Helsingin kävelyfestivaali on valinnut vuoden 2024 lähimatkailukohteiksi Hakaniemen kauppahallin ja Cajsan Helmi -ravintolan.
Helsingin kävelyfestivaali jakaa vuosittain Vuoden lähimatkailukohde -tunnustusta kohteille, jotka ylläpitävät elävää kaupunkikulttuuria ja ovat saavutettavissa kävellen. Tunnustus annetaan yhdelle uudelle kohteelle ja yhdelle klassikkokohteelle. Kohde voi olla esimerkiksi jokin käyntikohde, museo, ravintola, tapahtuma tai paikka.
Hakaniemen kauppahalli valittiin vuoden klassikkokohteeksi. Vuonna 1914 rakennettu kauppahalli on pitkän remontin jälkeen avautunut uudistettuna. Cajsan Helmi on vuoden uusi kohde. Ravintola on avattu 1830-rakennetun Kaisaniemen ravintolan tiloihin.
Helsingin kävelyfestivaali valitsi shortlistan Vuoden lähimatkailukohde -ehdokkaista, joista festivaalin asiakkaat ja someseuraajat pääsivät äänestämään. Hakaniemen kauppahalli sai 34 prosenttia klassikkokohteiden äänistä. Cajsan Helmi puolestaan sai 36 prosenttia uusien kohteiden äänistä. Äänestys oli käynnissä 1.3. – 24.3.
Kuvassa Leo Kallio vastaanottamassa kunniakirjan Cajsan Helmi -ravintolassa.
WalkHelsingin järjestämä Helsingin kävelyfestivaali alkaa jakaa vuosittain Vuoden lähimatkailukohde -tunnustusta kohteille, jotka ylläpitävät elävää kaupunkikulttuuria, ja jotka ovat saavutettavissa kävellen. Tunnustus annetaan yhdelle uudelle kohteelle ja yhdelle klassikkokohteelle. Kohde voi olla esimerkiksi jokin käyntikohde, museo, ravintola, tapahtuma tai paikka.
Festivaalin oppaat ovat laatineet shortlistan Vuoden lähimatkailukohteeksi. Festivaalin asiakkaat ja some-seuraajat pääsevät äänestämään kohteesta netissä. Eniten ääniä saaneet kohteet saavat Vuoden lähimatkailukohde -tunnustuksen. Äänestys on käynnissä 1.3. – 24.3. Äänestäjien kesken arvotaan 2 kahden hengen lippupakettia huhtikuun kävelyfestivaalille.
Voittajat julkistetaan huhtikuussa Helsingin kävelyfestivaalin yhteydessä.
Tässä kohteet, joista voi äänestää:
Klassikkokohde:
– Hakaniemen kauppahalli. Halli on saanut uuden elämän pitkään jatkuneen peruskorjauksen jälkeen. – Ateneum. Remontin jälkeen avautunut taidemuseo veti yli puoli miljoonaa kävijää. Kokonaisuuden kruunasi uusi kahvila Cafe Höijer. – Olympiastadion sekä urheilun ja liikunnan kulttuurikeskus Tahto. Ohittamaton kokonaisuus urheiluhistoriasta kiinnostuneille. – Seurasaaren ulkomuseo. Helposti niin kaupunkilaisten kuin matkailijoiden saavutettavissa. Kulttuuria, perinteitä, luontoa ja raitista ilmaa samassa paketissa.
Uudet kohteet:
– Cajsan Helmi. 1830-luvulla avattu ravintola Kaisaniemessä on noussut uuteen kukoistukseen. – Kulttuurikasarmi. Elokuvateatteri, ravintola ja tapahtumatila Kampin ytimessä historiallisessa kasarmirakennuksessa. – Le Ankka. Sari Helinin ja Ilkka Lääverin Le Ankka -ravintola on uusi tulokas Helsingin gourmet-maailmassa. – Kahvila Willensauna. Kansallisteatteriin avautunut kaikille avoin kahvila. Uusi viihtyisä kaupunkitila. – Amos Andersons Hem. Entisen taidemuseon tiloihin avattu kotimuseo.
Korkeavuorenkadulta löytyy muistolaatta, joka kertoo, että paikalla sijaitsi sota-aikana ilmatorjunnan johtokeskus. Laatta löytyy Erottajan paloaseman vieressä olevasta kivimuurista. Viereisestä ovesta mentiin sisään ja laskeuduttiin portaat alas. Sieltä johdettiin ilmatorjuntaa Helsingin suurpommitusten aikaan helmikuussa 1944.
Johtokeskus tunnettiin koodinimellä Torni, vaikka se toimi maan alla. Alkujaan Torni-nimitys tuli siitä, että valvontakeskus toimi Olympiastadionin tornissa. Sieltä toiminta siirtyi Temppeliaukion kalliosuojaan, ja sodan viimeiset vuodet johtokeskus oli Korkeavuorenkadulla. Siellä ainakin viestintäyhteydet olivat kunnossa, sillä puhelinyhdistyksen talo oli tien toisella puolella.
Johtokeskuksen suuri karttapöytä ja muuta välineistöä on nykyään nähtävillä Tuusulassa Ilmatorjuntamuseossa, joka on erinomainen päiväretkien kohde.
Helsinkiin rakennetaan jatkuvasti uutta. Joka vuosi nousee uusia rakennuksia, joista osa saa kaupunkilaisilta osakseen ihastusta, toiset vihastusta. Tässä viisi kohdetta 2000-luvulta, joita kannattaa käydä ihailemassa.
Kaisa-talo
Helsingin yliopiston uusi kirjasto, eli Kaisa-talo, valmistui vuonna 2012. Rakennuksen suunnittelusta vastasi Anttinen Oiva Arkkitehdit Oy. Se on palkittu muun muassa Suomen arvostelijain liiton myöntämällä Kritiikin kannukset -palkinnolla. Rakennuksen aulatilat ovat erityisen hienot. Myös kattoterassilla kannattaa piipahtaa. Kirjasto sijaitsee Kaisaniemenkadun ja Fabianinkadun välissä.
Keskustakirjasto Oodi
Helsingin Keskustakirjasto Oodi hurmaa virtaviivaisilla ja laineita muistuttavilla muodoillaan. Vuonna 2018 avatun rakennuksen suunnitteli Arkkitehtitoimisto ALA. Rakennuksen toiminnat on keskitetty kolmeen kerrokseen, joista suurimman vaikutuksen tekee ylimmän kerroksen Kirjataivas. Oodissa toimii myös elokuvateatteri. Kirjaston sijainti Kansalaistorin laidalla on koko Suomen keskeisimpiä paikkoja.
Löyly
Hernesaareen vuonna 2016 avattu saunakompleksi toi yleiset saunat 2000-luvulle. Rakennuksesta löytyy sekä perinteistä saunaa että savusaunaa. Ravintolasta voi hakea virvokkeita. Jasper Pääkkösen ja Antero Vartian rakennuttaman kokonaisuuden suunnitteli Avanto Arkkitehdit Oy. Puurakennus suunniteltiin siten, että se muotoilee olemassa olevaa luontoa ja rantaa.
Kampin kappeli
Narinkkatorin laidalla sijaitseva Kampin kappeli avattiin vuonna 2012, jolloin Helsinki oli Euroopan kulttuuripääkaupunki. Puinen kappeli herättää huomiota erikoisella soikealla muodollaan. Kappelin suunnittelusta vastasi Arkkitehtitoimisto K2S.
Amos Rex
Taidemuseo Amos Rex rakennettiin osaksi ikonista Lasipalatsia. Sen tilat suunniteltiin pääosin maan alle. Sen hienoin tila on aula, jonka kattoikkunat ovat olennainen osa piha-alueen ilmettä. Amos Rex avasi ovensa vuonna 2018. Siitä on tullut yksi helsinkiläisten suosikkimuseoista.
Helsinkiin on avautunut viime aikoina lukuisia uusia ravintoloita. Listasimme ravintoloita, jotka kannattaa testata kuluvan vuoden aikana. Nämä paikat ovat saaneet kehuja osakseen.
Ravintoloiden varauksia hoitava TableOnline-palvelussa asiakkaat saavat antaa arvosanoja ravintoloille. Tässä viiden kärki vuodelta 2024:
Skröd Fredrikinkatu 37. Kotisivut Suomalaisiin raaka-aineisiin keskittynyt ravintola. Kuuden ruokalajin menu 82 euroa.
Bona Fide Vironkatu 8. Kotisivut Mannermainen kortteliravintola Kruununhaassa, joka on kerännyt ylistystä. Neljän ruokalajin menu 44 euroa.
Spis Kasarmikatu 26. Kotisivu Pieni ja tunnelmallinen ruokaravintola Kaartinkaupungissa. Suomalaisen keittiön herkkuja pohjoismaisella twistillä. Menu 87-97 euroa.
The Room by Kozeen Shiwan Pohjoisesplanadi 17. Kotisivut The Room -nimi viittaa huoneeseen, jossa kaikki istuvat saman pöydän ääreen syömään. Julkkiskokki Kozeen Shiwan tekee ruuat. 8 ruokalajin menu 99 euroa.
Grön Albertinkatu 36. Kotisivut Grön alkaa olla jo klassikko, joka ei juuri esittelyjä kaipaa. Raaka-aineet valikoituvat vuodenaikojen mukaan. Palkittu Michelin-tähdellä.
*****
Helsingin Sanomien ravintolakriitikot testasivat viime vuoden aikana useita uusia ravintoloita. Tässä poimintoja paikoista, jotka saivat eniten kehuja:
Karppi Punavuorenkatu 3. Kotisivut Kommentti: ”Neljä vietnamilaisnuorta saapuu opiskelemaan Suomeen. Muutaman mutkan kautta he päätyvät perustamaan ravintolan Helsingin Punavuoreen. Tuloksena on hurmaavan leikkisä ja persoonallinen pikkupaikka nimeltään Karppi, joka tarjoaa kekseliästä, eleganttia ja ennen kaikkea maistuvaa ruokaa. Vaikutteita on otettu Italiasta, Ranskasta, Koreasta, Thaimaasta, Japanista ja tietysti Vietnamista.” Annokset noin 13–20 e.
Outo Pengerkatu 9. Kotisivut Kommentti: ”Pöytään kannetaan udon-nuudeliannos, joka pitää sisällään juuri sopivan tulista, sienistä tehtyä xo-kastiketta, rouskuvia maapähkinöitä, korianteria, limettiä, kevätsipulia ja raastettua munankeltuaista. Se on kulhollinen iloa ja onnea. Kokonaisuus hellii jokaikistä makuhermoston mikrovillusta. Makeaa, hapanta, suolaista, karvasta ja ennen kaikkea suloista umamia.” Menu noin 69 e.
Le Coucou Vert Bulevardi 32. Kotisivut Kommentti: ”Bulevardilla majaileva Le Coucou Vert eli vihreä käki teki vaikutuksen niin ruuan kuin palvelun puolesta. Erityisesti kastikkeet ja liemet oli valmistettu asiaankuuluvan huolellisesti, onhan juuri kastike ranskalaisen ruokakulttuurin ydin.” Pääruuat 23–37 e.
Jos tekee mieli nopeaa ja maanläheisempää mättöä, niin hyvä kebab tai pizza on aina paikallaan. Helsingin Uutisten lukijat äänestivätkaupungin parhaat kebab-paikat ja pizzeriat. Kolmen kärjet tässä:
Kebab-paikat:
Döner Harju Kallio Fleminginkatu 23 Döner Harju on ehtinyt jo kymmenen vuoden ikään. Sillä on useita ravintoloita pääkaupunkiseudulla, mutta aito ja alkuperäinen Harjun piste vei voiton tässä äänestyksessä.
Baba Döner Mikonkatu 17 Fennia-korttelin uudessa ravintolakeskittymässä sijaitseva Baba Döner sai kehuja annosten tuoreudesta.
King Kebab Mäkelänkatu 31 Tämä paikka sai paljon kiitosta asiakaspalvelusta.
Pizzeriat:
Via Tribunali Sofiankatu 4 Viime vuoden kakkonen nousi tänä vuonna ykköseksi. Tarjolla kuohkeareunaista napolilaista pizzaa.
Capperi Siltavoudintie 9 Oulunkylässä sijaitseva Capperi oli edellisessä äänestyksessä ykkönen. Napolilaista pizzaa tarjolla täälläkin.
Uuno Pinza Atlantinkatu 20 Uunon omintakeinen herkullisuus pohjautuu italialaiseen pizzainnovaatioon: pinza-pohjaan. Pinza-pohja leivotaan hapanjuureen, vehnä-, soija-, ja riisijauhoja käyttäen.
WalkHelsinki tarjoaa kiehtovan kattauksen jännittäviä rikoskävelyitä Helsingissä. Kävelyt ovat taatusti erilainen ja jännittävä tapa tutustua kaupungin rikoshistoriaan.
Lisäksi kävelyitä voi tilata yksityistilaisuuksiin. Ne ovatkin olleet suosittu ohjelmanumero esimerkiksi työpaikan tykypäivään tai synttäreille.
Tilaa yksityistilaisuuksiin:
Murhakävelyt
Murhakävelyillä tutustutaan Helsingin eri kaupunginosien rikoshistoriaan. Kävelyillä vieraillaan vanhoilla tapahtumapaikoilla ja kerrotaan tapahtumien taustoista. Mukaan on poimittu jollain tapaa erikoisia ja poikkeuksellisia tapauksia: salamurhia, myrkytyksiä, mysteereitä ja unohdettuja tapauksia. Murhakävelystä sanottua: ”Historiaa olisi pitänyt jo koulussa opettaa tällä tapaa.”
Historian ystävien suosikkikierros! Kenraalikuvernööri Bobrikovin murha on varmaan Suomen tunnetuimpia salamurhia. 1900-luvun alussa Helsingissä liikkui monia salamurhaajia, aktivisteja ja pomminrakentajia. Venäläisiä vallankumouksellisia piileskeli kaupungissa. Kierros ydinkeskustassa johdattaa tähän erikoiseen maailmaan. Lue lisää täältä.
Dekkarikävely
Dekkarikävelyllä tutustutaan kotimaisen rikoskirjallisuuden vaiheisiin ja sankareihin. Kierroksella vieraillaan dekkareitten tapahtumapaikoilla ja kerrotaan tarinoita niin kirjailijoista kuin teosten päähenkilöistä. Tutuksi tulevat rikoskirjallisuuden klassikot Palmusta Harjunpäähän, mutta myös uudemmat kirjailijat Max Seeckista Ilkka Remekseen on huomioitu. Kierroksella selviää, mikä olikaan Suomen ensimmäinen salapoliisikirja ja mitkä romaanit ovat saaneet innoituksensa tosielämän tapahtumista. Lue lisää täältä.
Komisario Palmun Helsinki
Tämä kierros johdattaa vanhojen Suomi-filmien maailmaan. Komisario Palmu seikkaili kumppaneineen Mika Waltarin kirjoissa ja Matti Kassilan elokuvissa. Kävelykierroksella tutustutaan Palmun Helsinkiin ja kuullaan tarinoita liittyen kirjoihin ja elokuviin. Miten näyttelijät päätyivät elokuviin? Millaisen vastaanoton kirjat ja elokuvat saivat? Mihin päin Helsinkiä tarinat sijoittuvat? Lue lisää täältä.
Lenin, vallankumous ja Suomi
Tiesitkö, että Lenin ja Stalin tapasivat ensimmäistä kertaa juuri Suomessa? Mikä oli suomalaisten rooli Venäjän bolshevikkivallankumouksen syntymisessä? Olisiko vallankumous ollut mahdollinen ilman suomalaisten apua? Kävelykierroksella tutustumme Suomessa useaan otteeseen piileskelleen Leninin edesottamuksiin, Venäjän vallankumouksellisten suomalaisiin tukijoihin, sekä heidän toimintansa seurauksiin. Lue lisää täältä.
Syntinen Helsinki
Tervetuloa syntiseen Helsinkiin, joka huokuu rakkautta, erotiikkaa ja myös syntiä. Tällä kierroksella selviää, missä oli Helsingin tunnetuimmat punaisten lyhtyjen alueet, miten takaovista kuljettiin elokuvateattereihin katsomaan aikuisviihdettä, miten eroottisia lehtiä salakuljetettiin Suomeen ja miten alastonpatsaat saivat kaupunkilaiset sekaisin. Lue lisää täältä.
Yksityiskierrosten hinnat:
HINNAT
RYHMÄN KOKO
HINTA
1-10 hlö ryhmä
300 e (+ alv 25,5%)
11-20 hlö ryhmä
400 e (+ alv 25,5%)
21-30 hlö ryhmä
500 e (+ alv 25,5%)
Yli 30 hlö
Pyydä tarjous
VARAUKSET JA TIEDUSTELUT: booking@walkhelsinki.fi, 050 553 2299
Helsinkiä voi olla vaikea tunnistaa vanhoista valokuvista. Mutta joitain tuttuja maamerkkejä niissäkin saattaa olla, jotka kertovat kuvan paikan. Testaa 10 kuvan visassa, miten tunnistat Helsinkiä.
Keski-Uudenmaan Teatteri (KUT) esittää 25-vuotisjuhlansa kunniaksi Skavabölen pojat -näytelmän syksyn 2023 ja alkutalven 2024 aikana. Esityspaikkana on uusi komea puusta rakennettu kulttuuritalo Monio Tuusulassa. Paikka on monessa mielessä osuva. Ensinnäkin Monio on hieno rakennus ja sen esiintymissali on tunnelmallinen paikka (sellainen ongelma on, että katsomon takaosasta ei näe kaikkea, mitä tapahtuu näyttämön etuosassa). Toisekseen Tuusulan Hyrylä on oikea paikka esittää näytelmää, joka osittain sijoittuu niille kulmille. Skavaböle on Hyrylän ruotsinkielinen nimi.
Ja tietysti näytelmän ajankohta on nyt osuva, kun sen kirjoittaja Antti Raivio menehtyi loppukesällä. Sitä näytelmän tekijät eivät tietenkään osanneet ennakoida, kun esitystä suunniteltiin.
Skavabölen poikia voidaan pitää kotimaisen teatterin modernina klassikkona. Se sai valtavan suosion 1990-luvulla ja nosti kertaheitolla juuri perustetun Q-teatterin maineeseen. Raivio kirjoitti näytelmälle myös jatko-osan Huokausten laakso, joka esitettiin tänä syksynä teatteri Kultsalla. Kirjoitukseni siitä löytyy täältä.
Skavabölen pojat on Ravion omakohtainen tarina. Se kertoo kahdesta veljeksestä, Rupertista ja Evertistä, ja heidän perheestään. Äidillä on mielenterveysongelmia, isä juo viinaa. Siinä pojat yrittävät päästä elämänsyrjään kiinni. Pakoa todellisuudesta tuo villin lännen leikit, joita näytelmässä ryyditetään Ennio Morriconen musiikeilla.
Keski-Uudenmaan teatterin version on ohjannut David Sandqvist. Veljeksiä näyttelevät teatterikoululaiset Ville Hilska ja Akseli Lehtinen. Etenkin Ville Hilska tekee isoveljenä vakuuttavan roolin, ja tuo nuoren ihmisen ahdistuksen lähelle katsojaa. Veljesten välinen kemia ja heidän kokemansa kollektiivinen ahdinko ei kuitenkaan tunnu takariveille saakka. Olen tietoinen, että veljeksiä kohtaan pitäisi tuntea empatiaa, mutta jokin laittaa vastaan. He eivät vedä katsojaa suohon kanssaan.
Jari Vainionkukka tekee rajun ja fyysisen roolin viinaan menevänä isänä. Usein humalakohtaukset ovat kiusallista katsottavaa, mutta Vainionkukka tekee äärimmäisen uskottavan roolin. Inka Kallén tekee poikien epävakaana äitinä koskettavan roolin. Myös Anna-Leena Sipilä ja Saga Sarkola tekevät mainioita pieniä sivurooleja, joskin Sarkolan esittämä Ossi-setä, Horror-Ossi, on vähän hassu – tahallisesti tai tahattomasti.
KUT:n Skavabölen pojat on varmalla kädellä tehtyä perusteatteria. Ehkä Skavabölen poikien ongelma alkaa olla siinä, että se tuntuu jopa vanhalta. Kieli, puvut ja rekvisiitta ovat 1970- ja 1980-luvuilta, mutta silti näytelmästä ei ole nostalgia-tripiksi. Puhumattakaan, että se olisi minkäänlainen sukupolvikokemus, kuten se 1990-luvulla oli.
Aika näyttää, jääkö Skavabölen pojat oman aikansa kuriositeetiksi, vai kestääkö se aikaa vuosikymmeniä, kuten vaikkapa Minna Canthin tai Juhani Ahon tekstit. Kun tänä syksynä olen nähnyt Skavabölen pojat ja jatko-osan Huokausten laakson, jotenkin tuntuu, että aika on ajanut Raivion tekstien ohi. Vaikka sen keskeinen teema, veljesten välinen ystävyys, on ikuinen.
Skavabölen pojat, Keski-Uudenmaan Teatteri, esityksiä syksyllä 2023 ja alkuvuonna 2024.
Puutarhatkin voivat olla poliittisia. Niistä ollaan aikojen saatossa käyty lukuisia kiistoja, ne ovat olleet politiikan ja kaupunkisuunnittelun pelinappuloina. Garden Futures -näyttely pureutuu monien muiden teemojen ohella myös puutarhojen poliittiseen aspektiin.
Garden Futures -näyttely on Arkkitehtuurimuseon ja Designmuseon ensimmäinen yhteinen näyttely. Se jakautuu molempien museoiden tiloihin. Kyseessä on kiertävä näyttely, jonka ovat toteuttaneet Vitra Design Museumin, Wüstenrot Foundationin ja Nieuwe Instituut. Helsinki on ensimmäinen kohde, jossa näyttely on esillä. Kansainväliseen näyttelyyn on tuotu lokaalia ulottuvuutta muun muassa siirtolapuutarhojen muodossa ja esittelemällä lähiöiden viherrakentamista.
Puutarha on teemana laaja. Sillä on oma historiansa, joka on erilainen eri maailmankolkissa. Englantilainen, ranskalainen ja japanilainen puutarha eroavat kovasti toisistaan. Puhumattakaan vaikka pienistä kotipuutarhoista tai luonnontieteellisistä puutarhoissa. Näyttelyssä puutarhojen historiaa on elävöitetty muun muassa Birger Kaipiaisen keramiikalla. Kaipiaisen Paratiisi-astiat tietysti viittaavat Edenin puutarhaan, maailman ensimmäiseen puutarhaan.
Kaupunkisuunnittelussa puutarhat, puistot ja viheralueet ovat jatkuvia kiistojen kohteita. Poliitikot, virkamiehet ja kaupunkilaiset ovat alati napit vastakkain. Kiistoja syntyy siitä, mihin viheralueita rakennetaan, missä vanhaa pitää säästää, miten paljon vihreää pitää olla, millaisia puistoja ja puutarhoja halutaan, miten paljon niihin käytetään rahaa. Viheralueiden rakentamisessa on nähty onnistumisia ja epäonnistumisia.
Yksi kiistakysymys on, kenen tiloja puutarhat ovat. Ovatko ne yksityisiä vai julkisia paikkoja? Aidataanko ne vai jätetäänkö avoimiksi? Onko puutarhojen tarkoitus olla ilo silmälle vai viljelläänkö niissä ravintoa? Näyttelyssä esitellään muun muassa englantilaisen Ebenezer Howardin 1800-luvulla ideoima puutarhakaupunki, joka yhdisti maaseudun ja kaupungin parhaita puolia. Tätä ajatusta Suomessakin ollaan jalostettu, muun muassa Tapiolassa ja Maunulassa. Arkkitehtuurimuseon puolella ollaan nostettu esiin Soukan, Matinkylän ja Itä-Pasilan viherrakentaminen.
Garden Futures -näyttely avaa puutarhojen maailmaa uusista näkökulmista. Se sopii erinomaisesti Designmuseon ja Arkkitehtuurimuseon ensimmäiseksi yhteisnäyttelyksi. Toivotaan yhteistyölle menestyksekästä jatkoa.
Kritiikin sana: Näyttelyssä olisi ollut kiva nähdä, kokea ja haistaa aitoja kasveja. Mutta se on ymmärrettävää, että niitä on vaikea museo-oloihin tuoda. Siksi näyttelyn ajankohtana olisi toiminut paremmin kesä, jolloin museoiden väliselle pihalle olisi voinut rakentaa istutuksia.
Garden Futures: Suunnittelua luonnon kanssa, Arkkitehtuurimuseossa ja Designmuseossa 10.11.2023–31.3.2024
Café Höijer tarjoaa klassisia kahvilatuotteita aisteja hemmottelevassa miljöössä – pöytiin tarjoiltuna. Suosittu Ateneum Bistro jatkaa toimintaansa tuttuun tapaan Ateneumin ensimmäisessä kerroksessa.
Ateneumin taidemuseon kolmanteen kerrokseen on juuri avautunut uusi kahvila. Café Höijeriksi Ateneumin suunnitelleen arkkitehti Theodor Höijerin mukaan nimetty kahvila tarjoaa klassisia kahvilatuotteita pöytiin tarjoiltuna. Tarjolla on myös monipuolinen kattaus viinejä sekä kahvijuomia.
– Taidemuseot ovat ainutlaatuisia toimintaympäristöjä ravintoloille, erityisesti Ateneumin historia ja miljöö tuovat oman tunnelmansa myös ravintolalle. Ruoka ja taide ovat molemmat parhaimmillaan vaikuttavia elämyksiä, Café Höijerin myötä nämä kaksi kulkevat Ateneumissa entistä vahvemmin käsi kädessä, Soupster Familyn toimitusjohtaja Kim Heiniö sanoo.
Soupster toimii ravintoloitsijana myös Ateneum Bistrossa, joka kahvilatuotteiden lisäksi tarjoaa lounasta noutopöydästä, mutkattomia lautasannoksia sekä suosittua Afternoon Tea -kattausta. Museon katutasossa sijaitseva Bistro on avoin kaikille ja ottaa vastaan pöytävarauksia. Café Höijeriin pöytävarausta ei ole mahdollista tehdä ja koska kahvila sijaitsee näyttelytilojen keskellä, on se avoinna ainoastaan museovieraille.
– Ateneum Bistro ja Café Höijer täydentävät mainiosti sekä toisiaan että Ateneumin ravintolatarjontaa. Omaperäiset ja laadukkaat museokahvilat ovat sekä maailmalla että Suomessa hyvin suosittuja ja tärkeä osa museokäyntiä. Olen iloinen, että voimme jatkossa tarjota vieraillemme taide-elämysten lisäksi myös kaksin verroin makuelämyksiä, Ateneumin museonjohtaja Marja Sakari sanoo.
Tilassa on ennen ollut Ateneumin kuvanveistosali.
Café Höijer on jatkossa avoinna aina samaan aikaan Ateneumin kolmannen kerroksen vaihtuvien näyttelyiden kanssa. Näyttelyiden vaihtovälien aikana kahvila on suljettu teoskuljetusten sekä näyttelyn rakentamisen vuoksi.
Café Höijerin salissa 3.13 on vuosien saatossa toiminut mm. Suomen Taideyhdistyksen maalausateljee, Valtion taidemuseon Nykytaiteen museo Studio N sekä toisinaan pop-up kahvila. Tila on toiminut myös Ateneumin näyttelysalina.
– Korkeaa tilaa hallitsee kaunis vihreä kalkkikivilattia sekä valtava kaari-ikkuna, josta avautuu näkymä Rautatientorille. Suuret kattokruunut ja tilaa kiertävät seinävalaisimet sekä harmoninen värimaailma luovat kahvilaan lämpimän ja rauhallisen tunnelman. Pitkät sohvat ja klassikko-tuolit houkuttelevat istahtamaan, ja kalkkikivi-pöydänkansista voi löytää jopa kotilo-fossiileja. Kaikki tämä tarjoaa upeat puitteet klassiselle kahvilalle, kertoo Cafe Höijerin suunnittelusta vastannut Päivi Meuronen JKMM Arkkitehdeistä.
Hakasalmen huvila on täyttynyt komeista Helsinki-kuvista. Siellä on esillä parisen sataa saksalaissyntyisen Volker von Boninin (1924-2006) hurmaavaa valokuvaa rakkaasta pääkaupungistamme. Von Bonin oli aikanaan hyvinkin tunnettu kuvaaja ja hänen kuvista koostetut valokuvakirjat olivat erittäin suosittuja, mutta nykypäivän ihmisille hän on jo hieman vieraampi tapaus. Siksi Hakasalmen huvilan näyttely on oiva muistutus, millainen kuvaaja von Bonin oli.
Von Boninin elämäntarina on mielenkiintoinen ja täynnä hurjia käänteitä. Sodassa hän palveli Natsi-Saksaa ja virui aikansa venäläisillä vankileireillä. Niistä ei tässä yhteydessä sen enempää, sillä hänen elämänvaiheistaan kiinnostuneet voivat perehtyä niihin kirjassa, joka julkaistiin näyttelyn yhteydessä. Hänen elämästään kerrotaan myös Helsingin Sanomien ansiokkaassa artikkelissa.
Von Bonin palasi sodan jälkeen Suomeen ja Helsinkiin. Tänne häntä veti rakkaus. Von Bonin sai työpaikan Tilgmannin kirjapainosta ja vapaa-ajallaan hän kuvasi helsinkiläistä elämänmenoa. Koko elämänsä hän tunsi itsensä hieman ulkopuoliseksi täällä pohjoisessa ja se välittyy hänen kuvistaan. Hän on eräänlainen ulkopuolinen tarkkailija, joka kuvaa kohteitaan etäältä. Näyttelyn valokuvissa lähikuvia on hyvin vähän. Esimerkiksi toinen ulkopuolinen Helsingin kuvaaja, venäläinen Ivan Timiriasev, tykkäsi mennä lähelle ja kuvata ihmisiä ihan läheltä. Von Bonin pitää hajuraon.
Vaikka von Bonin kuvasi ihmisiä kauempaa, ei hänen kuvissaan silti ole kylmyyttä. Erittäin lämpimästi hän kaupunkia ja kaupunkilaisia kuvasi. Aiheiden valinnatkin ovat lempeitä: lapsia, puistoja, kesäpäivää viettäviä perheitä. Von Boninin suosikkipaikkoja näyttivät olleen Kaivopuisto ja Suomenlinna. Hän viehättyi niin merestä kuin betonikaupungistakin.
Von Boninin näyttely on Helsinki-harrastajien aarreaitta. Kuvissa näkyy, millainen kaupunki oli 1950-1970-luvuilla, ja on jännittävää verrata miten se on muuttunut. Näyttely toimii myös nostalgiapakettina vanhoille stadilaisille. Helsinkiläisille tämä on varmasti syksyn kiinnostavimpia näyttelyitä.
Monet kuvista ovat minulle tuttuja entuudestaan. Näitä näkee jatkuvasti erilaisissa Helsinki-aiheisissa Facebook-ryhmissä. Silti on hienoa nähdä von Bonin kuvia ammattimaisesti kuratoituna ja isoina printteinä.
Katse Helsinkiin – Volker von Boninin valokuvia 6.10.2023–25.8.2024 Hakasalmen huvila
Ohjaaja Mikko Roiha on tuonut Henrik Ibsenin klassikon Nukkekodin KOM-teatterin näyttämölle. Norjalaisen Ibsenin vuonna 1879 kirjoittama näytelmä on yksi teatterimaailman suurista teoksista. Suomeksi Nukkekoti tunnettiin alkujaan nimellä Nora, joka viittasi näytelmän päähenkilöön.
Noraa on pidetty roolina, jonka kaikki naisnäyttelijät haluavat esittää. Eräänlainen naisten Hamlet-rooli. Meillä Noraa ovat päässeet esittämään muun muassa Ansa Ikonen, Elli Tompuri ja Liisa Roine. Puhumattakaan legendaarisesta Ida Aalbergista, jonka läpimurto vuonna 1880 tapahtui Noran roolissa.
Nukkekodin Nora on eräänlainen edustusvaimo, joka on aina tehnyt, kuten hänen isänsä tai miehensä haluaa. Näytelmän loppu oli aikanaan radikaali. Patriarkaattiin kyllästynyt nukkevaimo päättää ottaa ohjat omiin käsiinsä ja jättää perheensä. Siinä aikalaisten leuat loksahtivat auki.
KOM-teatterissa Norasta on tullut Aron. Hauska sanaleikki. Näytelmän pääparina ovat siis miehet. Se tuntuu jotenkin yhdentekevältä. Siis positiivisessa mielessä. Joskus Ibsenin aikoina ratkaisu olisi hätkähdyttänyt, mutta nykyään on aivan se ja sama, onko pääpari samaa vai eri sukupuolta.
Roihan tulkinnan keskeinen tekijä on ajattomuus. Tietysti Nukkekodit teemat ovat ajattomia, siksi se onkin klassikko, mutta Roihan ratkaisut korostavat ajattomuutta entisestään. Esitteessä kerrotaan, että Roihan Nukkekoti sijoittuu 2000-luvun alun Suomeen. Sitä ei kyllä arvaisi, jos ei olisi näin lukenut. Ibsenin teksti on 150 vuoden takaa, näytelmää ryydittää 1950-luvun musiikit (mm. Hitchcockin Vertigon pahaa enteilevä elokuvamusiikki) ja tämä kaikki tapahtuu 2000-luvun Punavuoressa. Vanhasta ajasta muistuttavat pienet asiat, kuten kirjeet ja postilaatikot. Kaikki tapahtuu tässä ja nyt, mutta samalla jossain todella kaukana.
Myös dialogi on jännittävällä tavalla ajatonta. Aron puhuu Pohjanmaan murteella, muut ovat melko uskollisia näytelmän tekstille. Sekin on taito saada dialogi kuulostamaan samaan aikaan vanhalta ja tuoreelta. En tiedä Aronia näyttelevän Aleksi Holkon taustoista, mutta näyttelijäliiton sivuilla hänen kielitaidokseen on mainittu Etelä-Pohjanmaan murre. Se sujuukin häneltä luontevasti. Holkon suoritusta täytyy muutenkin erikseen kiitellä. Hän tekee rajun ja fyysisen roolin, joka jättää kaikki muut sivustakatsojan asemaan.
Roihan Nukkekoti on perusvarmaa teatteria. Siinä on kaikki tarvittava, eikä mitään ylimääräistä. Lopulta esityksestä jää kuitenkin hieman kädenlämpöinen olo. Ehkä Nukkekoti olisi pitänyt tuoda kunnolla tähän päivään. Esitys on vähän laitosteatterimainen. KOM-teatterilta olisin odottanut astetta rohkeampaa versiota.
Afternoon tea on englantilainen klassikko, jossa tarjotaan teen lisäksi suolaista ja makeaa purtavaa. Afternoon tea on jo käsite, ja sitä tarjotaan monenlaisten herkkujen kanssa myös helsinkiläisissä laaturavintoloissa.
Yleensä kattaus on myös yhtä näyttävää kuin tarjontakin. Teelaaduissa on varaa mistä valita. Voit valita vaikka yrttiteetä, hedelmäteetä tai mustaa teetä.
Afternoon tea on oivallinen valinta esimerkiksi pariskunnan kahdenkeskeiseen hemmotteluhetkeen tai vaikkapa treffeille.
Listasimme tähän paikkoja, joissa Afternoon tea on listalla (tiedot ja hinnat 10/2023):
Ateneum Bistro
Hinta: 58 e / 2 hengelle Ajankohdat: ti-pe klo 15-18, la ja su klo 12-16 Ennakkovaraus pitää tehdä. Lisätietoa
Kämp Brasserie
Hinta: 51 e / hlö Ajankohdat: ke-pe klo 14.30-16.00, la-su ja arkipyhinä ennakkotilauksesta klo 12.30-15.00 Ennakkovaraus pitää tehdä. Lisätietoa
Salutorget
Hinta: 45 e / hlö. Lisämaksusta tee tarjollaan mm. samppanjan kanssa. Ajankohdat: ma-pe 14-18, la 12-18. Pöytävaraus suositeltava. Lisätietoa
Cafe Aalto
Hinta: 34 e / hlö. Kuohuvan kera 42 e / hlö Ajankohdat: Cafe Aallon Afternoon Tea on saatavilla ennakkotilauksella viikon jokaisena päivänä kello 15-17. Varaukset 2 päivää aikasemmin klo 12.00 menessä. Lisätietoa
Aidosti asiastaan innostuneen ihmisen kyllä tunnistaa. Hän säestää sanomaansa käsillään ja välillä pamauttaa pöytää hellästi kuin herkästi rikkimenevää rumpua. Juuri niin tekee sommelier Juha Laatikainen puhuessaan marraskuussa avattavasta Dagmar Bistro & Wine Barista.
Antakaamme siis Dagmarin ravintolan johtaja Laatikaisen kertoa:
– Etu-Töölöön Kuparitalon alakertaan avattava Dagmar on kaikkien mukava ja välittävä kaveri. Kaveri, jolla on aina tarjolla erityisen hyvää ruokaa ja hyviä viinejä. Ystävä, jonka luo voi tulla puku päällä tai verkkareissa omana itsenään.
Uusi korttelibistro avataan vain kivenheiton päähän Musiikkitalosta ja päärautatieasemasta. Sijainti takaa, että rennosta tunnelmasta voi saapua nauttimaan vaikkapa ennen fudismatsia, Musiikkitalon konsertin jälkeen tai puistokävelyn päätteeksi. Viihtymään on helppo tulla kauempaakin, sillä Dagmar on helposti saavutettavissa niin junalla, metrolla, bussilla kuin ratikalla.
Aidosti persoonalliset annokset
Dagmarin keittiössä valmistetaan lempiruokia eri puolilta maailmaa. Maukkaiden, aidosti persoonallisten annosten luomisen mahdollistaa Dagmarin kansainvälinen tiimi.
– Jos filippiiniläinen vuoromestarimme haluaa tuoda asiakkaiden nautittavaksi oman lempiruokansa, niin siitä vaan.
Illallislistalla on suosikkeja, jotka sopivat yksittäisinä annoksina viinilasillisen kaveriksi tai sitten annoksista voi koota isomman kokonaisuuden itselle tai kaverin kanssa jaettavaksi. Valittavana on myös keittiön suositusmenuja.
Kuunnellaan asiakkaita ja aistitaan fiiliksiä
Makujen paletti elää tunnelmista ja vuodenajoista. Se on yksi osoitus Dagmar Bistro & Wine Barista perusfilosofiasta: ei kangistuta kaavoihin, vaan kuunnellaan asiakkaita ja aistitaan fiiliksiä. 100-paikkainen Dagmar on luotettu ja konstailematon ystävä myös lounasaikaan.
Dagmaria voi hyvällä syyllä kutsua myös rennoksi viinibaariksi. Viinilistan pääosassa ovat eurooppalaiset viinit, mutta tiukkoja rajoja tärkeämpää on viineissäkin oikeus rönsyillä, olla avoin uudelle. Dagmariin kannattaa tulla myös ihan vain testaamaan alkoholittomia juomia, eikä oluesta nauttiviakaan ole unohdettu.
Laatikainen pohtii, että Dagmarissa on jotain samaa kuin 20-luvun newyorkilaisessa baarissa. Sitä samaa vahvasti elävää tunnelmaa, vaikka Dagmariin tulee isot ikkunat ja paljon valoa. Sisustus on yhdistelmä uutta ja vanhaa, sopivasti glamouria ja paljon harkittuja yksityiskohtia.
Ravintoloitsijana toimii Oy Botta Ab. Näin ollen Etu-Töölössä sijaitseva perinteikäs ja monille tuttu Botta laajenee ensimmäistä kertaa Museokadun Ostrobotnia-kiinteistön ulkopuolelle. Mutta kauas ei mennä, sillä Dagmar sijaitsee aivan Bottan naapurissa.
Helsingin tunnetuimpiin syysperinteisiin kuuluva Stadin Silakkamarkkinat käynnistyy Kauppatorilla vakiintuneeseen tapaan lokakuun ensimmäisenä sunnuntaina. Silakkaostoksille, toritapahtuman tunnelmaa aistimaan ja perinteikkäästä ohjelmasta nauttimaan pääsee seuraavan viikon lauantaihin 7. lokakuuta asti. Kalastusalusten lisäksi Kauppatorille ankkuroituvat markkinaviikoksi perinnepurjelaivat Albanus, Kathrina, Olga, Valborg ja Vivan.
Stadin Silakkamarkkinat on Suomen vanhimpia yleisötapahtumia, ja sitä on juhlittu Helsingissä jo vuodesta 1743. Syksyisen kaupungin tunnelmointiin mahdollistavan historiallisen tapahtuman ytimessä on vahvasti tietoisuuden lisääminen Itämeren suojelusta ja kestävästä kehityksestä.
– Kestävästi kalastettua lähikalaa syömällä meri puhdistuu, ja kalan ostaminen suoraan kalastajilta tukee heidän elinkeinoaan, Silakkamarkkinoita järjestävän Helsingin tapahtumasäätiön toimitusjohtaja Stuba Nikula sanoo.Stadin Silakkamarkkinoille on aina hienoa tulla tapaamaan vakituisia asiakkaita.
– Ulkomailta Helsinkiin vierailemaan saapuneiden kanssa on myös päässyt puhumaan eri kieliä vuosikymmenten aikana – olen monet turistit jo ehtinyt tutustuttamaan suomalaisiin kalatuotteisiin. Stadin Silakkamarkkinat on viikon pituudessaan pisimpään kestävä kotimainen kalamarkkinatapahtuma, ja siksi taloudellisesti todella tärkeä meille, yli 30 vuotta markkinoilla kalatuotteita myynyt kalastaja- ja kalatuoteyrittäjä Pirjo Salonen kertoo.
Markkinavieraille tarjolla musiikkia, tansseja ja puheohjelmaa
Pormestari Juhana Vartiainen avaa Silakkamarkkinat purjelaiva Vivanin kannella sunnuntaina 1. lokakuuta klo 10 ja perinteikäs silakkasoutu rantautuu Lyypekinlaiturin edustalle klo 12. Vivanin kannella kuullaan puheohjelmaa muun muassa Itämeren suojelusta klo 12 alkaen. Merellistä tunnelmaa avajaispäivään tuo myös Seija Vesterisen haitarimusiikki.
Vesterinen esiintyy markkinoilla myös keskiviikkona 4. lokakuuta, jolloin Biennaali-paviljongissa järjestetään Silakkatanssit. Tanssinopettaja Marianne Krause opettaa lavatansseja klo 16.30 alkaen ja tanssimaan pääsee levymusiikin tahdissa klo 17 –18.45.
Silakkaraati palkitsee vuoden parhaat tuotteet avajaissunnuntaina
Silakkaruokien ystävistä koostuva silakkaraati kokoontuu jälleen markkinoiden avajaispäivänä valitsemaan parhaat myyntituotteet kahdessa kategoriassa: vuoden silakkayllätys ja vuoden maustekala. Voittajat julkistetaan purjelaiva Vivanin kannella sunnuntaina 1. lokakuuta klo 16.
Silakkaraadissa kalaherkkuja arvioivat Martha – Finlands svenska Marthaförbund r.f.:n puheenjohtaja Mia Hafrén, Helsinki Biennaalin tuotantopäällikkö Jonna Hurskainen, Baltic Sea Action Groupin strategiapäällikkö Pieta Jarva, Helsingin yliopiston Itämeri-asiantuntija Jyrki Lappalainen, nuorisoneuvoston Miro Maaranen, Helsingin kaupungin ympäristöjohtaja Esa Nikunen, Helsingin kaupungin merellisen strategian projektipäällikkö Minttu Perttula, ravintoloitsija Ville Relander, John Nurmisen säätiön sometiedottaja ja Itämeri-vaikuttaja Noora Shingler, apulaispormestari Anni Sinnemäki ja MTV3:n ruokatoimittaja Petra Tuominen.
Stadin Silakkamarkkinat on avoinna Kauppatorilla sunnuntaista lauantaihin 1.–7.10.2023.
