN KÄVELYRETKIIN ETUSIVULLAMME!

*****

Tutustu suosittuihin visoihimme:

– Tunnetko ammatit Stadin slangilla?

– Testaa miten hyvin tunnet Helsingin lähiöt?

– Tunnetko Helsingin vanhoista kuvista?

– Tunnetko Helsingin rikoshistorian?

Viimeisetkin lankapuhelimet poistuvat hiljalleen käytöstä, uutisoivat mediat. Uutisen innoittamana kaivoimme arkistoista kuvia Helsingin vanhoista puhelinkopeista. Muistatko vielä nämä, ja oletko kenties joskus jopa puhunut sellaisessa?

Mariankatu (1982)

Sama koppi Mariankadulla, mutta nyt vieressä on lehtikioski (1975)

Tämä koppi on Laajasalontien varrella (1960)

Puistolantie (1960)

Esplanadi (1970)

Koppi Hakasalmen huvilan edustalla (1996)

Kopit jäässä Töölössä (1973)

Vilhonkatu (1970)

Liikennelaitoksen rahastaja puhelinkopissa Rautatieasemalla (1971)

Nainen puhelinkopissa (1969)

Kuvat HKM (Eeva Rista, Volker von Bonin, Constantin Grünberg, Simo Rista, Jan Alanco, Pertti Oskala, Matti Honkavaara)

Helsingin historiaan voit tutustua myös WalkHelsingin kaupunkikävelyillä:

[useful_banner_manager banners=2 count=1]

WalkHelsingin suosituilla Murhakävelyillä pääset tutustumaan kaupungin rikoshistoriaan, mutta on sitä poliiseja tarvittu näissäkin tapauksissa. Ja joskus myös palokuntaa ja ambulanssia. Keräsimme arkistojen kätköistä 10 kuvaa Helsingissä sattuneista onnettomuuksista.

Postijuna ajoi aseman seinään 1926.

Sompasaaren lastensiirtolan tulipalo kesällä 1936.

Aero Oy:n kone teki pakkolaskun VR:n makasiinien viereen 1925.

Raitiovaunu suistui kiskoilta Itäisellä Heikinkadulla (nyk. Mannerheimintiellä) vuonna 1920.

Säiliöauton ja raitiovaunun yhteenajo Mäkelänkadun ja Sturenkadun kulmassa 1955.

Kuorma-auto ajanut tieltä. Vuosi 1947.

Nordenskiöldinkadulla tulvii vuonna 1972.

Bore II tuhoutunut tulipalossa vuonna 1915.

Kolari ruuhkautti Turunväylän talvella 1970.

Kaatunut puu tukki Bulevardin 1960-luvulla.

Kuvat: HKM (Sundström Eric, Heinonen Eino, Rosenberg Harald, Okkola Bertel, Kannisto Väinö, Hakli Kari, Timiriasew Ivan, Rista Simo, Grünberg Constantin)

[useful_banner_manager banners=2 count=1]

 

Tutustu myös suosittuihin visoihimme:

– Tunnetko ammatit Stadin slangilla?

– Testaa miten hyvin tunnet Helsingin lähiöt?

– Tunnetko Helsingin vanhoista kuvista?

– Tunnetko Helsingin rikoshistorian?

Designmuseon ja Arkkitehtuurimuseon vieressä kulkee lyhyt Ullanlinnankatu. Kävelyretkellä kannattaa poiketa sisäpihalle, jos portit ovat auki. Sisäpiha on erikoinen paikka. Siellä on rakennus, jossa on vanha puinen parveke. Ihan kuin olisi hypännyt äkisti jonnekin Alppikaupunkiin.

[useful_banner_manager banners=2 count=1]

Oletko koskaan Kalliossa kävellessäsi kurkistanut sisään Kaarlenkatu 15:n porttikäytävään? Sama portti, josta mennään Arlan saunaan.

Kurkista joskus, siellä on upeat seinämaalaukset, jotka ovat Marjo Leinosen käsialaa.

[useful_banner_manager banners=2 count=1]

Tapio Wirkkala (1915-1985) on maamme historian tunnetuimpia muotoilijoita, ja monet tuntevat esimerkiksi hänen Iittalalle suunnittelemia astioita.

Mutta hieman vieraammaksi suurelle yleisölle on jäänyt hänen veistoksensa. Helsingistä löytyy Suomen leijona -patsas, vuodelta 1943. Se sijaitsee Suomenlinnassa Merisotakoulun pihalla, jonne on kaikilta vapaa pääsy.

Graniittiveistos suunniteltiin sota-aikana Äänislinnaan (eli Petroskoihin). Tarkoitus oli pystyttää taisteluiden muistomerkki Äänislinnan keskusaukiolle. Kun suomalaiset joutuivat perääntymään, Wirkkalan tekemä patsas tuotiin mukana Suomeen.

Veistos sai uuden kodin Merisotakoulun pihalta.

[useful_banner_manager banners=2 count=1]

Kun Kauppatorilta kävelee Katajanokalle, niin hieman ennen Allas Sea Poolia eteen tulee vanha vesiposti. Siitä kävelee usein ohi, eikä edes noteeraa historiallista maamerkkiä.

Höyryveturin vesiposti on jätetty rantaan muistoksi niiltä ajoilta, kun Katajanokan ja Länsisataman välillä vielä oli junayhteys. Rata lakkautettiin vuonna 1980. Vesipostin kylkeen on kiinnitetty aiheesta kertova laatta.

Mukavaa, että kaupunkiin jätetään tällaisia pieniä herkkupaloja paikallishistorian ystäville.

WalkHelsingin blogissa reissataan Helsinkiä ristiin rastiin ja bongaillaan kaikkea kiinnostavaa ja erikoista.

[useful_banner_manager banners=2 count=1]

Eduskuntatalo valmistui Arkadianmäelle 1930-luvun alussa. Mutta toki eduskunta kokoontui sitä ennenkin.

Eduskunta kokoontui vuosina 1911-1931 Heimolan talossa, joka sijaitsi osoitteessa Hallituskatu 15. Sitä osoitetta on tuhra etsiä, sillä Hallituskadun länsiosa on nimetty Yliopistonkaduksi ja Heimolan talo sijaitsi nykyisessä Yliopistonkatu 5:ssä.

Mutta eipä löydy Heimolan taloakaan enää, sillä rakennus purettiin vuonna 1969.

Heimolan jugendtalon suunnitteli arkkitehti Onni Tarjanne ja rakennus valmistui vuonna 1910. Yllä oleva kuva on 1920-luvulta. Kuva on Helsingin kaupunginmuseon kokoelmista.

Ensimmäiset eduskuntavaalit järjestettiin vuonna 1907. Ensimmäiset 4 vuotta eduskunta kokoontui Ateneumin naapurissa olleessa VPK:n talossa, joka sittemmin on purettu.

Lisää Helsingin historiasta WalkHelsingin kävelyretkillä.