WalkHelsinki | WalkHelsinki

Teatteriarvio: Nukkekoti KOM-teatterissa

Ohjaaja Mikko Roiha on tuonut Henrik Ibsenin klassikon Nukkekodin KOM-teatterin näyttämölle. Norjalaisen Ibsenin vuonna 1879 kirjoittama näytelmä on yksi teatterimaailman suurista teoksista. Suomeksi Nukkekoti tunnettiin alkujaan nimellä Nora, joka viittasi näytelmän päähenkilöön.

Noraa on pidetty roolina, jonka kaikki naisnäyttelijät haluavat esittää. Eräänlainen naisten Hamlet-rooli. Meillä Noraa ovat päässeet esittämään muun muassa Ansa Ikonen, Elli Tompuri ja Liisa Roine. Puhumattakaan legendaarisesta Ida Aalbergista, jonka läpimurto vuonna 1880 tapahtui Noran roolissa.

Nukkekodin Nora on eräänlainen edustusvaimo, joka on aina tehnyt, kuten hänen isänsä tai miehensä haluaa. Näytelmän loppu oli aikanaan radikaali. Patriarkaattiin kyllästynyt nukkevaimo päättää ottaa ohjat omiin käsiinsä ja jättää perheensä. Siinä aikalaisten leuat loksahtivat auki.

KOM-teatterissa Norasta on tullut Aron. Hauska sanaleikki. Näytelmän pääparina ovat siis miehet. Se tuntuu jotenkin yhdentekevältä. Siis positiivisessa mielessä. Joskus Ibsenin aikoina ratkaisu olisi hätkähdyttänyt, mutta nykyään on aivan se ja sama, onko pääpari samaa vai eri sukupuolta.

Roihan tulkinnan keskeinen tekijä on ajattomuus. Tietysti Nukkekodit teemat ovat ajattomia, siksi se onkin klassikko, mutta Roihan ratkaisut korostavat ajattomuutta entisestään. Esitteessä kerrotaan, että Roihan Nukkekoti sijoittuu 2000-luvun alun Suomeen. Sitä ei kyllä arvaisi, jos ei olisi näin lukenut. Ibsenin teksti on 150 vuoden takaa, näytelmää ryydittää 1950-luvun musiikit (mm. Hitchcockin Vertigon pahaa enteilevä elokuvamusiikki) ja tämä kaikki tapahtuu 2000-luvun Punavuoressa. Vanhasta ajasta muistuttavat pienet asiat, kuten kirjeet ja postilaatikot. Kaikki tapahtuu tässä ja nyt, mutta samalla jossain todella kaukana.

Myös dialogi on jännittävällä tavalla ajatonta. Aron puhuu Pohjanmaan murteella, muut ovat melko uskollisia näytelmän tekstille. Sekin on taito saada dialogi kuulostamaan samaan aikaan vanhalta ja tuoreelta. En tiedä Aronia näyttelevän Aleksi Holkon taustoista, mutta näyttelijäliiton sivuilla hänen kielitaidokseen on mainittu Etelä-Pohjanmaan murre. Se sujuukin häneltä luontevasti. Holkon suoritusta täytyy muutenkin erikseen kiitellä. Hän tekee rajun ja fyysisen roolin, joka jättää kaikki muut sivustakatsojan asemaan.

Roihan Nukkekoti on perusvarmaa teatteria. Siinä on kaikki tarvittava, eikä mitään ylimääräistä. Lopulta esityksestä jää kuitenkin hieman kädenlämpöinen olo. Ehkä Nukkekoti olisi pitänyt tuoda kunnolla tähän päivään. Esitys on vähän laitosteatterimainen. KOM-teatterilta olisin odottanut astetta rohkeampaa versiota.

Nukkekoti KOM-teatterissa syksyllä 2023

TEKSTI: Pauli Jokinen

Afternoon tea Helsingissä

Afternoon tea on englantilainen klassikko, jossa tarjotaan teen lisäksi suolaista ja makeaa purtavaa. Afternoon tea on jo käsite, ja sitä tarjotaan monenlaisten herkkujen kanssa myös helsinkiläisissä laaturavintoloissa.

Yleensä kattaus on myös yhtä näyttävää kuin tarjontakin. Teelaaduissa on varaa mistä valita. Voit valita vaikka yrttiteetä, hedelmäteetä tai mustaa teetä.

Afternoon tea on oivallinen valinta esimerkiksi pariskunnan kahdenkeskeiseen hemmotteluhetkeen tai vaikkapa treffeille.

Listasimme tähän paikkoja, joissa Afternoon tea on listalla (tiedot ja hinnat 10/2023):

Ateneum Bistro

Hinta: 58 e / 2 hengelle
Ajankohdat: ti-pe klo 15-18, la ja su klo 12-16
Ennakkovaraus pitää tehdä. Lisätietoa

Kämp Brasserie

Hinta: 51 e / hlö
Ajankohdat: ke-pe klo 14.30-16.00, la-su ja arkipyhinä ennakkotilauksesta klo 12.30-15.00
Ennakkovaraus pitää tehdä. Lisätietoa

Salutorget

Hinta: 45 e / hlö. Lisämaksusta tee tarjollaan mm. samppanjan kanssa.
Ajankohdat: ma-pe 14-18, la 12-18.
Pöytävaraus suositeltava. Lisätietoa

Cafe Aalto

Hinta: 34 e / hlö. Kuohuvan kera 42 e / hlö
Ajankohdat: Cafe Aallon Afternoon Tea on saatavilla ennakkotilauksella viikon jokaisena päivänä kello 15-17.
Varaukset 2 päivää aikasemmin klo 12.00 menessä. Lisätietoa

****

Katso myös:
Helsingin parhaat ravintolat
Helsingin klassikkoravintolat
Helsingin klassikkokahvilat

Botta avaa rennon korttelibistron Etu-Töölöön

Aidosti asiastaan innostuneen ihmisen kyllä tunnistaa. Hän säestää sanomaansa käsillään ja välillä pamauttaa pöytää hellästi kuin herkästi rikkimenevää rumpua. Juuri niin tekee sommelier Juha Laatikainen puhuessaan marraskuussa avattavasta Dagmar Bistro & Wine Barista.

Antakaamme siis Dagmarin ravintolan johtaja Laatikaisen kertoa:

– Etu-Töölöön Kuparitalon alakertaan avattava Dagmar on kaikkien mukava ja välittävä kaveri. Kaveri, jolla on aina tarjolla erityisen hyvää ruokaa ja hyviä viinejä. Ystävä, jonka luo voi tulla puku päällä tai verkkareissa omana itsenään.

Uusi korttelibistro avataan vain kivenheiton päähän Musiikkitalosta ja päärautatieasemasta. Sijainti takaa, että rennosta tunnelmasta voi saapua nauttimaan vaikkapa ennen fudismatsia, Musiikkitalon konsertin jälkeen tai puistokävelyn päätteeksi. Viihtymään on helppo tulla kauempaakin, sillä Dagmar on helposti saavutettavissa niin junalla, metrolla, bussilla kuin ratikalla.

Aidosti persoonalliset annokset

Dagmarin keittiössä valmistetaan lempiruokia eri puolilta maailmaa. Maukkaiden, aidosti persoonallisten annosten luomisen mahdollistaa Dagmarin kansainvälinen tiimi.

– Jos filippiiniläinen vuoromestarimme haluaa tuoda asiakkaiden nautittavaksi oman lempiruokansa, niin siitä vaan.

Illallislistalla on suosikkeja, jotka sopivat yksittäisinä annoksina viinilasillisen kaveriksi tai sitten annoksista voi koota isomman kokonaisuuden itselle tai kaverin kanssa jaettavaksi. Valittavana on myös keittiön suositusmenuja.

Kuunnellaan asiakkaita ja aistitaan fiiliksiä

Makujen paletti elää tunnelmista ja vuodenajoista. Se on yksi osoitus Dagmar Bistro & Wine Barista perusfilosofiasta: ei kangistuta kaavoihin, vaan kuunnellaan asiakkaita ja aistitaan fiiliksiä.
100-paikkainen Dagmar on luotettu ja konstailematon ystävä myös lounasaikaan.

Dagmaria voi hyvällä syyllä kutsua myös rennoksi viinibaariksi. Viinilistan pääosassa ovat eurooppalaiset viinit, mutta tiukkoja rajoja tärkeämpää on viineissäkin oikeus rönsyillä, olla avoin uudelle. Dagmariin kannattaa tulla myös ihan vain testaamaan alkoholittomia juomia, eikä oluesta nauttiviakaan ole unohdettu.

Laatikainen pohtii, että Dagmarissa on jotain samaa kuin 20-luvun newyorkilaisessa baarissa. Sitä samaa vahvasti elävää tunnelmaa, vaikka Dagmariin tulee isot ikkunat ja paljon valoa. Sisustus on yhdistelmä uutta ja vanhaa, sopivasti glamouria ja paljon harkittuja yksityiskohtia.

Ravintoloitsijana toimii Oy Botta Ab. Näin ollen Etu-Töölössä sijaitseva perinteikäs ja monille tuttu Botta laajenee ensimmäistä kertaa Museokadun Ostrobotnia-kiinteistön ulkopuolelle. Mutta kauas ei mennä, sillä Dagmar sijaitsee aivan Bottan naapurissa.

Teksti: Tiina Örn

Stadin Silakkamarkkinoilla valitaan vuodet parhaat silakat

Helsingin tunnetuimpiin syysperinteisiin kuuluva Stadin Silakkamarkkinat käynnistyy Kauppatorilla vakiintuneeseen tapaan lokakuun ensimmäisenä sunnuntaina. Silakkaostoksille, toritapahtuman tunnelmaa aistimaan ja perinteikkäästä ohjelmasta nauttimaan pääsee seuraavan viikon lauantaihin 7. lokakuuta asti. Kalastusalusten lisäksi Kauppatorille ankkuroituvat markkinaviikoksi perinnepurjelaivat Albanus, Kathrina, Olga, Valborg ja Vivan.

Stadin Silakkamarkkinat on Suomen vanhimpia yleisötapahtumia, ja sitä on juhlittu Helsingissä jo vuodesta 1743. Syksyisen kaupungin tunnelmointiin mahdollistavan historiallisen tapahtuman ytimessä on vahvasti tietoisuuden lisääminen Itämeren suojelusta ja kestävästä kehityksestä.

– Kestävästi kalastettua lähikalaa syömällä meri puhdistuu, ja kalan ostaminen suoraan kalastajilta tukee heidän elinkeinoaan, Silakkamarkkinoita järjestävän Helsingin tapahtumasäätiön toimitusjohtaja Stuba Nikula sanoo.Stadin Silakkamarkkinoille on aina hienoa tulla tapaamaan vakituisia asiakkaita.

– Ulkomailta Helsinkiin vierailemaan saapuneiden kanssa on myös päässyt puhumaan eri kieliä vuosikymmenten aikana – olen monet turistit jo ehtinyt tutustuttamaan suomalaisiin kalatuotteisiin. Stadin Silakkamarkkinat on viikon pituudessaan pisimpään kestävä kotimainen kalamarkkinatapahtuma, ja siksi taloudellisesti todella tärkeä meille, yli 30 vuotta markkinoilla kalatuotteita myynyt kalastaja- ja kalatuoteyrittäjä Pirjo Salonen kertoo.

Markkinavieraille tarjolla musiikkia, tansseja ja puheohjelmaa

Pormestari Juhana Vartiainen avaa Silakkamarkkinat purjelaiva Vivanin kannella sunnuntaina 1. lokakuuta klo 10 ja perinteikäs silakkasoutu rantautuu Lyypekinlaiturin edustalle klo 12. Vivanin kannella kuullaan puheohjelmaa muun muassa Itämeren suojelusta klo 12 alkaen. Merellistä tunnelmaa avajaispäivään tuo myös Seija Vesterisen haitarimusiikki.

Vesterinen esiintyy markkinoilla myös keskiviikkona 4. lokakuuta, jolloin Biennaali-paviljongissa järjestetään Silakkatanssit. Tanssinopettaja Marianne Krause opettaa lavatansseja klo 16.30 alkaen ja tanssimaan pääsee levymusiikin tahdissa klo 17 –18.45.

Silakkaraati palkitsee vuoden parhaat tuotteet avajaissunnuntaina

Silakkaruokien ystävistä koostuva silakkaraati kokoontuu jälleen markkinoiden avajaispäivänä valitsemaan parhaat myyntituotteet kahdessa kategoriassa: vuoden silakkayllätys ja vuoden maustekala. Voittajat julkistetaan purjelaiva Vivanin kannella sunnuntaina 1. lokakuuta klo 16.

Silakkaraadissa kalaherkkuja arvioivat Martha – Finlands svenska Marthaförbund r.f.:n puheenjohtaja Mia Hafrén, Helsinki Biennaalin tuotantopäällikkö Jonna Hurskainen, Baltic Sea Action Groupin strategiapäällikkö Pieta Jarva, Helsingin yliopiston Itämeri-asiantuntija Jyrki Lappalainen, nuorisoneuvoston Miro Maaranen, Helsingin kaupungin ympäristöjohtaja Esa Nikunen, Helsingin kaupungin merellisen strategian projektipäällikkö Minttu Perttula, ravintoloitsija Ville Relander, John Nurmisen säätiön sometiedottaja ja Itämeri-vaikuttaja Noora Shingler, apulaispormestari Anni Sinnemäki ja MTV3:n ruokatoimittaja Petra Tuominen.

Stadin Silakkamarkkinat on avoinna Kauppatorilla sunnuntaista lauantaihin 1.–7.10.2023.

Teatteriarvio: Joitakin keskusteluja merkityksestä Q-teatterissa

Aina välillä teatterin katsomossa kokee tunteen, että nyt ollaan jonkin tavallista suuremman äärellä. Jonkin, joka on enemmän kuin teatteria. Jonkin, joka nostaa tuolista puoli metriä ilmaan. Ajan ja paikan taju hämärtyy. Esityksen aikana sitä sitä ei tajua, mutta sen jälkeen tulee tunne, että tässä todistettiin jotain ainutlaatuista. Näin kävi Q-teatterin uutuusnäytelmän kanssa.

Akse Petterssonin näytelmä Joitakin keskusteluja merkityksestä pakenee kaikkia sanoja. Sitä on hankala sanallistaa, ja siihen se kaiketi pyrkiikin. Jo näytelmän hankala ja epämääräinen nimi antaa siihen viitteitä. On keskusteluja ja on merkityksiä, mutta katsoja on aika pyörällä päästä, että mistä keskustellaan ja mikä merkitsee mitäkin.

Esityksessä on kolme näyttelijää, Tommi Korpela, Elina Knihtilä ja Pirjo Lonka, jotka näyttelevät näyttelijöitä. Esitteen mukaan he ovat ikääntyviä sivuosanäyttelijöitä, jotka odottavat kuvauspaikalla vuoroaan. He istuvat muovituoleissa tyhjän mainostaulun edessä. Katsojalle ei kyllä selviä ollenkaan, mitä he odottavat. Odottavatko he pääsyä estradille, kameran eteen vai kotiin? Odottavatko he, että elämä alkaa vai päättyy?

Näyttelijät käyvät loputtomia keskusteluja ja riitelevät mitättömistä asioista. Keskustelut alkavat tyhjästä ja päättyvät puolitiehen. Asioita ei selitellä. Katsoja etsii turhaan merkityksiä asioista, joissa niitä ei ole. Sellainen ihmismieli on, pyrkii etsimään merkityksiä joka asiasta. Ihan turhaan etsit, on Akse Petterssonin viesti. Mutta minkä ihminen itselleen mahtaa.

Tanssija-koreografi Jyrki Karttunen saapuu aika ajoin rytmittämään esitystä omilla tansseillaan. Aluksi näyttää, että hänen esityksensä ovat vain tapa jäsennellä kertomusta, mutta lopulta se nivoutuu olennaiseksi osaksi tarinaa. Niistä voi jokainen etsiä omat merkityksensä: tanssit joko tuovat järjestystä tai rikkovat sitä. Vai onko silläkään lopulta mitään merkitystä?

Muusikko Ringa Manner loihtii äänimattoa esityksen taustalle ja luppoaikana makaa patjalla piirtämässä paperille. Hän on hahmo, jolta ei kannata mennä kysymään mitään. Jos häneltä kysyy jotain, hän puhuu tunnin mitä sylki suuhun tuo. Selityksestä ei tule loppua. Olisiko kuitenkin kannattanut kysyä? Lopulta hän on se oraakkeli, jolla on vastaus valmiina: rakkaus tuo järjestystä kaaokseen.

Näyttelijäkolmikko on kerrassaan loistelias. Korpela, Knihtilä ja Lonka tuntevat toisensa vuosien ajalta, ja sen huomaa. He ennakoivat toistensa liikkeet, ilmeet ja sanat pienistäkin vihjeistä. Dialogi on verevää, arvatenkin osin improvisoitua. Jokaisella näyttelijällä on omat huippuhetkensä. Mieleenpainuvimmassa kohtauksessa Knihtilä selittää, miten joku joko on tai ei ole. Filosofinen kysymys olevasta nousee uskomattomiin sfääreihin. Kaikki haluaa sitä lisää, lisää ja lisää.

Näytelmän loppu on valtavan upea. Karttunen on raivoisan tanssin jälkeen rikkonut paikat ja lavalla vallitsee täysi kaaos. Näyttelijät ovat lopen uupuneita. Kaiken sekasotkun keskelle jää mustavalkoinen sydän. Revi siitä sitten merkityksiä.

Joitakin keskusteluja merkityksestä on näytelmä, joka jää mieleen pyörimään pitkäksi aikaa.

Joitakin keskusteluja merkityksestä Q-teatterissa syksyllä 2023

TEKSTI: Pauli Jokinen

Tunnistatko Helsingin vanhoista kuvista?

Vanhoissa valokuvissa Stadi näyttää kovin erilaiselta verrattuna nykypäivään. Kokosimme kymmenen kuvan visan. Kokeile, miten sinä tunnistat kuvista vanhaa Helsinkiä!

Tunnistatko Helsingin vanhoista kuvista?

10 kysymystä

Näyttelyarvio: Ars Fennica -ehdokkaat Kiasmassa

Ars Fennica -palkinnon saajaksi on ehdolla viisi taiteilijaa. Ehdokkaiden työt ovat loppuvuoden ajan esillä Kiasmassa ja heidän joukostaan palkinnon saajan valitsee marraskuun lopulla Anne Barlow. Palkinnon suuruus on 50 000 euroa.

Ars Fennican kilpailuluonnetta on aika ajoin kritisoitu, sillä kilpaileminen sopii huonohkosti taiteeseen. Mutta on siinä puolensa, ainakin näin museovieraan silmin nähtynä. Kiasmassa vieras saa teokset nähtyään äänestää omaa suosikkiaan. Se pakottaa museovieraan muodostamaan mielipiteitä. Näyttelyyn ei voi suhtautua välinpitämättömästi, sitä ei voi vain kävellä läpi. Se pakottaa vieraan ajattelemaan, tulkitsemaan ja katsomaan teoksia eri näkökulmista.

Niinpä laitoin itsekin teokset järjestykseen omien mieltymysteni kautta:

Sijalle 5: Camille Norment

Yhdysvaltalaisen Normentin teos on installaatio, joka koostuu istuinrakennelmista ja värähtelevistä äänistä. Penkki allani resonoi. Meditatiivisia ääniä kantautuu kaiuttimista. Istuinrakennelmien muoto perustuu geometrisiin kuvioihin, joissa sama rakenne toistuu aina uudestaan ja uudestaan. Hetken tunnen yhteyttä äänen ja penkkien kanssa, mutta pian se hetki on pois. Jään miettimään, että teos voisi olla vaikuttava, jos istuisin siinä tunnin. 10 minuutin istumisella se jää aika etäiseksi.

Sijalle 4: Lap-See Lam

Ruotsalainen Lap-See Lam järkyttyi, kun hänen vanhempiensa omistama kiinalaisravintola ajatui maksukyvyttömäksi. Hän taltioi ravintolan tiloja 3D-skannauksen avulla ja näitä materiaaleja hän on hyödyntänyt taiteessaan. Pimeässä huoneessa on jännä tunnelma. Koskaan ei tiedä, miltä seinältä silmät tuijottaa, missä lentelee animaationukkeja. Koko ajan tapahtuu jotain. Kokonaisuus ei lopulta oikein hahmotu.

Sijalle 3: Tuomas A. Laitinen

Laitinen yhdistää teoksessaan veistoksia, ääntä ja liikkuvaa kuvaa. Esittelyssä kerrotaan, että ”Laitinen pyrkii kuvittelemaan, millaista oli elää ennen kuin ihminen alkoi jaotella maailmaa yhä tarkempiin arvottaviin kielellisiin kategorioihin.” Tätä pointtia en sisäistänyt. Paitsi ehkä sen kautta, että Laitisen teosta on vaikea sanoittaa. Se on erikoinen kokemus, kuin David Lynch kohtaisi Pentti Linkolan. Teosta kokiessa tulee surrealisinen olo, mutta harmittavan vähän siitä jäi käteen.

Sijalle 2: Henni Alftan

Kaikkien videoiden ja ääniteosten keskellä Alftan tuo näyttelyyn selkeyttä ja järjestystä. Hänen maalauksissaan toisuvia teemoja ovat yö ja työ. Niissä voi nähdä vaikka taiteilijan työpäivän. Aiheet ovat Alftanille varmasti omakohtaisia. Pienistä yksityiskohdista voi kuvitella kokonaisen maailman niiden ympärille. Hän on rajaamisen mestari. Kuvissa näkyy vain se, mitä tarvii, ei yhtään enempää. Loput syntyy katsojan päässä.

Sijalle 1: Emilija Škarnulytė

Liettualaisen Škarnulytėn teos olisi tietysti poliittisesti korrekti valinta voittajaksi, sillä hän kritisoi siinä neuvostojärjestelmää. Vaikka tämän aspektin unohtaisi, teos on muodoltaan ja tyyliltään vakuuttava. Kyseessä on videoteos, jossa Škarnulytė kuvaa omaa isoäitiään, joka sokeutui luultavasti Tšernobylin säteilyn seurauksena. Isoäiti hortoilee puistossa, jonne on kerätty Neuvostoliiton aikaisia veistoksia. Hän sivelee Leninin jalkaa ja nenää. Välillä kuoritaan omenoita ja kuunnellaan radiota mökissä. Kuvakerronta on hidasta ja rauhallista, kuin vanhoissa venäläisissä elokuvissa. Tämän museovieraan Ars Fennice -valinta kohdistui Škarnulytėlle.

Ars Fennica -ehdokkaat Kiasmassa 8.9.2023–28.1.2024

TEKSTI: Pauli Jokinen

Testaa, tunnetko stadin slangin?

Stadin slangi elää ja muuttuu vuosien myötä. Slangisanat ovat pitkälti peräisin ruotsista ja venäjästä. Nyt otamme käsittelyyn vanhoja slangisanoja, joiden alkuperä on venäjän kielessä. Testaa mitä tiedät!

Stadin slangi

10 kysymystä

Teatteriarvio: Huokausten laakso Teatteri Kultsassa

Olihan tämä pakko nähdä. Ihan vain kunnianosoituksena Antti Raivion muistolle. Elokuussa kuollut Antti Raivio kirjoitti Huokausten laakson jatko-osaksi menestyksekkäälle Skavabölen pojille. Ne molemmat esitettiin 1990-luvulla Q-teatterissa, ja nousivat eräänlaisiksi sukupolvikokemuksiksi. Skavabölen pojat on nähty myös valkokankaalla Zaida Bergroothin ohjaamana.

Teatteri Kultsa on ottanut käsittelyyn tarinan kakkososan, Huokausten laakson. Näytelmän ohjaa Siina Mäenpää. Raivion yllättävä poismeno yllätti tietysti myös Kultsan porukan ja teki esityksestä poikkeuksellisen ajankohtaisen.

Huokausten laakso kertoo Kallion veljesten Evertin ja Rupertin elämästä. Tällä kertaa tarina kerrotaan pikkuveli Evertin näkökulmasta, jota esittää Eemeli Utunen. Isoveljeä näyttelee Kari Rissanen.

Tarina etenee kahdessa aikatasossa. Nykyhetkessä Evert on teini-ikäinen, mutta tyttöystävä on jo raskaana ja isoveli houkuttelee mukaan murtokeikoille. Evert löytää edesmenneen äitinsä päiväkirjan, ja sen kautta kerrotaan poikien vanhempien tarinaa. Ajassa matkataan tanssilavoille, Moskovan suuren sirkuksen näytöksiin, mielisairaalaan ja alkoholin huuruisiin joulujuhliin. Välillä muistoja heijastetaan seinälle kaitafilmin katkelmina. Mukana on tuttuja hahmoja Skavabölen pojista, kuten Horror-Ossi ja taikuri Kinnunen.

Antti Raivion teksti on elävää, dialogi kekseliästä ja hahmot samastuttavia. Siina Mäenpään ohjauksessa kohtaukset vaihtuvat sujuvasti ajasta ja paikasta toiseen. Vaikka tarinassa on mutkia, se etenee mutkattomasti.

Pienen teatterin ongelma on se, että niillä resursseilla ja näyttelijöillä mennään, mitä on käytettävissä. Huokausten laakson näyttelijäkaarti on pääosin auttamattoman vanhaa kyseisiin rooleihin. Näyttelijätyö on muutenkin kauttaaltaan sangen epätasaista. Uskottavimman roolin kuitenkin tekee pääosassa menneisyyden kipujen kanssa kärvistelevää Evertiä esittävä Eemeli Utunen. Hän tulkitsee hahmonsa uskottavasti, koskettavasti ja hauskasti. Pisteet myös vanhempia esittäville Osmo Rahikaiselle ja Nelli Koskinen-Makkoselle.

Raivion teksti on niin vahvaa, että se kantaa läpi karikoiden. Huokausten laakson tarina menee ihon alle, ja mielellään tarinalle olisi nähnyt jatkoa. Sellainen lienee ollut Raivion suunnitelmissa joskus.

Tänä syksynä on mahdollista nähdä myös Skavabölen pojat. Se esitetään Keski-Uudenmaan teatterissa, ensi-ilta on marraskuussa.

Huokausten laakso Teatteri Kultsassa, ensi-ilta 9.9.2023

Teksti: Pauli Jokinen

Teatteriarvio: Isobroidi/Pikkubroidi Teatteri Jurkassa

Yhdysvaltalaisen kirjailijan Suzan-Lori Parksin näytelmää Topdog/Underdog on luonnehdittu moderniksi klassikoksi. Vuonna 2002 ensiesityksensä saanut näytelmä voitti aikanaan Pulizer-palkinnon, ja se on listattu kuluvan vuosituhannen parhaimpien näytelmien joukkoon. Tänä vuonna uusintaensi-ilta palkittiin teatterialan Tony-palkinnolla.

Odotukset ovat siis korkealla, kun näytelmä saa kantaesityksensä Suomessa. Karri ”Paleface” Miettinen on suomentanut näytelmän ja Topdog/Underdog on saanut suomenkielisen nimen Isobroidi/Pikkubroidi. Oikein osuva käännös, sillä näytelmä kertoo kahdesta veljeksestä. Veljeksiä näyttelevät Jani Toivola ja Roderick Kabanga.

Teatteri Jurkka on oivallinen paikka tällä näytelmälle, joka tapahtuu käytännössä yhdessä huoneessa. Se on veljeksien koti. Jurkan tila on tunnetusti pieni ja intiimi, näyttelijöiden kaikki niiskutukset ja kuiskaukset kuuluvat. Se sopii tähän hyvin tähän näytelmään, jossa näyttelijöiden jokainen sormenliike ja silmänräpäys on tärkeä.

Näytelmän keskiössä ovat veljekset Lincoln ja Booth. Siis murhattu presidentti ja tämän salamurhaaja. Veljeksien isä on huumorimielessä nimennyt poikansa näin. Siihen isän huumori oli loppunutkin. Lapset oli jätetty heitteille, molemmat oli passitettu matkoihinsa 500 dollaria taskussaan. Eväät elämään olivat olemattomat.

Nuorempi veljeksistä, Booth, elättää itsensä korttihuijauksilla ja näpistelyllä. Vanhempi veli esittää työkseen presidenttiä pelihallissa. Hän saa valkoihoisia pienempää palkkaa ja värjää työantajan käskystä kasvojaan valkoiseksi.

Korttipeli on näytelmän ydin. Tarkemmin ottaen kolmen kortin monte, jolla huijataan yleisöltä taskurahaa. Peli on metafora monelle asialle: se luo toivoa paremmasta, se kuvaa pikkubroidin halua kasvaa isobroidin mittoihin, se kuvaa veljesten epätoivoista elämäntilannetta. Ja kumpi korttipelissä lopulta on se taitavampi, kumpi on topdog, kumpi underdog?

Karri Miettisen suomennos on napakymppi. Se on tehty taiten, kaikki nyanssit, nykypäivän puhekieli ja katuslangi mukaan lukien. Dialogia on ilo kuunnella.

Näyttelijät tekevät roolinsa sydän vereslihalla. Toivola ja Kabanga ovat oivalliset valinnat pääosiin. Heidän kemiansa käy yksiin ja etenkin Toivolan rooli huolehtivana isoveljenä on pieteetillä näytelty.

Isobroidi/Pikkubroidi on poraus amerikkalaisen mustan työväenluokan (tai oikeastaan työttömän luokan) elinoloihin, joissa amerikkalainen unelma loistaa poissaolollaan. Unelmat ovat vaihtuneet epätoivoon, alakuloon ja rikollisuuteen. Ei unelmista riitä kaikille.

Näytelmän loppuratkaisu on yllättävä. En paljasta sitä tässä, etten pilaa yllätystä. Loppu on jopa liiankin räjähtävä. Henkilöitä ei oikein riittävästi valmistella ja motivoida siihen, mitä loppu tuo tullessaan. Se tuo taas mukanaan uskottavuusongelman. Miksi näin pääsi käymään? Eihän ihmiset näin toimi! Olisiko loppukohtausta voinut jotenkin valmistella ja pohjustaa harkitummin ja perusteellisemmin?

Ei tämä näytelmä ihan omalla listallani tämän vuosituhannen kärkikahinoihin yllä, mutta kyllä sen parissa mukavasti vierähti 2,5 tuntia.

Isobroidi/Pikkubroidi Teatteri Jurkassa syksyllä 2023.

TEKSTI: Pauli Jokinen

Näyttelyarvio: Erkki Pirtolan näyttely HAMissa

Taiteilija Erkki Pirtola pohti 1970-luvulla paikkaansa taidekentässä: ”Tajusin 70-luvulla selkeästi paikkani suomalaisessa taidekentässä. Se on tämän kentän ulkopuolella.”

Niin vain Pirtolan teokset ovat nyt päässeet Helsingin taidemuseon seinille ja vitriineihin. Erkki Pirtola (1950-2016) oli taidekentän kapinallinen, ilkikurinen partanaamainen rääväsuu, jonka monet muistaa siitä, että hän kuvasi videolle kaiken. Ensin hän tallensi ympäristöään piirtäen, mutta kun videokamerat yleistyivät 1980-luvulla, hän liikkui joka paikassa kamera kädessä. Pirtola taltioi kaiken tarpeellisen ja tarpeettoman.

HAMin näyttely ei kuitenkaan keskity Pirtolan videoihin (niistä pääsee nauttimaan nyt vaikka Youtubessa), vaan Pirtolan paperille tehtyihin piirustuksiin. Näyttelyn kuratoi Veikko Halmetoja, ja hänellä piisasi työsarkaa. Materiaalia oli yhden rekan verran. 15 000 teoksesta esille valikoitui vajaat 200.

Piirtäminen oli Pirtolalle ominainen tapa ilmaista itseään, ja hyvin taitava piirtäjä hän olikin. Piirustuksista voi löytää viitteitä ja vihjauksia Palsasta Picassoon. Näyttelyn keskiössä on 1970-luvulla tehdyt piirrokset. Esillä on useita piirroksia, joita tuskin kukaan on nähnyt aikaisemmin. Pirtola on sulkenut piirroksensa mappiin, jossa ne ovat odottaneet tähän päivään saakka. Vain signeeraus kielii siitä, että ne ovat valmiita, eikä luonnoksia.

Piirrosten aiheet vaihtelevat omakuvista autoihin. Huumori on monissa teoksissa läsnä. Pirtola katsoi maailmaa omasta ainutlaatuisesta vinkkelistä. Jotkut voisivat kutsua tätä vinkkeliä epäsovinnaiseksi ja vinksahtaneeksi, mutta hänellä on paljon tarkkanäköisiä havaintoja kapitalismin riivaamasta maailmasta. Anekdoottina mainittakoot, että 1980-luvun lopulla hän esitteli Tallinnassa teoksen, jonne hän oli kerännyt Suomesta jätesäkillisen roskia. Roskat hän kaatoi valkoiselle levylle. Teos oli nimeltään Kapitalistista roskaa. Tämä kertoo paljon Pirtolan asenteesta ja maailmankatsomuksesta.

Näyttelyssä minua viehättivät eniten piirrokset Töölön katoista sekä kuvasarja autoista. Autoja on pidetty vapauden symbolina, mutta Pirtolalle ne edustivat pelkkää illuusiota vapaudesta.

Pirtolan perikunnalla on niin laaja kokoelma taiteilijan töitä, että kenties joskus nähdään vielä laajempikin näyttely, jossa on esillä piirustusten lisäksi öljyväritöitä, videoita ja kirjoituksia. Tämä näyttely jätti suuren nälän.

Erkki Pirtola: Teoksia paperille, 8.9.2023–4.2.2024 HAM Helsingin taidemuseossa.

Teksti: Pauli Jokinen

*****

Näyttelyn yhteydessä julkaistiin myös kirja Erkki Pirtolan taiteesta ja elämästä. Kirjan teki Veli Granö. Julkaisu syntyi melko kiistanalaisissa merkeissä. Siitä voit lukea Suomen kuvalehden artikkelista.

Helsingin parhaat viinibaarit

Pienen iltakävelyn jälkeen maistuu joskus lasillinen viiniä. Mutta missä ne parhaat viinibaarit olivatkaan?

Toptaste listasi Suomen parhaat viinibaarit 2023. Tässä on listan kärki Helsingin osalta:

Apotek

Alkuperäistä suojellun jugendapteekin sisustusta kunnioittavan remontin jälkeen syntyi tunnelmallinen & tyylikäs viinibaari – Apotek.

Apotekin kattavasta viinivalikoimasta löytyy varmasti mieleinen vaihtoehto sekä laseittain että pulloittain. Painotus on pitkälti käsityönä tehtyihin perheomisteisten tilojen laatuviineissä, joissa maistuu alkuperä, rypäle ja terve kasvuympäristö.

Keittiö tarjoaa sesongin raaka-aineista rakennettujen vaihtuvien pikkuannosten lisäksi viinin kanssa maistuvaa naposteltavaa; huolella valittuja juustoja, leikkeleitä & pateita. Voit tilata pieniä annoksia pitkin iltaa istuskelun lomassa hetken mielijohteesta tai halutessasi koota niistä suuremmankin illallisen.

Osoite: Lapinlahdenkatu 1

Bricco

Helsingin vilkkaimmalle baarikadulle maaliskuussa 2020 avattu Bricco Kalevankatu on ihastuttava paikka esimerkiksi romanttisille treffeille, rennoille after workeille tai kaveriporukalla viinitastingiin. Briccon ainutlaatuisen tunnelman takuuna toimii piano, joka soi välillä ammattilaisten ja välillä asiakkaiden toimesta. Parhaimpina iltoina saatat päästä todistamaan yhteislaulun säestämää hauskanpitoa.

Viihdyt Briccossa takuuvarmasti, tiedät viineistä sitten paljon, vähän tai et mitään. Menu on suunniteltu niin, että voit vain nauttia matkasta Italia-fiilikseen, kuulla tarinoita viineistä ja maistella tarkoin suunniteltuja herkullisia maistelulautasia.

Briccosta löytyy myös laaja valikoima spritz-coctaileja ja moctaileja, joissa käytetään itsetehtyjä siirappeja.

Osoitteet: Kalevankatu 4, Annankatu 22

Grape Wine Bar / Tasting Room

Grape Wine Barin tarina lähti lennokkaasti liikkeelle Uudenmaankadulta löytyneestä liiketilasta, jota käytiin tutkimassa ja todettiin, että sopivampaa saa hakea. Ajatuksia viinibaarista oli heitelty omistajien kesken aikaisemminkin, ja nyt nämä palaset loksahtivat paikalleen.

Baarilla on selkeä tavoite: Helsingin paras viinibaari. Se tarkoittaa rentoa ja hyvää fiilistä, jossa vieraat tuntevat olonsa kotoisaksi, huikeita viinejä ja maistuvaa ruokaa.

Osite: Uudenmaankatu 13

La Taperia

La Tapería on rento ja kotoisa viinibaari, jossa asiakas voi nauttia laajasta valikoimasta espanjalaisia viinejä ja herkullisia oliiveja, juustoja ja leikkeleitä. Myymälän puolelta löytyy Suomen laajin valikoima espanjalaisia herkkuja kotiin vietäväksi.

Osoite: Uudenmaankatu 7

10 uutta ravintolaa Helsingissä vuonna 2023

Pääkaupungissa on viime aikoina avautunut tukku kiinnostavia uusia ravintoloita. Poimimme ravintoloiden joukosta 10 tutustumisen arvoista kohdetta.

1. Kirsikka

Hakaniemen uudistuneessa kauppahallissa sijaitseva Kirsikka on helsinkiläisravintoloitsija Ville Relanderin uusi hallibrasserie, joka tarjoilee kansainvälistä ruokaa kotimaisella otteella. Osoite: hakaniemen kauppahalli, Hämeentie 1. Lue lisää…

2. Bar & Pizza Walrus

Ravintolalaiva on aina elämys verrattuna tavanomaiseen ravintolamiljööseen. Helsingin Hietalahdenrannassa sijaitseva Bar & Pizza Walrus on erityisen aito kokemus, sillä se on säilytetty mahdollisimman pitkälle alkuperäisessä, vuonna 1914 rakennetussa tyylissään. Osoite: Hietalahdenranta 14. Lue lisää…

3. Bridge

Aitoihin raaka-aineisiin ja perinteisiin Kaukasian resepteihin perustuva ravintola Bridge avasi vapun alla ovensa Helsingin Erottajan- ja Uudenmaankatujen kulmassa. Osoite: Erottajankatu 2. Lue lisää…

4. Le Ankka

Punkaharjulla mainetta niittäneen Lusto-museon ravintoloitsijoina tunnetut Sari Helin ja Ilkka Lääveri avasivat uuden ravintolan Huvilakadulle. Samoissa tiloissa toimi aikaisemmin Michelin-ravintola Ora. Osoite: Huvilakatu 28. Le Ankan kotisivut löydät täältä.

5. Ravintola 305

Hakaniemeen ravintola Silvopleen paikalle avautui ravintola loppukesästä. Paikkaa pyörittaa Janne Keskevaari. Nimensä se on ottanut korttelin numerosta. Osoite: Toinen linja 3. Kotisivut löytyvät täältä

6. Fennia-korttelin ravintolat

Fennia-korttelin ravintolamaailma uudistui täysin. Sinne avattiin lukuisia uusia ravintoloita. Siellä palvelevat aasialaisia burgereita tarjoava Burger Dojo, trooppisiin poke-annoksiin erikoistunut Freshman sekä elämyksellisen ruoanvalmistuksen nimiin vannova Sizzle Station. Osoite: Mikonkatu 17. Kotisivut

7. Miljöö

Töölössä avautui entisen Sävelen paikalle Miljöö, joka sai kovasti kehuja Helsingin Sanomissa. Lehdessä kirjoitettiin muun muassa näin: ”Runeberginkadun kortteliravintolan kasvojenkohotus toimii. Miljöö tuntuu klassikolta jo ensimetreillään.” Osoite: Runeberginkatu 40. Lue HS:n juttu täältä

8. Martisor

Rastilaan avattiin somalialainen ravintola entisen sporttibaari Time Outin tiloihin. Martisor kertoo yhdistävänsä somalialaisia makuja ja suomalaista ravintolakulttuuria. Osoite: Retkeilijänkatu 11. Lue Helsingin Uutisten juttu täältä.

9. Beaky Peak

Katajanokan uusi kattoterassi Beaky Peak on keskustan uusin hotspot tyylikkäisiin illanviettoihin. Baari on suurelta osin katettu, joten upeista näkymistä pääsee nauttimaan säällä kuin säällä. Osoite: Ankkurikatu 5. Lisätietoa

10. Bistro O Mat

Toisen linjan ja Porthaninkadun kulmaan rakentuvaan Lyyra-kortteliin on tulossa Hakaniemen ja Kallion alueen ensimmäinen kattoterassi, kun Bistro O Mat avaa uuden ravintolan korttelin toimistotalon ylimpään kerrokseen. Ravintola avautuu loppukesästä 2023. Osoite: Toinen linja 7. Lue lisää…

Ja vielä muitutuksena:

Huippukokit asialla

Tämä on vasta tulossa, mutta kannatta laittaa jo korvan taakse. Suomen tunnetuimpiin keittiömestareihin kuuluvat ravintolayrittäjät Kari ”Kape” Aihinen ja Olli Kolu avaavat ravintolan Antiloopin Merikortteliin. Telakkakadulle sijoittuva ravintola avautuu näillä näkymin joulukuussa 2023. Lue lisää…

The Social

“The Social” ravintolat avautuvat Clarion Hotel Helsingin ja Clarion Hotel Aviapoliksen yhteyteen 30. elokuuta Kitchen & Table ravintoloiden tilalle. Lue lisää…

Sivun kuva: Walrus

Uusi ravintolakonsepti Helsinkiin

Suomeen saapuva uusi ravintolakonsepti The Social bar & bistro keskittyy pohjoismaisiin raaka-aineisiin ja suosittuihin klassikkoannoksiin maailmalta.

“The Social” ravintolat avautuvat Clarion Hotel Helsingin ja Clarion Hotel Aviapoliksen yhteyteen 30. elokuuta Kitchen & Table ravintoloiden tilalle.

Syksyn saapuessa Strawberry hotelliketjun Clarion Hotellit tuovat Suomeen uuden ravintolakonseptin: The Social bar & bistron. “The Social bar & bistro” on kansainvälinen ja rento bistro, joita avataan Strawberry- ketjun hotelleihin ympäri pohjoismaita.

Ravintolakonseptin kulmakiviä ovat annosten yksinkertaisuus, sekä halu tulla tunnetuksi rentona ja helposti lähestyttävänä kohtaamispaikkana niin hotelliasiakkaille kuin paikallisille. Ravintolan menu tulee koostumaan perinteisistä hotellien ravintoloiden ja baarien klassikoista, joita olet voinut jo maistaa maailmalla matkustaessasi. Ravintolan missio on selkeä: tarjota parempaa ja maukkaampaa ruokaa sekä juomaa ympäri pohjoismaita.

– Ruoka ja juoma näyttelevät tärkeää roolia kun matkailijat valitsevat hotellia, samoin kuin paikalliset asukkaat valitsevat lempihotelliaan, jossa viettää aikaa. Meille hyvä laatu on aina ollut tärkeää, ja jotta voimme jatkossakin lunastaa paikkamme asiakkaidemme sydämissä Strawberry on lanseerannut kaksi uutta ravintolaketjua, joista Suomeen saamme ensimmäisenä The Social bar & bistron. Konseptin inspiraationa ovat toimineet asiakkaamme sekä maailmalta kantautuvat ruokatrendit. Trendien kautta paikallisuus ja ekologisuus tulevat myös aikaisempaa enemmän esille sanoo Fredrik Blomberg Director of Food & Beverage Strawberry.

– Toivomme että “The Social” tulee olemaan vieraidemme olohuone ja luonnollinen valinta kohtaamispaikaksi jossa rentoutua päivän päätteeksi ja ladata akkuja illan rientoja varten! Täällä vieraan tulisi tuntea olevansa kuin kotonaan, löytää suosikkiannoksensa ja -juomansa listalta helposti, sekä saada herkullinen ruoka-annos eteensä nautittavaksi ilman pitkää odottelua. Bistrosta tulee löytymään klassikkoannoksia, kuten Toast Skagen, Caesar salaatti ja tietysti maukkaat burgerit lupaa Maria Reisö, Concept & Commercial Food & Beverage Director Strawberry.

Arabian korttelista uudenlainen kulttuurin ja designin keskus

Arabia135-korttelista rakennetaan ihmisten, tapahtumien, palvelujen ja kulttuurin kohtauspaikka.

Kahviloita, ravintoloita, myymälöitä, näyttelytiloja ja tapahtumia. Tätä kaikkea pitää Arabia135 kortteleineen tulevaisuudessa sisällään, kun entiset Pop & Jazz konservatorion tilat ja Arabian vanha tehdashalli kokevat täydellisen muodonmuutoksen.

Arabia135-kortteli sijaitsee keskeisellä paikalla Helsingin Toukolassa Hämeentiellä. Arabianranta on suosittu asuinalue Helsingissä, ja Arabian alueella on erityinen maine suomalaisen designin ja muotoilun kotina.
Arabia135-korttelin uudistus alkoi vuonna 2017, kun Aalto yliopisto eli entinen Taideteollinen korkeakoulu oli muuttamassa Arabiasta Otaniemeen.

Korttelin pohjoisosassa sijaitsee Metropolian ammattikorkeakoulun luovien alojen kampus, joka on saneerattu hiljattain. Samassa yhteydessä rakennettiin kortteliin uusi rakennus Soiva, joka palvelee Metropolian sekä Pop & Jazz konservatorion musiikin opiskelijoita.

Korttelissa on ravintoloita, kahviloita, näyttelytiloja, museo, myymälöitä sekä kuntosali. Tänä päivänä kortteli on sekä työpaikka, että kaikille avoin yhteisö, jonne on helppo tulla viihtymään ja nauttimaan luovasta ilmapiiristä sekä erilaisista palveluista.

Rakenteilla Arabian kujat ja uusi alikulku

Arabia135-korttelissa tehdään parhaillaan korttelin vanhimman osan, punatiilisten rakennusten yleisurakkaa, joka valmistuu vuoden 2024 alussa. Silloin korttelin sisäpiha (Kirahvipiha) ja Arabian kujat avautuvat yleisölle ja yrittäjille. Hämeentietä ja Arabiankatua yhdistämään rakennetaan uusi alikulku, joka tarjoilee jalankulkijoiden liikkumista helpottavan kulkuväylän korttelin läpi.

Arabian kujien tilat kunnostetaan vastaamaan vuokralaisina olevien toimijoiden tarpeita. Ensimmäisen kerroksen tilat kunnostetaan myymälä- ja liiketiloiksi, yläkerroksiin sijoitetaan toimisto-, showroom- ja galleriatiloja.

Tehdashalli korttelin keskiöön

Suurin uudistettava tilakokonaisuus on vanha tehdashalli. Siellä valmistettiin viimeiset astiat, kun Arabian tehdas sulkeutui vuonna 2016. Hallissa on edelleen kaksi tunneliuunia, jotka aikoinaan polttivat ennätysmääriä keramiikkaa.

Uudistettava halli mahdollistaa erilaisten tapahtumien, messujen ja näyttelyiden järjestämisen. Tilana se sopii noin 2 000 ihmisen tapahtumiin.
Tehdashalli sijaitsee osittain katutason alapuolella, eikä yleisöllä ole ollut sinne aiemmin pääsyä. Halli on nyt tarkoitus avata yleisön käyttöön. Noin 13 000 neliömetrin halli yhdistäisi myös Arabian kujat ja opiskelijakampuksen.

Tehdashallin kehitys on edennyt konseptointivaiheeseen ja hallin mahdollisen operaattorin etsintä on käynnissä.

”Tavoitteenamme on nostaa Arabia kartalle yhtenä Helsingin mielenkiintoisimmista paikoista, jossa on tekemistä ja näkemistä nuoresta vanhaan ja yrityksistä yksityishenkilöihin. Haluaisin nähdä Arabian täynnä elämää ja tekemistä, johon voi tulla viettämään aikaa tai vaikka minilomalle poistumatta alueelta. Matkailijoiden must see -luettelossa se voisi olla mainittuna yhtenä Helsingin päivävierailukohteena,” sanoo kohteen Asset manager Jenni Nivalainen Varmalta.

Lähde: Varma