by 
Helsingin Vallila on puutalovaltainen kaupunginosa. Elokuisena iltana vuonna 1920 asukkaat olivat jo menossa nukkumaan, kello kun läheni puoltayötä. Silloin Virtaintie 4:ssä räjähti. Joku oli heittänyt puutalon alimman kerroksen ikkunasta kaksi pommia asuntoon. Ikkunat olivat rikki ja asunnosta nousi savu. Asukkaat löydettiin verissään lattialta.
Virtaintie 4:ssä asui seppä Teodor Sädevirta perheineen. Pienessä asunnossa asui sepän lisäksi hänen puolisonsa, sisarensa, poikansa sekä eräs perheeseen kuulumaton mies.
Iltalehdessä kirjoitettiin 27.8.1920:
“Perheen jäsenet olivat je levolla, kun pommit äkkiä klo 11 tienoissa illalla heitettiin ikkunasta sisään. Laadultaan ovat pommit olleet sangen voimakkaita. Niiden lennättämistä sirpaleista haavoittuivat huoneessaolijat erittäin vaarallisesti. Heti tapahtumasta tiedon levittyä ja väen kokoutuessa paikalle, saatettiin haavoittuneet kirurgiin, jonne he jäivät hoidettaviksi.”
Seppä Sädevirran puoliso kuoli pommi-iskussa. Mutta mistä oikein oli kyse?
Pari kuukautta ennen Vallilan pommiattentaattia Tampereella vietettiin suojeluskuntien paraatia, johon osallistui muun muassa Mannerheim. Hänet oli tarkoitus salamurhata siellä.
Mannerheimin murhayritys suunniteltiin Pietarissa. Suunnitelmien taustalla oli bolševikki ja punaupseeri Eino Rahja. Hän oli toiminut kaksi vuotta aikaisemmin punaisten joukkojen rintamapäällikkönä Lempäälässä ja hetken jopa koko punakaartin ylipäällikkönä. Sodan jälkeen hän asui Venäjällä ja toimi Pietarin punaupseerikoulussa. Siellä hän kokosi kahdeksan upseerin ryhmän, jonka tehtävä oli surmata Mannerheim. Miehet saapuivat Suomeen väärennetyillä passeilla.
Jari Tervo on kuvannut salamurhahanketta kirjassaan Troikka.
Ryhmän johtajaksi valikoitui Aleksander Weckman. Karl Salo sai kunniatehtävän ampua Mannerheim paraatin aikana.
Ryhmä saapui Tampereelle, mutta kaikki meni pieleen. Salon oli määrä ampua Mannerheim Hämeenkadulla. Weckman ja Aleksanteri Suokas varmistaisivat Salon pakomatkan. Salolle annettiin Colt-pistooli tehtävää varten. Kun paraati saapui Tampereen keskustaan, Salo alkoi epäröidä. Väentungoksessa hän myös kadotti näköyhteyden Weckmaniin ja Suokakseen. Tilaisuus oli ohi. Myöskään Weckman ja Suokas eivät ehtineet ampua Mannerheimia.
Salaliittolaisten kesken alkoi kiivas jälkipyykin pesu.
Weckman antoi Salolle viikon aikaa surmata Mannerheim. Jos se ei onnistuisi, niin hän voisi murhata sotaministeri Bruno Jalanderin. Muussa tapauksessa Salo tapetaan. Salon tarkoitus oli ampua Mannerheim tai Jalander Helsingissä suojeluskuntajuhlassa, mutta kenties viranomaiset olivat saaneet selville salamurhahankkeen, sillä poikkeuksellisesti molemmat herrat jäivät pois juhlasta. Salaliittolaiset ymmärsivät, että maa polttaa heidän jalkojensa alla ja on parempi livistää maasta. Salo pidätettiin Espoossa, Weckman ja Suokas Viipurin-junassa.
Helsingissä Weckmania oli avustanut seppä Teodor Sädevirta. Hän todisti oikeudessa murhayrityksen tekijöitä vastaan. Salaliiton vapaalla jalalla olleet jäsenet päättivät kostaa Sädevirralle.
Kaksi salaliittolaista kävi elokuisena iltana heittämässä pommit Sädevirran perheen asuntoon Vallilassa.
VINKKI: Lisää rikostarinoita WalkHelsingin Murhakävelyillä.
*****
Artikkelin kuva Virtaintieltä (HKM, Volker von Bonin)