Kategoria: Blogi

Nyt kannattaa suunnata nenä kohti Designmuseota ja sen vieressä sijaitsevaa Arkkitehtuurimuseota. Molemmissa on menossa kiinnostavat näyttelyt.

Kustaa Saksi Designmuseossa

Unen ja valveen rajamailla, alitajunnan ja tietoisuuden rajamailla, taiteen, muotoilun ja käsityön rajamailla. Designmuseon 150-vuotisjuhlavuoden päänäyttely on laaja katsaus tekstiilitaiteilija Kustaa Saksin uraan ja yli 10 vuotta jatkuneeseen yhteistyöhön Alankomaissa toimivan TextielLabin kanssa.

Saksin töissä yhdistyvät digitaalinen ja analoginen työskentely. Tietokoneella ja käsin piirretyt kuvat muuttuvat tekstiiliteoksiksi 1800-luvulla kehitetyllä jacquard-kudontatekniikalla.

Amsterdamissa asuvan Kustaa Saksin omaleimaisessa tyylissä sekoittuvat fraktaalit, migreenikuviot, psykedelia, geometria sekä kulttuuriset viittaukset ja kasvioppi. Saksi työskentelee nykyaikaisten kuvakudosten parissa, joissa sekoittuu analoginen ja digitaalinen tekniikka.

Kustaa Saksi: Rajamailla, Designmuseossa 5.5.-15.10. 2023.

Betoniunelmia Arkkitehtuurimuseossa

Designmuseon vieressä olevassa Arkkitehtuurimuseossa on esillä näyttely, joka esittelee 1970-luvun arkkitehtuuria. Se on aihe, joka herättää keskustelua, mielipiteitä ja ristiriitoja. Arkkitehtuurin 1970-luku mielletään betonielementtien, tasapäisyyden ja tehokkuuden ajaksi. Tuon ajan arkkitehtuuri on ehtinyt peruskorjausikään ja sitä puretaan nyt ennätystahtia. Pitäisikö sen ajan rakennuskantaa säästää ja suojella? Olemmeko oppineet mitään vanhoista virheistämme?

Betoniunelmia avaa kiistanalaisen vuosikymmenen arkkitehtuuria ja ajan ilmiöitä kutsuen elämykselliselle retkelle 1970-luvun Suomeen. Tällä vuosikymmenellä Suomessa unelmoitiin talouskasvusta, hyvinvoinnista ja tasa-arvosta. Betoniunelmia jatkaa Arkkitehtuurimuseossa menneiden vuosikymmenien arkkitehtuuria käsittelevien näyttelyjen sarjaa, jossa on nyt saavuttu 1970-luvulle asti.

Betoniunelmia ja muita näkymiä 1970-luvun arkkitehtuuriin, Arkkitehtuurimuseossa 17.5.–15.10.2023

Tullimuseon uudessa Lautalla lännestä -teemanäyttelyssä tutustutaan autolauttaliikenteen ja Tullin yhteiseen tarinaan aina 50-luvulta nykypäivään ja tulevaisuuteen.

Autolauttaliikenne on meille tuttua arkipäivää – Itämeren autolautoilla seilaavat niin risteilymatkustajat kuin rahtirekat. Arkisella lauttaliikenteellä on kuitenkin ollut valtava merkitys Suomelle paitsi talouden myös kulttuurin näkökulmasta. Autolautat ovat toimineet porttina ja liittäneet meidät läntiseen maailmaan.

Tullimuseon uudessa näyttelyssä pääset sukeltamaan autolauttojen tarinaan. Näe, mistä kaikkialta autolautoilla on lähdetty maailmalle tai kokeile itse, miten rahtikuorman sinetöinti varmistetaan. Tullimuseon pysyvä näyttely puolestaan kertoo laajemmin tullitoiminnan historiasta Suomessa.

Suomenlinnan Susisaaressa sijaitseva Tullimuseo on mainio kesän päiväretkikohde kaikenikäisille. Samaan vierailuun voi helposti yhdistää muitakin Suomenlinnan lukuisista nähtävyyksistä. Vaihtuvan teemanäyttelyn lisäksi Tullimuseossa voi tutustua laajemmin Tullin historiaan ja sen merkitykseen yhteiskunnassamme. Museossa on esillä esimerkiksi aikojen saatossa salakuljetettuja esineitä, Tullin toimintaan liittyviä työvälineitä ja vanhan ajan virka-asusteita.

Tullimuseoon on ilmainen sisäänpääsy.

Maauimalat ovat oleellinen osa Helsingin kesää, ja monille Uimastadionin aukeaminen onkin merkki kesän alkamisesta. Uimastadion avataan tänä vuonna äitienpäivänä sunnuntaina 14.5. kello 9.00. Uimastadika on avoinna syyskuun 10. päivään asti.

Uimastadikan avajaisten ja äitienpäivän kunniaksi sadalle ensimmäiselle asiakkaalle on maksuton kahvitarjoilu. Lisäksi avajaispäivänä järjestetään kaksi maauimalan sisäänpääsymaksuun sisältyvää vesijumppaa. Ensimmäinen hyppyaltaassa järjestettävä vesijumppa on kello 10.00, ja toinen on kello 12.00. Hyppyaltaassa järjestettävät vesijumpat kestävät 45 minuuttia, ja niiden enimmäisosallistujamäärä on 50 henkilöä.

Avajaispäivän aikana juhlamusat Uimastadikalla loihtii DJ RNo, joka on niittänyt mainetta niin Suomen kuin ulkomaiden keikkapaikoilla. DJ RNon letkeä setti sisältää uusia hittejä ja vanhoilla klassikoilla höystettynä. DJ RNon musiikit alkavat heti aamusta, ja setti jatkuu rennon lungisti pitkin päivää.

Uimastadionia on myös valmisteltu kesäkuntoon. Sisääntuloa on remontoitu, ja Uimastadikan edustalle on pystytetty uusia pyörätelineitä. Lisäksi maauimala-alueelta löytyvät jo aiemmilta kesiltä tutut ja suositut aktiviteetit, kuten monipuolinen ulkokuntosali, ulkosählykaukalo, koripallo- ja rantalentiskentät, pingispöydät, sisäkuntosali, jättishakkialue, lasten leikkialueet ja piknik-pöydät pelialustoineen. Uimastadikalta on myös mahdollista lainata panttia vastaan niin sähly-, koris- ja rantalentisvälineitä sekä mm. shakkinappuloita. Nälkä ei myöskään Uimastadionilla pääse yllättämään, sillä kahvilaravintola palvelee tutusti maauimalan alueella.

Kumpulan maauimala avataan urbaanien rytmien tahdissa

Kumpulan maauimala avataan viikko Uimastadionin jälkeen sunnuntaina 21.5. kello 9.00. Kumpulan avajaispäivää tähdittää suomalainen rap-artisti Stoge, joka heittää avajaispäivänä peräti kolme settiä. Energiseksi esiintyjäksi kuvaillun Stogen setit Kumpulassa ovat kello 14.00, 16.30 ja 19.30.

Kumpulan maauimala on Uimastadionin tapaan valmisteltu viimeisen päälle kesää varten. Kumpulastakin löytyy rantalentis- ja korisalueet, laadukas ulkokuntosali, pingispöytiä sekä piknik- ja lasten leikkialueet. Lisäksi alueelle on asennettu lisää piknik-pöytiä, joissa voi myös pelata mm. shakkia tai ludo-peliä. Pelinappuloita saa maauimalasta lainaksi panttia vastaan, kuten myös nyrkkeily-, koris- ja rantalentisvälineitä. Myös Kumpulassa toimii kahvilaravintolayrittäjä.

Lähde: Helsingin kaupunki

Helsinki-Vantaan lentoasemalle avataan ennätysmäärä uusia ravintoloita, kahviloita ja myymälöitä. Finavian mukaan palveluiden kehittämisessä seurataan trendejä ja matkustajien toiveita.

Kaikkiaan Helsinki-Vantaalle avautuu kesän ja syksyn aikana 17 uutta ravintolaa ja myymälää. Uudet palvelut luovat lentoasemalle noin 170 uutta työpaikkaa. Liiketilaa valmistuu noin 3 000 neliötä lisää, mikä laajentaa liiketilat terminaalissa 29 000 neliöön.

Kesällä avautuu yhteensä kymmenen uutta ravintolaa ja kahvilaa. Joukossa ovat muun muassa hampurilaisravintola Bastard Burgers, kasvispainotteista ruokaa tarjoava Fafa’s ja rento Toastery-kahvila. Legendaarinen Oak Barrel lisää reilusti kesän aikana asiakaspaikkojansa ja ruokatarjontaansa, mutta muutoin monen matkustajan suosikkipubi säilyy entisellään.

Syksyllä 2023 ovensa avaa seitsemän uutta myymälää. Niitä ovat esimerkiksi ekokauppa Ruohonjuuri, muumimyymälä Moomin Shop, Kankurin Tuvan ympärivuotinen joulumyymälä sekä koru- ja designmyymälä Via Minnet.

Suurin osa ravintoloista ja myymälöistä sijoittuu uudelle elämykselliselle palvelu- ja kohtaamisalueelle, joka rakentuu parhaillaan entisen lähtöaulan paikalle. Helsinki-Vantaan isoon palvelu-uudistukseen ja palvelu- ja kohtaamisalueen valmistumiseen huipentuu myös Finavian 10-vuotinen investointiohjelma, joka päättyy syksyllä.

Helsinki-Vantaan uudet ravintolat, kahvilat ja myymälät:

– Aasialainen ravintola Asian Kitchen
– Hampurilaisravintola Bastard Burgers
– Kotimainen kasvispainotteinen ravintola Fafa’s
– Matkamuistomyymälä Finspiration by Kankurin Tupa
– Ympärivuotinen joulumyymälä by Kankurin Tupa
– Leipomotuotteisiin erikoistunut kahvila Kaffet Bakery
– Muumimyymälä Moomin Shop
– Pizzeria Pala Pizza Bar
– Kotimainen kahvila Robert’s Coffee
– Ekokauppa Ruohonjuuri
– Kotimainen kahvila Toastery
– Kotimainen kahvila Tori Kitchen & Café
– Second hand -liike Relove
– Voileipäravintola Subway 24/7
– Kahvila Starbucks
– Koru- ja designmyymälä Via Minnet
– Vaateliike Boss & Ralph Lauren

Suomen kansallismuseon viimeinen näyttely ennen vuosia kestävää remonttia on keskittynyt taidemaailman marginaaliin. Kesytön taide -näyttely esittelee outsider-taiteilijoita meiltä ja muualta. Outsider-termillä viitataan taiteilijoihin, jotka ovat niin sanotun korkeataiteen ulkopuolella. Sillä on monta rinnakkaistermiä: ITE-taide, marginaalitaide, naiivi taide, art brut, jne.

Suomessa tällainen taide on yleistä. Maaseutujen kyläkoulut ja -kahvilat täyttyvät paikallisesta marginaalitaiteesta. Näyttelyitä järjestetään ladoissa ja työväentaloilla. Mieleen tulee ensimmäisten joukossa Kauhajoella Alpon savannia pitävä Alpo Koivumäki (vuoden ITE-taiteilija 2023) ja Parikkalassa Hiljaisen kansan luonut Reijo Kela. He ovat paikallisia sankareita, joita usein on pidetty myös kylähullun maineessa.

Kansallismuseon näyttelyssä on esillä 280 teosta 46 outsider-taiteilijalta. Heitä yhdistää muun muassa se, että he ovat itseoppineita ja työskentelevät taideinstituutioiden ulkopuolella. Monet heistä ei edes halua ammattitaiteilijoiksi. Usein he karttavat julkisuutta. Outsider-taide on viime vuosina nostanut päätään, siitä on tullut keräilykohde ja taidetta on esitelty Venetsian Biennaalia myöten.

Kansallismuseon näyttelyn ovat kuratoineet taidehistorioitsija Tuula Karjalainen sekä kulttuurituottaja Liisa Heikkilä-Palo. Teokset ovat lainassa muun muassa K. H. Renlundin museosta Kokkolasta ja Saarijärven museosta.

Näyttely on monin paikoin riemastuttava. Naivistiset kristushahmot ja hollantilainen mäkihyppääjä saavat väkisin hymyn naamalle. Jussi Tukiainen on tehnyt laivan kanojen luista. Franjo Klopotanin kuvissa yhdistyy Teletappien maailma ja Salvador Dali. Viehättävimpiä teoksia ovat Tyyne Eskon poliittiset maalaukset. Hänen mielestään Kekkonen oli ainoa oikea poliitikko, muut olivat selkärangattomia oman edun tavoittelijoita. Esko maalasi itsensä tauluihin koiransa kanssa. Hän edusti kuvissa pientä ihmistä.

Näyttely on rakennettu pitkälti olemassa olevien kokoelmien varaan, jotka nyt on saatu lainaan. Niiden ehdoilla mennään. Mutta se on näyttelyn ensimmäinen kirous. Valtaosa teoksista on ulkomaalaisia. Saksalainen tai englantilainen outsider-taide tuntuu olevan kovin väärässä paikassa Suomen kansallismuseossa. Mieluusti olisin nähnyt enemmän kotimaista outsider-taidetta, sillä sitä piisaa. Maamme on pullollaan idearikkaita ja luovia taiteilijoita, jotka puurtavat omaehtoisia teoksiaan liitereissä ja autotalleissa. Tyyne Eskon ja Jussi Tukiaisen kaltaisia taiteilijoita olisi kaivattu lisää tähän näyttelyyn.

Näyttelyn toinen kirous on perustavampaa laatua. Onko kansallismuseo (tai mikään museo) oikea paikka esittelemään outsider-taidetta? Tekijät ovat usein tietoisesti marginaalissa, sitoutumattomia ja irrallaan instituutioista. Nyt he ovat osana instituutiota. Vähän kuin punkbändi raahattaisiin Finlandia-talon estradille soittamaan RSO:n kausikorttilaisille. Tällainen Outsider-taide kuuluu luontevimmin osuuskauppojen kesänäyttelyihin, Tapanilan vanhaan kyläkouluun, kirpputoreille ja navettojen seinille. Museoissa siitä yritetään tehdä salonkikelpoista, johon se ei oikein taivu. Museossa outsider-taide on irrotettu alkuperäisestä ympäristöstään.

Näyttely jatkuu syyskuulle saakka, jonka jälkeen museossa alkaa laajennus ja peruskorjaus. Seuraavaksi museo avautuu jälleen parin kolmen vuoden kuluttua.

Kesytön taide -näyttely Suomen kansallismuseossa 5.5.-24.9.2023

Teksti: Pauli Jokinen

Ateneumin näyttelyssä on esillä yli 200 Albert Edelfeltin teosta. Huoneita kiertäessä vaivun jonkinlaiseen lievään Firenze-syndroomaan. Sillä tarkoitetaan liiallisista taide-elämyksistä johtuvaa sekavuuskohtausta. Näyttelyssä on esillä valtava määrä Edelfeltin kuuluisimpia ja parhaimpia töitä. Tuolla on Kuningatar Blanka ja tuolla Ruokolahden eukot. Kulman takana odottaa Virginie ja Larin Paraske. Poltettu kylä. Lapsen ruumissaatto. Kaukolanharju. Rannalla leikkivät pojat. Kaarle-herttua ja Klaus Fleming.

Edelfelt-näyttely on ollut aiemmin esillä Pariisissa ja Göteborgissa, ja nyt se ilahduttaa taiteen ystäviä myös Helsingissä. Näyttelyn ovat koonneet kuraattorit Anne-Maria Pennonen ja Hanne Selkokari. Näyttelyn keskeinen teema on Edelfeltin kansainvälisyys. Tunnettujen maalausten lisäksi esillä on harvinaisuuksia ja jokunen teos on esillä ensimmäistä kertaa.

Albert Edelfeltin (1854-1905) porvarillisuus ei ole minua puhutellut liiemmin. Hänen aihevalintansa olivat konservatiivisia, jopa tylsiä, joskin aikakaudelle tyypillisiä. Mutta sanattomaksi vetää, kun kaikki hänen teoksensa tuodaan nenän eteen kerralla. Samalla voi miettiä, mikä tekee hänestä niin suuren taiteilijan. Edelfeltissä on jotain mystistä. Hänen tekniikkansa oli suvereenia ja tuotantonsa laajaa. Maalausten taso oli kauttaaltaan korkea. Hän oli myös ulospäin suuntautunut ihminen ja puhui monia kieliä. Hän oli myös uranuurtaja, jos ajatellaan taiteilijoiden kansainvälistymistä 1800-luvulla. Hänen suuruutensa lienee monien asioiden summa.

Kolme kohtaa näyttelyssä sävähdytti minua erityisesti. Ensimmäinen oli historiahuone, jossa on esillä Edelfeltin historiallisia maalauksia. Hän kuvitti paljon kansamme vaiheita, muun muassa Vänrikki Stoolia. Historiahuoneen kokokohta on Kaarle-herttua herjaa Klaus Flemingin ruumista. On aina suuri hetki nähdä tämä maalaus kaikessa komeudessaan. Normaalisti se on esillä Turun linnassa lasivitriinissä.

Toinen sykähdyttävä hetki oli huone, jonne oli koottu Edelfeltin Helsinki-aiheisia maalauksia. Ne olivat minulle entuudestaan jokseenkin vieraita. Edelfelt on Helsinki-maalauksissaan kuvannut muun muassa Kauppatoria, merimaisemia, Kaivopuistoa ja Katajanokkaa. Useissa maalauksissa eletään talvea. Niissä näkyy pohjoinen valo, joka oli Edelfeltille tunnusomaista.

Kolmantena nostan esiin hienon rinnastuksen. Vierekkäin on aseteltu Lapsen ruumissaatto ja vähemmän tunnettu sisarteos Ristiäissaatto. Toisessa soudetaan kohti elämää, toisessa kohti kuolemaa. Ristiäissaatto kuuluu nykyään Anders Wiklöfin kokoelmiin, ja on aika harvoin ollut esillä.

Albert Edelfeltin pääteoksia on syytä esitellä aika ajoin. Ne ovat Suomen kulttuurihistorian kovinta kivijalkaa. Viimeksi Edelfelt oli laajemmin esillä Ateneumissa vuonna 2004. Parin vuoden takainen näyttely Sinebrychoffin taidemuseossa vesittyi koronaan. Tätä näyttelyä voi suositella kaikille yleissivistävänä kokemuksena. Näyttely on niin laaja, että sitä voi käydä pureksimassa useamman kerran.

Albert Edelfeltin näyttely Ateneumissa 5.5.–17.9.2023.

Teksti: Pauli Jokinen

Kiasman yksi kokonainen kerros on nyt omistettu Tom of Finlandin taiteelle. Touko Laaksonen alias Tom of Finland on eräs Suomen kansainvälisesti tunnetuimpia taiteilijoita. Hänen homoeroottiset kuvansa olivat erittäin rohkeita aikana, jolloin homoseksuaalisuus oli laitonta.

Näyttelyssä on kiinnostavaa seurata, miten hänen estetiikkansa kehittyi ajan saatossa. Vuonna 1920 syntynyt Laaksonen piirteli tietysti jo lapsena, kuten kaikki. Näyttelyssä on esillä hänen lapsena tekemiä sarjakuvia. Sota-aikana hän alkoi piirtää eroottisia kuvia, jotka olivat vielä kovin kilttejä verrattuna myöhempiin töihin. Ajan mittaan piirustuksiin tuli mukaan hänen tunnetut sankarinsa: metsurit, motoristit, sotilaat, poliisit.

Tom of Finlandin tyyli kehittyi vuosikymmenten varrella yhä rohkeampaan suuntaan. Siihen vaikutti muun muassa pornolehtien yleistyminen. Tom of Finland halusi kilpailla niiden kanssa kuvaamalla miehet entistä haluttavimmiksi ja heidän elimensä ylisuuriksi. Sellaisia ei nähnyt edes pornolehdistä.

Hänen mustavalkoiset kuvansa olivat lähes valokuvamaisia. Estetiikkaan yhdistyi myös antiikista tuttu alastomien mieskehojen palvonta. Hän korosti miehisiä piirteitä, hauikset ja rintalihakset olivat jykeviä. Nahka kiilsi epäluonnollisen kirkkaana. Vaikka hänen tyylinsä kehittyi, punainen lanka säilyi kirkkaan punaisena: kuvien miehet olivat aina eräänlaisia päiväunien kohteita.

Näyttely on jaoteltu eri osiin ja se jako toimii. Yhdessä osassa ollaan retkeilemässä luonnonhelmassa, toisessa moottoripyörien kanssa tien päällä, kolmannen keskiössä on nahka ja univormut ja niin pois päin. Näyttely antaa hyvän kokonaiskuvan Tom of Finlandin taiteesta.

Vaikka näyttely itsessään toimii, ei voi välttyä kysymykseltä, miksi vasta nyt? Miksi Suomen nykytaiteen ykkösnäyttämö nostaa vasta nyt Tom of Finlandin esille? Suurin Tom of Finland -huuma oli jo muutamia vuosia sitten.

Taidehalli esitteli kattavasti Tom of Finlandin taidetta 2016. Seuraavana vuonna ilmestyi Touko Laaksosen tarinan kertova elokuva. Finlayson valmisti Tom of Finland -lakanoita. Hype oli suurta. Vaikka Kiasma esittelee Tom of Finlandin taidetta kenties laajemmin kuin kukaan Suomessa koskaan, näyttelyssä tulee väistämättä olo, että tämä kaikki on jo nähty.

Tom of Finlandin kuvista on tullut valtavirtaa, eivätkä ne edes hätkähdytä enää. Kymmenen vuotta sitten tämä näyttely olisi ollut kova juttu.

Kaikesta huolimatta Tom of Finlandin taidetta on syytä pitää esillä. Se muistuttaa ajoista, jolloin homot luokiteltiin sairaiksi ja fetisismi oli rikos. Hän oli uraauurtava taiteilija omalla sarallaan. Näyttelyä tukee samaan aikaan julkaistu kirja Tom of Finland – rohkea matma.

Ja hänestä on muodostunut brändi, yhdenlainen suomalaisuuden symboli. Se kertoo maailman muutoksesta. Olisi ihan suotavaa, että Helsingissä olisi yksi paikka, jossa Tom of Finlandin taidetta olisi pysyvästi esillä.

Tom of Finland – rohkea matka, Kiasmassa 28.4.-29.10.2023

Kirjoittaja: Pauli Jokinen

Kirjailija Anneli Kannon Rottien pyhimys (Gummerus) oli eräs vuoden tapauksista, kun se vuonna 2021 ilmestyi. Se sai minutkin matkaamaan Hattulan kirkkoon katsomaan huikeita seinämaalauksia, jotka keskiajan lopulla sinne maalattiin. Kirja kertoo kuvitteellisen tarinan kirkon maalareista.

Nyt kirjan tapahtumat on siirretty Musiikkiteatteri Kapsäkin näyttämölle. Eikä ihme, että sali oli viimeistä paikkaa myöten täynnä. Niin ylistetty Kannon historiallinen romaani oli. Kanto on myös kirjoittanut Kapsäkin näytelmän libreton. Ohjauksesta vastaa Kapsäkin voimanainen Reetta Ristimäki.

Mutta ei teos vaivatta näyttämölle käänny. Yli 400-sivuinen kirja on typistetty runsaan 90 minuutin musiikkinäytelmäksi. Tarina ei ehdi millään kehittyä täyteen mittaansa, henkilöiden väliset suhteet jäävät kädenlämpöisiksi. Loppuhuipennus oli pitkällä, kun tarina vasta alkoi elää. Ja sitten se jo loppui. Kirkkomaalareiden tarina ja Pelliinan ihastukset ja kärsimykset juostiin läpi kovalla kiireellä. Kirjan mutkat vedettiin hieman liiankin suoriksi. Se on harmi, sillä tämän tarinan parissa olisi voinut viihtyä pidempäänkin.

Aurora Manninen oli Pelliinan roolissa ihastuttavan peikkomainen, mutta hänen suhteensa vastanäyttelijöihin olisi kaivannut lisää syvyyttä ja sähköä. Sivuosien mesenaatteja esittäneet Petri Bäckström ja Eeva Semerdjiev lopulta varastavat koko show’n. Heidän kemiansa toimi mainiosti ja esitys heräsi aina eloon siinä kohtaa, kun he saapuivat lavalle.

Jukka Nykänen on säveltänyt aikaansa sopivaa musiikkia, joka oli tunnelmallista, mutta ei yksikään kappale oikein mieleen jäänyt. Ei syntynyt korvamatoja. Pukusuunnittelija Marja Uusitalolle pisteet keskiaikaa henkivistä asuista.

Rottein pyhimyksessä kaikkein komeinta oli kirkkomaalausten visualisointi lavasteisiin. Kun maalauksia alkoi ilmestyä seinille, tuntui kuin olisimme päässeet Hattulan kirkkoon. Siellä oli aatamit ja eevat suomalaisten saunavihtojen kera. Muuten en missään vaiheessa kokenut matkanneeni keskiajalle.

Ja jos ei ole lukenut kirjaa, niin herää kysymys, että mikä tai kuka olikaan se rottien pyhimys? Sitä ei kerrottu. Se oli Pelliinan suosikkipyhimys, Pyhä Kakukylla.

Rottien pyhimys Musiikkiteatteri Kapsäkissä keväällä 2023

Arvio: 2/5

Teksti: Pauli Jokinen

HAM Helsingin taidemuseo on julkaissut noin 1 400 taideteosta kokoelmastaan valtakunnallisessa Finna.fi-hakupalvelussa. HAMin omalla Finna-sivulla teoksiin voi tutustua esimerkiksi taiteilijoiden, aiheiden ja tekniikan mukaan tai valmiiden kokonaisuuksien kautta. Kokonaisuudet esittelevät muun muassa Tennispalatsin näyttelyitä, Bäcksbackan lahjoituskokoelmaa ja julkisen tilan taidetta sekä ulkona katukuvassa että sisällä kaupungin kouluissa, kirjastoissa ja päiväkodeissa. Sivu päivittyy jatkuvasti uusilla teoksilla.

HAM pitää huolta jokaisen helsinkiläisen omasta taidekokoelmasta, joka levittäytyy Tennispalatsista ympäri koko kaupungin. HAMin kokoelmaan kuuluu yli 10 000 teosta, joista noin 2 500 löytyy kaupungin julkisista tiloista, sisältä ja ulkoa. Näkyvin osa kokoelmasta ovat Helsingin kaduilla, toreilla ja puistoissa sijaitsevat julkiset veistokset.

”HAM on olemassa ennen kaikkea yleisöään varten. On tärkeää, että helsinkiläisten oma taidekokoelma on helposti saavutettavissa niin näyttelyissä kuin kaupungilla – ja nyt myös verkossa. Finnan avulla voimme esitellä yleisölle myös sellaisia teoksia, jotka eivät juuri nyt ole esillä”, kertoo HAMin vs. kokoelmapäällikkö Kati Nenonen.

Leonard ja Katarina Bäcksbackan lahjoituskokoelma on helsinkiläisten oman taidekokoelman sydän. Vuonna 1976 lahjoitettuun kokoelmaan kuuluu lukuisia suomalaisia taidehistorian helmiä, kuten Tyko Sallisen Mirri (1910). Muita taiteilijoita ovat muun muassa Ragnar Ekelund, Marcus Collin, Alvar Cawén, Jalmari Ruokokoski ja Ellen Thesleff.

Yksi kokonaisuuksista esittelee Helsingin kaupunkikuvassa tapahtuneita muutoksia: julkisen tilan taideteoksia on viimeisen vuosikymmenen aikana valmistunut 32. Uusista, edelleen rakentuvista asuinalueista Kalasatama ja Keski-Pasila ovat saaneet ensimmäiset julkiset teoksensa. Myös kevyen liikenteen väylä Baana sekä useat puistot ja aukiot ovat täydentyneet taiteella.

Palvelussa pääsee myös ensimmäistä kertaa näkemään kootusti teoksia, jotka sijaitsevat puolijulkisissa tiloissa, kuten kouluissa ja päiväkodeissa, joihin suurella yleisöllä ei ole pääsyä. Osa näistä on taiteilijoilta varta vasten tilattuja, ns. prosenttiperiaatteella toteutettuja teoksia. Näiden lisäksi tiloissa on HAMin olemassa olevasta kokoelmasta valittua taidetta.

Verkossa nähtävillä on esimerkiksi Elina Aution tilausteos Sateenkaarikynä (2022) päiväkoti Kumpupilvessä sekä Snellmanin koulun oppilaiden suosikiksi noussut Antti Louhiston pupuveistos Kuulolla (1968). Kontulan ala-asteen kokonaisuudessa on koululaisten itse valitsemaa taidetta, kuten Jasmin Anoschkinin eläinaiheisia keramiikkaveistoksia sekä Tiina Laitasen ja Kyösti Pärkisen värikkäitä teoksia.

Finna on vuonna 2013 avattu hakupalvelujen kokonaisuus ja koti Suomen miljoonille kulttuuri- ja tiedeaineistoille. Mukana Finnassa on jo yli 470 kirjastoa, museota ja arkistoa, jotka ovat tuoneet ainutlaatuiset kokoelmansa ja aineistonsa kaikkien saataville. Kansalliskirjasto ylläpitää ja kehittää Finna-palvelua jatkuvasti yhteistyössä asiakasorganisaatioiden kanssa.

HAMin oma Finna-sivu löytyy osoitteesta ham.finna.fi.

Lähde: HAM

Helsingin kaupungin pinta-alasta noin kaksi prosenttia eli 1 350 hehtaaria on luonnonsuojelualueita. Niillä liikkuu vuosittain satojatuhansia kävijöitä, mikä väistämättä kuluttaa ympäristöä. Helsingin luonnonsuojelualueilla kulkevia opastaa kesäisin kaupungin oma luontovalvoja, Staran Mari Ahrenberg.

– Ihmisten retkeilyinto herää, kun lumet lähtevät. Samalla alkaa myös eläinten lisääntymiskausi, ja osa linnuista tekee pesänsä maahan. Siksikin luonnossa pitää liikkua luonnon ehdoilla, Ahrenberg muistuttaa.

Tässä luontovalvojan kuusi vinkkiä luonnosta nauttimiseen Helsingin luonnonsuojelualueilla.

1. Liiku merkityillä reiteillä

Luonnonsuojelualueet ovat nimensä mukaisesti eläimille ja kasvillisuudelle rauhoitettuja oleskelu- ja kasvualustoja. Alueilla luontoa ei saa vahingoittaa, nuotionteko tai telttailu ei ole sallittua, ja koirat pidetään tietenkin kytkettyinä. Jotta herkkä luonto säilyisi myös tuleville sukupolville, käytä vain merkittyjä kulkureittejä ja tutustu aluekohtaisiin sääntöihin. Esimerkiksi pesimisrauhan vuoksi suljetuille alueille ei saa mennä ollenkaan.

2. Tuo tullessasi, vie mennessäsi

Roska-astioita on luonnonsuojelualueilla niukasti. Syykin tähän on selvä, sillä retkeilyn periaate on ”tuo tullessasi, vie mennessäsi”. Siksi mukaan kannattaa ottaa evästä, josta ei synny jätettä lainkaan tai roskat saa helposti kannettua mukanaan pois. Tupakoitsijoille Ahrenberg suosittelee mukaan pientä purkkia tumppeja varten, sillä tupakannatsoja löytyy poluilta yllättävän paljon.

3. Kuuntele luontoa ja sen asukkaita

Esimerkiksi lintutornille saapuminen on kuin astumista elävään lintukirjastoon. Kannattaa hiljentyä kuuntelemaan luonnon ääniä – etenkin, jos kuljet ryhmässä. Mitä hiljaisemmin luonnossa liikut, sitä lähemmäksi eläimiä ja luontoa pääset.

4. Hyödynnä jo olemassa olevia rakenteita

Monille luonnonsuojelualueille on rakennettu penkkiryhmiä ja lintutorneja, joita kannattaa hyödyntää luonnon tarkkailuun. Kivinokassa ja Pornaistenniemessä on myös osittain esteettömät luontopolut, jonne pääsee pyörätuolilla. Pornaistenniemessä lintuja voi tarkkailla jopa lintutornin kupeeseen asennetun peilin kautta.

Jo ennen kauden alkua Stara on käynyt tarkastamassa sekä tarpeen mukaan korjaamassa ja puhdistamassa luonnonsuojelualueiden rakenteet: lintutornit, penkit, opasteet ja pitkospuut.

5. Pukeudu sään mukaan

Vaikka puitteet ovat kunnossa, kannattaa retkeilyyn aina varata asianmukaiset varusteet. Hyvät kengät, pitkät housut punkkien ja oksien varalle, juomapullo, roskapussi ja aurinkoisella säällä hattu ja aurinkovoidetta.

6. Luontovalvojan lempikohteet

Rehevä kosteikkoalue Kruunuvuorenlampi keskikesällä, kun lumpeet kukkivat.
Viikki-Vanhankaupunginlahti, etenkin Pornaistenniemen lehtoalue alkukeväästä, kun luonto heräilee ja linnut innostuvat laulamaan.
Kallahdenniemi, jossa voi tutustua kolmeen erilaiseen luonnonsuojelualueeseen yhdellä kertaa: harjuun, rantaniittyyn ja matalikkoon.

Luontovalvoja ei liiku luonnossa vahtimassa, vaan neuvomassa ja ohjaamassa.

– Minua voi vetäistä hihasta, jos tarvitsee retkeilyneuvoja tai apua eläinlajien tunnistamiseen. Luontovalvoja tietää parhaat paikat, Ahrenberg sanoo.

Lähde: Helsingin kaupunki

Nuoret-näyttely on aina omanlaisensa tapaus. Siitä keskustellaan ja esiin nousee uusia nimiä. Nuoret-näyttelyä on järjestetty jo vuodesta 1939 lähtien. Tällä kertaa mukana on 36 kuvataiteilijaa, ja näyttely levittäytyy Taidehallin lisäksi Galleria G:n ja Sculptorin tapaisiin pienempiin gallerioihin. Teokset on valinnut jury, jota johti kuvataiteilija Emma Ainala.

Tutustuin päänäyttelyyn Taidehallissa. Nostan sieltä esiin kolmen taiteilijan työt, jotka erityisesti viehättivät.

Maisa Majakan keramiikkatyöt

Vuonna 1989 syntynyt Maisa Majakka on saanut Taidehallissa paljon tilaa töilleen, ja paljon ne tilaa vaativatkin. Majakan keramiikkatyöt ovat lumoavia, hauskoja ja koskettavia. Hän kuvaa niissä nuoria naisia sekä nuorten aikuisten elämää biletyksineen ja baari-iltoineen. Siihen elämään kuuluu idealismia pullollaan oleva nousuhumalan huuma sekä itkun ja alakulon värittämät jatkot ja krapulat. Keramiikkatöiden nimet ovat sellaisia kuin Kosminen pissis, Bimbo Summit ja After Party. Vaikuttavin teos on kolmiosainen sarjakuvamainen Kapakkatriptyykki.

Pauliina Heinäsen valokuvateokset

Pauliina Heinänen on vuonna 1992 syntynyt taiteilija, jonka teosten pohjana on luontokuvat. Hänen tyyliinsä kuuluu kaiverrukset pigmenttiprintille. Taidehallissa on esillä Heinäsen teoskokonaisuus Katoava kasvio. Se koostuu 40 kaiverretusta printistä. Hän on valokuvannut uhanalaisia kasveja. Pigmenttiprinttejä hän kaivertaa raapekynällä, joka saa jäljen hohtamaan valkoisena. Mitä enemmän valkoista raaputusta, sitä uhanalaisempi kasvi.

Heinäsen teokset ovat Nuoret-näyttelyn harvoja töitä, joka kommentoivat luontoa ja luontokatoa. Se on kovin trendaava aihe nykyään, joten on yllätys, ettei mukaan ole valikoitunut useampia vastaavia teoksia.

Iida Piin Merkkipäivänäsi

Iida Piin teos hakee inspiraatiota taidehistoriasta ja kommentoi perinteistä asetelmamaalausta. Se tekee sen kuitenkin täysin omilla ehdoillaan. Hänen kukka-asetelmansa on kookas. Ruukkuna on sininen sadevesitynnyri, kukkien varret ovat metallia ja kukkien virkaa tekee tekstiilit. Teos on leikkisä ja runsas. Sitä voi katsella monelta suunnalta – sekä fyysisesti että ajatuksellisesti: ovatko kukat puhkeamassa loistoonsa vai lakastumassa? Katsojasta kiinni.

Nuoret 2023 -näyttely Taidehallissa 22.4. – 28.5. 2023

Teksti: Pauli Jokinen