Tekijä: WalkHelsinki

Kaupunkipyöräkausi käynnistyy – näin halpaa se on!

Helsingissä ja Espoossa kaupunkipyöräkausi on huhtikuun alusta lokakuun loppuun. Koko kauden eli seitsemän kuukauden käyttöoikeus maksaa 35 euroa. Päivän ja viikon käyttöoikeudet maksavat 5 ja 10 euroa.

Kaikkiin tuotteisiin sisältyy rajaton määrä 30 minuutin matkoja niiden voimassaolon ajan. Jos pyörää käyttää yhtäjaksoisesti pidempään kuin puoli tuntia, lisäveloitus on euro kutakin puolta tuntia kohden. Enimmäiskäyttöaika on 5 tuntia. Ylityksestä veloitetaan lisämaksujen ohella 80 euron viivästysmaksu.

Helsingissä ja Espoossa on kauden alkaessa käytössä yhteensä 3 520 pyörää. Pyöräasemia on Helsingissä 242 ja 110 Espoossa.

HKL laajentaa kaupunkipyöräpalvelua Helsingissä, jonne tulee kauden aikana 105 uutta asemaa ja 1 050 uutta pyörää. Uudet asemat asennetaan vaiheittain touko- ja kesäkuun aikana. Kaikki uudet pyörät tulevat käyttöön heinäkuun alkupuolelle mennessä.

Kaupunkipyöräkausi käynnistyy myös Vantaalla huhtikuun alussa. Helsingin ja Espoon kaupunkipyöräpalvelu ei ole yhteensopiva Vantaan palvelun kanssa, joten pyöriä ei voi käyttää ristiin.

Asemien sijainti kartalla löytyy täältä.

Muutama ohje, jotta kaupunkipyöräily sujuu:

  • Pyörällä on aina ajettava pyörätiellä, tai jos sitä ei ole, ajoradalla.
  • Jalkakäytävällä pyörää on talutettava.
  • Näin korona-aikana tulee huolehtia myös turvaväleistä ja hyvästä käsihygieniasta. Ajaessa voi käyttää hanskoja.
  • Pyörän palautuksessa on oltava tarkkana, että pyörän näytölle tulee viesti palautuksen onnistumisesta.
  • Täydelle asemalle palautus onnistuu, jos ”Palautus” on valittavissa näytöltä. Helsingin pyörässä (ohjaustangossa HKL:n logo) palautus on numero 1 ja Espoon pyörässä (ohjaustangossa Espoon logo) numero 2. Kun pyörän ohjaustanko on lukittunut, on vielä vedettävä ohjaustangosta tuleva vaijeri viereisen pyörän rungon ympäri ja lukittava se takaisin palautettavan pyörän rungossa olevaan koloon.
  • Telineen viereen palautettu pyörä kannattaa ottaa ensimmäisenä käyttöön. Näin asemat saadaan pidettyä siistimpinä.
  • Jos huomaa epäkunnossa olevan pyörän, sen satula kannattaa kääntää taaksepäin merkiksi huoltohenkilöstölle ja muille kaupunkipyöräilijöille. Lisäksi tulee tehdä vikailmoitus.
  • Kaupunkipyörien vikailmoituksen voi tehdä osoitteessa hsl.fi/kaupunkipyörät/palaute tai matkahistoriasta löytyvän linkin kautta.

Retkivinkki: Merellinen Ramsinniemi

Kävelyretki Ramsinniemelle on irtiotto betoniviidakosta. Ramsinniemi on Itä-Helsingissä ja parhaiten sinne pääsee, kun aloittaa retken Rastilan Metroasemalta. Kävelyretki metroasemalta Ramsiniemelle ja takaisin on yhteensä noin 7 kilometrin mittainen. Perheen pienempien kanssa voi taivaltaa vaikka vain puolet matkasta.

Metroasemalta suunnataan ensin Ramsinsalmen rantaan ja lähdetään kulkemaan kohti etelää. Matkaa voi taittaa lähellä rantaa tai sitten polkuja pitkin hieman sisämaassa, jolloin voi käydä bongaamassa muinaisrannan ja pienehkön nevan. Matkalla tulee vastaan myös grillikatos sekä kuntoilulaitteita.

Ramsinniemen puolivälissä on kapeahko kannas, jonka kohdalla pitää kulkea jonkin matkaa autotien reunaa. Siinä näkee myös Ramsinniemen asutusta. Niemi on vanhaa huvila-aluetta, ja siellä on paljon yksityisalueita. Huviloiden arkkitehdit ovat nimekästä väkeä, mm. Lars Sonck ja Selim A. Lindqvist.

Sotien jälkeen monet yritykset rakennuttivat Ramsinniemeen virkistys- ja koulutuskeskuksia. Enso-Gutzeitin rakennuksia oli suunnittelemassa Alvar Aalto. Hotelli Rantapuisto valmistui pankin koulutuskeskukseksi.

Kannaksen jälkeen tullaan Ramsinniemen helmeen: luonnonsuojelualueelle. Arvokkaassa lehdossa kasvaa muun muassa saarnia. Luonnonsuojelualue on noin 7 hehtaarin kokoinen. Siellä kulkee polkuja ja pitkospuita.

Takaisin metroasemalle voi kävellä hieman eri polkuja kuin tullessa. Meren rannalle voi pysähdellä ihailemaan maisemia.

****

PS. Ramsinniemellä on myös Katiskapolku, josta alkoi surullisenkuuluisa Katiska-vyyhti. Mutta siitä ei sen enempää tällä erää.

Kivinokka – paratiisi metron varrella

Kulosaaren kartano toimii eräänlaisena porttina Kivinokkaan. Kartanon hiekkatiellä tulee jo maalaismainen tunnelma, kuin olisi hypännyt kaupungin sykkeestä vanhojen Suomi-filmien maailmaan.

Kartanon historia ulottuu 1500-luvulla ja nykyinen päärakennus on 1800-luvulta. Sen arkkitehdiksi on arveltu empire-Helsingistä tuttua Carl Ludvig Engeliä. Kartanoa vuokrataan yksityistilaisuuksiin. Kartanon saunoissa on yleisiä saunavuoroja.

Kivinokka on niemenkärki Vanhankaupunginlahdella, Herttoniemen ja Kulosaaren välissä. Sinne voi tehdä retken pyöräillen, omalla autolla tai julkisilla. Kulosaaren ja Herttoniemen metroasemilta on noin kilometrin kävelymatka Kivinokkaan.

Bändi Kivinokan kesäkioskilla.

Kivinokassa on noin 500 pientä kesämajaa. Ne erottaa siirtolapuutarhamökeistä siitä, että kesämajat ovat pienempiä (12-15 neliötä) ja niissä ei ole hoidettuja pihoja ja puutarhoja. Ympäristö on luonnonmukainen. Kivinokan kesämajoihin ei tule lämmintä vettä ja valtaosa on ilman sähköä. Kesämajat ovat hyvin ekologinen ja helsinkiläinen kesänviettotapa.

Vanhankaupunginlahdelle syntyi 1900-luvun alkupuolella kolme kesämaja-aluetta: Kivinokka, Lammassaari ja Mölylä. Lahden pohjukassa ollut Mölylä on sittemmin lopetettu, mutta Kivinokassa ja Lammassaaressa kesämajakulttuuri elää vahvana. Ja mikä hienointa: kesämajailu on säilynyt luonteeltaan suunnilleen samanlaisena sata vuotta.

Kivinokan kesämajat olivat alkujaan suunnattu työväestölle. Kalliossa ja Sörnäisissä asuttiin ahtaasti ja kesäksi haluttiin luonnonhelmaan virkistymään. Suurilla soutuveneillä saavuttiin lahden yli Kivinokkaan. Ensin Kivinokka toimi telttailualueena, ja 1930- ja 1940-luvuilla telttojen tilalle ryhdyttiin rakentamaan kesämajoja. Osa Kivinokan kesämajoista on edelleen alkuperäisiä.

Kivinokassa oli jo 1920-luvulla tanssilava. Siellä perustettiin Dallapé-orkesteri. Tästä tapahtumasta muistuttaa Dallapén muistokivi, joka sijaitsee Kivinokan kärjen tuntumassa.

Vaikka Kivinokassa on paljon kesämajoja, se on yleistä virkistysaluetta. Ja suosittua sellaista. Kivinokkaan tullaan uimaan, piknikille, lenkille ja kalaan. Kivinokassa järjestetään lepakkoretkiä ja Saunalahden lintulavalla bongataan lintuja. Vanhaan metsään pääsee aistimaan todellisen aarnimetsän tuntua. Siellä on myös kaksi hiidenkirnua.

Kivinokassa on järjestetty suosittuja juhannusjuhlia ja elokuvatapahtumia.

Kivinokka on pieni paratiisi lähellä keskustaa. Vain lyhyen matkan päässä metroasemilta.

*****

VINKKI: Tilaa WalkHelsingin opastettu kierros, jossa tutustutaan Kivinokan historiaan ja luontoon. Vaikka yrityksen virkistyspäivään!

Tulenkantajat viihtyivät Hattupään kahvilassa

Hattupään kahvila Aleksanterinkadulla oli 1920-luvulla Tulenkantajien kantapaikkoja. Tulenkantajat oli kirjailijaryhmittymä, johon kuuluivat muun muassa Olavi Paavolainen, Katri Vala ja Uuno Kailas. Myös monet muut ajan kirjailijat, kuten Mika Waltari, oli tiiviisti yhteyksissä Tulenkantajiin.

Ryhmä kokoontui milloin missäkin, ja eräs kantapaikka oli Hattupään kahvila. Se sijaitsi nykyisen Stockmannin kohdalla. Paikalla oli 1920-luvulla basaarimainen rakennus, jonka arkkitehti oli Selim A. Lindqvist. Se näkyy vanhoissa valokuvissa Ekbergin talon vieressä. Basaarirakennus purettiin Stockmannin tieltä 1920-luvun lopussa.

Hattupään kahvila sai nimensä siitä, että siellä miehet saivat istua sisällä hattu päässä. Normaalisti se oli sallittua vain katukahviloissa. Kahvilaa kutsuttiin yleisesti Hattupään kahvilaksi, vaikka se ei ollut kahvilan oikea nimi. Sen oikea nimi on hämärän peitossa.

Olavi Paavolainen kutsui kirjassaan kahvilaa myös Markan kahvilaksi. Kirjailija Juha Järvelä arvelee Waltarin Helsinki -kirjassaan, että kahviyhtiön virallinen nimi oli Ab Mark Oy, jonka takia sitä kutsuttiin Markan kahvilaksi.

Panu Rajalan mukaan Waltari käytti kahvilasta myös nimeä Alhambra (Unio Mystica: Mika Waltarin elämä ja teokset).

Waltarin kirjasta Palava nuoruus (1935) voi lukea katkelman, jossa kuvataan Hattupään kahvilaa. Sinne astuttiin kahvikaupan ja surisevien sähkömyllyjen ohitse. Kahvilassa istui runoilija jos toinenkin paksun tupakansavun seassa.

Kahvilarakennuksen purkamisen jälkeen runoilijat siirtyivät Esplanadille Brondaan.

Kadonnutta Helsinkiä: Kammion mielisairaala

Kammion mielisairaalalla on legendaarinen kaiku. Ei ihan samanlainen kuin Lapinlahden sairaalalla, mutta lähestulkoot. Kammiossa olivat toipumassa Nobel-palkittu F. E. Sillanpää, runoilija Uuno Kailas ja unisaarnaaja Maria Åkerblom. Puhumattakaan Mika Waltarista, joka toipui Kammiossa 1940-luvulla sodan ja Sinuhe egyptiläisen uuvuttamina. Waltari on todennut, että Kammio oli hänen elämänsä parasta aikaa. Hän lienee tarkoittanut sillä vapautusta työnteosta. Kammiosta Waltari palasi töiden ääreen täynnä energiaa.

Kammion sairaskoti oli yksityinen mielisairaala, joka sijaitsi Töölönkadun ja Ruusulankadun välisellä alueella. Sairaala perustettiin vuonna 1891, ja se sai nimensä paikalla aiemmin sijainneen huvila-alue Kammion mukaan. Sairaala kuului Lybeckin lääkärisuvulle, ja 1900-luvun alussa sitä ylläpiti aktivisti Valter Osvald Sivén. Sairaala oli aktivistien tukikohta ja siellä piiloteltiin venäläisten etsimiä aktivisteja.

Kammio tuli tunnetuksi päihdeongelmaisista potilaistaan. 1920-luvulta alkaen sairaala keskittyi narkomaanipotilaisiin. Myöhemmin Kammio liitettiin osaksi Kivelän sairaalaa. Virallisesti Kammion sairaskoti lopetti toimintansa olympiavuonna 1952, ja rakennus purettiin kesällä 1962.

VINKKI: Lue lisää tarinoitamme Helsingin historiasta.

*****

Artikkelin kuva: Kammion sairaala Taka-Töölössä vuonna 1953. Kuva: Börje Dilén, Helsingin kaupunginmuseo.

Retkivinkki: Viisi kohokohtaa Tullisaaressa

Tullisaari on Laajasalossa sijaitseva hurmaavan kaunis puistoalue, jolla on jännittävää historiaa. Sinne voi lähteä kävelyretkelle nauttimaan luonnosta ja merestä. Mukaan voi ottaa vaikka mato-ongen. Tullisaarta on kutsuttu Helsingin Montrepos’ksi – eikä turhaan.

Nimestään huolimatta Tullisaari ei ole saari, vaan kiinni mantereessa. Sinne pääsee omalla autolla tai bussilla. Eikä lähimmälle kaupunkifillaripisteellekään ole pitkä matka.

Esittelemme Tullisaaren kohokohdat:

Kartanot ja huvilat

Tullisaaren näyttävin rakennus on Aino Acktén huvila, joka on harmillisesti jo vuosikausia seissyt tyhjillään. Huvila on valmistunut vuonna 1877 ja sen arkkitehti oli Theodor Decker. Sopraano Aino Ackté käytti sitä kesäpaikkanaan vuosina 1904-1944. Sen vieressä on vanha kalkkikivilouhos.

Tullisaaressa oli useita huviloita. Ne rakennutti liikemies Henrik Borgström jälkikasvulleen. Acktén huvila rakennettiin Borgströmin tyttärelle. Borgströmin pojan huvilasta on jäljellä enää kivijalka ja pihalla oleva Tim-koiran hautamuistomerkki.

Tullisaaren kartanon päärakennuksessa kuvattiin monia vanhoja suomalaisia elokuvia. Rakennus tuhoutui tulipalossa 1950-luvun lopulla. Ennen paloa päärakennus toimi naisten lepokotina. Se tunnettiin nimellä Pigero – Piianrauha.

VINKKI: Tutustu myös muihin retkivinkkeihimme!

Kagaalin muistokivi

Aino Acktén huvilan lähettyvillä on erikoinen kivipaasi. Kiveen on hakattu sekä suomeksi että ruotsiksi päivämäärä 3. elokuuta 1901. Mitä tuolloin tapahtui?

Muistokivi on perustettu vastarintajärjestön kunniaksi, joka toimi venäläisen sortokauden aikana 1899-1905. Vastarintajärjestö eli kagaali oli eräänlainen salaseura, joka vastusti pyrkimyksiä tehdä Suomesta venäläinen. Kagaali piti perustaa 3. elokuuta 1901 hotelli Kämpissä, mutta perustava kokous siirrettiin turvallisuussyistä pidettäväksi Tullisaareen.

Killingholma

Tullisaaren puistosta pääsee kapeaa siltaa pitkin pieneen saareen, Killingholmaan. Saaren kiertää noin vartissa. Saaren kallioisilta rannoilta on mukavat merinäkymät. Saaressa on nähtävissä myös vanhojen rakennusten perustuksia. Siellä oli aikanaan kaksi huvilaa, joista yksi kuului Aino Acktén äidille Emmy Acktélle. Helsingin kaupunki purki saaren rakennukset 1960-luvulla.

Killingholmassa tapaa usein eväsretkeilijöitä ja kalastajia. Rantakallioilla lekotellaan kesäauringossa ja luetaan kirjaa. Se on pieni ja rauhallinen paratiisi.

Puiston vanhat puut

Tullisaaren englantilaisen puiston lumovoimaa lisää sen vanhat puut, joiden ympärysmitta on metrejä. Ne ovat nähneet Tullisaaren entiset asukkaat, Aino Acktéen seuralaisineen, kagaalin miehet ja kartanon tulipalot.

Tullisaaren puistossa on peräti kolme puuta rauhoitettu luonnonmuistomerkkinä. Kaksihaarainen metsälehmus kohoaa yli 20 metriin. Toinen vastaava jää vain muutamaa metriä matalammaksi. Tammen ympäryysmitta on lähes neljä metriä. Ne kaikki on rauhoitettu vuonna 1956.

Helsingin kaikki luonnonmuistomerkit löydät täältä.

Palma de Pyy

Tullisaaren vieressä on pieni Pyysaari, jonne pääsee kävellen siltaa pitkin. Retken voi päättää saaressa olevaan Palma de Pyy -kesäravintolaan. Ravintolaan tuo ainutlaatuisen tunnelman meren läheisyys ja idyllinen kesäterassi. Ravintolan historia juontaa Helsingin vuoden 1952 olympialaisiin, jolloin se avattiin yleisölle. Kohderyhmänä oli silloin purjehduskilpailujen kansainväliset osallistujat. Siitä saakka ravintola on kesäisin palvellut helsinkiläisiä.

8 komeaa järvinäkymää Nuuksiossa

Nuuksion kansallispuisto on järviylänköä. Siellä on lukuisia kauniita järviä: skaala on pienistä metsälammista suuriin erämaajärviin. Esittelemme tässä kahdeksan hienoa järvinäkymää Nuuksiosta. Järvien sijainnit löydät Luontoon.fin kartoista. Pakkaa eväät reppuun ja lähde ihastelemaan maisemia!

1. Maahisenkierroksen näköalapaikka

Luontokeskus Haltiasta lähtee Maahisenkierros, joka on noin kahden kilometrin mittainen rengasreitti. Kierroksen korkeimmalla kohdalla on näköalatasanne, josta on hienot näkymät Nuuksion Pitkäjärvelle.

2. Saarijärvi

Vihdintien varressa oleva Saarijärvi on rauhallinen ja kaunis retkikohde. Auton voi jättää parkkiin Yli-Takkulan tilalle. Järven kaakkoislaidalla on hienot näköalakalliot.

3. Suolikas

Suolikas on pitkä ja kapea järvi, ikiaikainen vuono. Sen reunoilla on korkeat kalliot. Parhaat näkymät löytyy järven pohjoisimmista osista. Myös Suolikkaan ja Sarkkisen välinen kapea kannas on hieno paikka pysähtyä evästauolle.

4. Punarinnankierroksen maisemat

Haukkalammelta lähtee 2,4 kilometrin mittainen Punarinnan kierros. Sen varrella ovat Mustalampi ja Valklampi. Molempien rannoilta pääsee nauttimaan metsäisestä järvitunnelmasta.

5. Pöksynhaara

Pieni housujen muotoa muistuttava Pöksynhaara on yksi Nuuksion virallisista telttapaikoista. Järven rannalla on viehättävät rantakalliot. Sieltä löytyy myös pieni lippaluola.

6. Vääräjärvi

Velskolassa sijaitseva Vääräjärvi on heittämällä Nuuksion kauneimpia järviä. Sen rannalla on nuotiopaikka ja telttailupaikka. Järven itäisellä rannalla kohoaa korkeita kallioita, joiden laelta voi ihailla järvimaisemaa. Seikkailijat voivat lähteä tutustumaan vielä korkeampiin kallioihin. Nuotiokallio jyrkänteineen sijaitsee Vääräjärven ja Velskolan Pitkäjärven välissä.

7. Valkealampi

Valkealampi on pieni, mutta kaunis lampi lähellä Suolikasta ja Pöksynhaaraa. Vaikka sen rannalla on virallinen telttailupaikka, lampi on rauhallinen, sillä se sijaitsee melko kaukana teistä ja parkkipaikoista. Lammen kiertää ympäri alle puolessa tunnissa.

8. Ruuhijärvi

Ruuhijärven länsirannalla on sen komeimmat näköalakalliot. Ruuhijärvi on rauhaa rakastavien retkikohde, sillä se sijaitsee syrjässä merkatuilta poluilta.


*****

VINKKI: Tilaa WalkHelsingin opastettu Nuuksio-retki vaikkapa yrityksenne tykypäivään!

5 vinkkiä Nuuksion merkatuille reiteille

Nuuksion kansallispuistossa on kymmeniä kilometrejä merkattuja reittejä. Niiden avulla on helppo tutustua Nuuksioon, ainakin jos on ensikertaa siellä.

Tässä 5 vinkkiä merkatuille reiteille:

1. Haukkalammen kierrokset

Haukkalampi on suosituinta Nuuksiota ja sieltä lähtee monia eri pituisia opastettuja reittejä. Suosittuja reittejä ovat muun muassa Punarinnankierros (2 km), Haukankierros (4 km) ja Korpinkierros (n. 7 km). Reittien varsilla on tulentekopaikkoja ja grillikatoksia. Haukkalammelta lähtevät kierrokset ovat hyvin suosittuja. Vastaan saattaa tulla retkeilijöitä rinkat selässä tai 30 japanilaisen ryhmä.

2. Sorlammen luontopolku

Eteläisessä Nuukiossa kulkee Sorlammen luontopolku, joka on pituudeltaan runsaat 5 kilometriä. Reitin varrella Sorlammen rannalla on grillikatos ja huussi. Luontopolun nähtävyyksiin kuuluu lohkareluola (Hiidenpesä) ja muutama hiidenkirnu. Auto kannattaa jättää Brobackan pysäköintialueelle, josta lähdetään kävelemään Hakjärventietä. Reitin alkuun on puolisen kilometriä.

LUKUSUOSITUS: Tutustu myös muihin Nuuksion vinkkeihimme!

3. Luukin reitit

Luukin kartanolta lähtee useita merkattuja reittejä, jotka ovat pituudeltaan parin kilometristä lähes kymmeneen kilometriin. Kaitalammen rannalla on useita tulentekopaikkoja. Luukin reitit ovat suosittuja ja etenkin Kaitalammen rannat jopa ruuhkaisia kauniina kesäpäivinä.

4. Kattilan reitit

Kattilassa ei ole rengasreittejä, mutta sieltä voi lähteä vaikkapa reippailemaan Haukkalammelle ja takaisin. Reittivalinnasta riippuen matkaa tulee noin kymmenisen kilometriä. Toinen vaihtoehto on pistäytyä Takalan laavulla. Matkaa laavulle on noin 1,5 kilometriä.

5. Klassarinkierros

Klassarinkierros on Nuuksion länsiosassa kiertävä lyhyehkö, vajaan 4 kilometrin rengasreitti. Reitille pääsee Valklammen pysäköintialueelta. Lue lisää täältä.

*****

VINKKI: Nuuksioon pääset tutustumaan myös WalkHelsingin opastetulla kierrokselle. Sopii vaikka yrityksen virkistyspäivään.

Patikkaretki Nuuksion suurilla järvillä

Orajärven, Ruuhijärven ja Urjan ympäristö on mitä mainiointa patikointiseutua. Siellä pääsee nauttimaan kauniista järvimaisemista, erämaisesta tunnelmasta ja kauniista metsistä. Jännittävää, että niin lähellä suosittua Haltian luontokeskusta voi kokea niin erämaista tunnelmaa.

Retken voi aloittaa Haltian tai Solvallan parkkipaikalta. Kartta ja kompassi on hyvä ottaa mukaan, sillä opastettuja reittejä alueella ei ole. Metsässä kuitenkin kulkee runsaasti polkuja, joita seuraamalla yleensä pääsee jonnekin – useimmiten jonkun järven rantaan.

Otimme Solvallasta umpimähkään polkun ja lähdimme seuraamaan sitä. Suuntana oli Ruuhijärvi. Harhailtuamme aikamme pääsimme järven rantaan. Sen rannalla on hienot näköalakalliot.

Ruuhijärveltä jatkoimme Orajärvelle. Järvi on todellinen erämaajärvi. Se on äärettömän kaunis, eikä sen ympäristössä ole mitään nuotiopaikkoja tai laavuja. Muutama retkeilijä tuli vastaan.

Järven rannoilla on useita idyllisiä paikkoja, joissa voi viettää evästauon ja lämmittää trangialla padat.

Järven etelärannnalla on kaksi hyvin erikoista kivipaatta pystyssä. Mikä niidenkin tarina lienee?

Orajärveltä matka jatkui Urja-järven rantaan. Siellä on virallinen nuotiopaikka ja telttailupaikka, jossa pidimme kahvitauon.

Urjalta patikoimme Karjakaivolle ja paluumatkalla pysähdyimme ihastelemaan Meerlammen lippaluolaa. Se on hyvin vaikuttava näky.

Suurien järvien alueella on parasta, ettei tee mitään lukkoonlyötyä suunnitelmaa. Etenee vaan polkuja pitkin järveltä toiselle ja pitää taukoja silloin kun siltä tuntuu. Sen verran kannattaa karttaa tai kännykkää seurata, että tietää suunnilleen oman sijaintinsa. Seudulla on aika isojakin metsäalueita, joissa voi hetkeksi eksyä.

*****

Tutustu myös WalkHelsingin opastettuihin kaupunkikävelyihin!

Tuntematonta Nuuksiota: Retki Jänisniemen laavulle

Jos Nuuksiossa haluaa retkeillä rauhassa, Jänisniemen laavu on erittäin suositeltava kohde. Se on syrjässä kaikilta suosituilta reiteiltä, eikä sinne löydä ihan sattumalta. Sitä ei ole edes mainittu kaikissa Nuuksion esitteissä, eikä laavulle ole minkäänlaisia opasteita. Luontoon.fin Nuuksio-esitteessä Jänisniemen laavua ei ole merkitty. Kenties siksi, että se on alkujaan tarkoitettu vain varauskäyttöön.

Jänisniemen laavu sijaitsee Velskolan Pitkäjärven länsirannalla. Lähdimme liikkeelle Velskolasta seurakuntayhtymän parkkipaikalta. Sieltä matka jatkui pellon yli kohti etelää, Velskolan Pitkäjärven rantaan. Patikoimme metsässä järven suuntaisesti. Maasto oli monipuolista ja tyypillistä Nuuksiota: korkeita kallioita, järvimaisemaa ja pieniä metsäpolkuja. Vaikka kyseinen alue ei olekaan kovin suosittu, metsässä kulki kuitenkin selkeitä polkuja. Täysin pystymetsässä ei tarvinnut tarpoa. Polun länsipuolella kohosi jylhä Lippukallio.

Kylteistä huomaa, ettei alue ole ihan Nuuksion suosituimpia.

Runsaan kolmen kilometrin jälkeen vastassa oli yksityisalue, Erä-Mattilan tila, joka piti kiertää. Mökin pihamaalla oli jopa vanha kulahtanut tenniskenttä.

Suositeltavaa on yrittää jatkaa matkaa rannan suuntaisesti. Pienen pellon takaa kiertää polku rantaan. Rantaviivaa kun seuraa, niin parin kilometrin päässä on Jänisniemi. Se on Pitkäjärven kapeimmalla kohdalla ja osa luonnonsuojelualuetta.

LUE MYÖS: Tutustu myös muihin retkivinkkeihimme!

Jänisniemen keskellä on laavu, jossa on polttopuut valmiina. Matkaa parkkipaikalta laavulle kertyi noin viitisen kilometriä. Laavu ei ole aivan järven rannalla, eikä ehkä Nuuksion idyllisin, mutta varmasti yksi rauhallisimmista. Täydellinen vaihtoehto, jos on kyllästynyt Haukkalammen ihmismassaan. Jos haluaa nauttia eväät veden äärellä, niin laavulta voi laskeutua rantaan evästämään.

Takaisin voi palata samaa reittiä tai jos haluaa vaihtelua, niin sitten voi koukata Kattilajärven ja Vääräjärven kautta. Etenkin Vääräjärvi on yksi Nuuksion kauneimmista.

Retkelle kannattaa ottaa mukaan kartta ja kompassi. Tai vähintäänkin täyteen ladattu kännykkä, jonka avulla oman sijaintinsa voi tarkistaa Retkikartta.fistä. Ei siellä hirvittävän suurta eksymisen vaaraa ole, mutta kun ei ole mitään opasteita, niin välillä pitää varmistaa suunta ja sijainti.

VINKKI: Tilaa WalkHelsingin opastettu Nuuksio-kierros tai muita retkiä.

Mannerheimin murhayrityksen jälkinäytös käytiin Vallilassa

Helsingin Vallila on puutalovaltainen kaupunginosa. Elokuisena iltana vuonna 1920 asukkaat olivat jo menossa nukkumaan, kello kun läheni puoltayötä. Silloin Virtaintie 4:ssä räjähti. Joku oli heittänyt puutalon alimman kerroksen ikkunasta kaksi pommia asuntoon. Ikkunat olivat rikki ja asunnosta nousi savu. Asukkaat löydettiin verissään lattialta.

Virtaintie 4:ssä asui seppä Teodor Sädevirta perheineen. Pienessä asunnossa asui sepän lisäksi hänen puolisonsa, sisarensa, poikansa sekä eräs perheeseen kuulumaton mies.

Iltalehdessä kirjoitettiin 27.8.1920:

”Perheen jäsenet olivat je levolla, kun pommit äkkiä klo 11 tienoissa illalla heitettiin ikkunasta sisään. Laadultaan ovat pommit olleet sangen voimakkaita. Niiden lennättämistä sirpaleista haavoittuivat huoneessaolijat erittäin vaarallisesti. Heti tapahtumasta tiedon levittyä ja väen kokoutuessa paikalle, saatettiin haavoittuneet kirurgiin, jonne he jäivät hoidettaviksi.”

Seppä Sädevirran puoliso kuoli pommi-iskussa. Mutta mistä oikein oli kyse?

Otsikko Sosialisti-lehdessä: Mannerheimin ”murhaaja” Sädevirta aiottu murhata.


Pari kuukautta ennen Vallilan pommiattentaattia Tampereella vietettiin suojeluskuntien paraatia, johon osallistui muun muassa Mannerheim. Hänet oli tarkoitus salamurhata siellä.

Mannerheimin murhayritys suunniteltiin Pietarissa. Suunnitelmien taustalla oli bolševikki ja punaupseeri Eino Rahja. Hän oli toiminut kaksi vuotta aikaisemmin punaisten joukkojen rintamapäällikkönä Lempäälässä ja hetken jopa koko punakaartin ylipäällikkönä. Sodan jälkeen hän asui Venäjällä ja toimi Pietarin punaupseerikoulussa. Siellä hän kokosi kahdeksan upseerin ryhmän, jonka tehtävä oli surmata Mannerheim. Miehet saapuivat Suomeen väärennetyillä passeilla.

Jari Tervo on kuvannut salamurhahanketta kirjassaan Troikka.

Ryhmän johtajaksi valikoitui Aleksander Weckman. Karl Salo sai kunniatehtävän ampua Mannerheim paraatin aikana.

Ryhmä saapui Tampereelle, mutta kaikki meni pieleen. Salon oli määrä ampua Mannerheim Hämeenkadulla. Weckman ja Aleksanteri Suokas varmistaisivat Salon pakomatkan. Salolle annettiin Colt-pistooli tehtävää varten. Kun paraati saapui Tampereen keskustaan, Salo alkoi epäröidä. Väentungoksessa hän myös kadotti näköyhteyden Weckmaniin ja Suokakseen. Tilaisuus oli ohi. Myöskään Weckman ja Suokas eivät ehtineet ampua Mannerheimia.

Salaliittolaisten kesken alkoi kiivas jälkipyykin pesu.

Weckman antoi Salolle viikon aikaa surmata Mannerheim. Jos se ei onnistuisi, niin hän voisi murhata sotaministeri Bruno Jalanderin. Muussa tapauksessa Salo tapetaan. Salon tarkoitus oli ampua Mannerheim tai Jalander Helsingissä suojeluskuntajuhlassa, mutta kenties viranomaiset olivat saaneet selville salamurhahankkeen, sillä poikkeuksellisesti molemmat herrat jäivät pois juhlasta. Salaliittolaiset ymmärsivät, että maa polttaa heidän jalkojensa alla ja on parempi livistää maasta. Salo pidätettiin Espoossa, Weckman ja Suokas Viipurin-junassa.

Helsingissä Weckmania oli avustanut seppä Teodor Sädevirta. Hän todisti oikeudessa murhayrityksen tekijöitä vastaan. Salaliiton vapaalla jalalla olleet jäsenet päättivät kostaa Sädevirralle.

Kaksi salaliittolaista kävi elokuisena iltana heittämässä pommit Sädevirran perheen asuntoon Vallilassa.

VINKKI: Lisää rikostarinoita WalkHelsingin Murhakävelyillä.

*****

Artikkelin kuva Virtaintieltä (HKM, Volker von Bonin)

Suomen romanttisin ravintola löytyy Helsingistä

Toptaste kysyi lukijoilta, mistä löytyy Suomen romanttisin ravintola. Katso alta mitä ravintoloita äänestettiin.

1. Meripaviljonki, Helsinki

Meripaviljonki on puitteiltaan täysin uniikki ravintola Helsingin Hakaniemessä. Säästöpankinrannan laineilla kelluvan panoraamaravintolan ikkunoista avautuu merimaisema, jonka äärellä voi nauttia kauden parhaita herkkuja. Ravintola on kala- ja äyriäispainotteinen, mutta listalta löytyy myös kasvis- ja liharuokia. 

Säästöpankinranta 3, 00530 Helsinki

2. Ravintola Näsinneula, Tampere 

Tampereen kattojen yläpuolella, 124 metrin korkeudessa sijaitsevassa Ravintola Näsinneulassa pääsee herkuttelemaan arjen yläpuolelle maistuvan lähiruoan ja upeiden maisemien äärelle. 

Ruokalista päivittyy vuodenaikojen mukaan, jolloin ravintolassa voidaan hyödyntää kunkin vuodenajan parhaat raaka-aineet: Näsijärven ravut, kotimaiset sienet, marjat, juurekset, riista, lähipuutarhojen sato sekä kalat ympäröivistä vesistöistä. 

Laiturikatu 1, 33230 Tampere

3. Kappeli, Helsinki 

Ravintola Kappelin tekee Espan puiston kauneus, lasiverannan avaruus, rakennuksen arvokas olemus ja moderni keittiö. Kappelin vetovoimalla on pitkät perinteet ja Eino Leinon kantapöytä on edelleenkin omalla paikallaan. 

Ruokalistan pohjana on tarjota perinteistä ruokaa parhaista raaka-aineista. Tarjolla on uusia makuja klassikoita kuitenkaan unohtamatta.

Eteläesplanadi 1, 00130 Helsinki

4. Tintå, Turku 

Tintå on rento ja tunnelmallinen ravintola Auransillan kupeessa, joen ravintolarikkaalla länsirannalla. Ravintolaan kannataa suunnata, jos haluaa kokea aitoa Turkua. Tintå on paikallistenkin suosima ravintola!

Läntinen Rantakatu 9, 20100 Turku

5. Viikinkiravintola Harald, Kuopio 

Viikinkiravintola Haraldit sijaitsevat Helsingissä, Espoossa, Oulussa, Turussa, Tampereella, Lahdessa, Kuopiossa ja Jyväskylässä. Viikinki Haraldin Kylissä tarjotaan runsaita annoksia pohjoisten metsien, vesien, ilman ja maan parhaista antimista. 

Tulliportinkatu 44, 70110 Kuopio

6. Saslik, Helsinki

Rakastu Klassikoihin – From Russia with Love! Šašlikin rakastetuimmat klassikoita ovat Savukalacoulibiacia, Uspenskin suklaakupolia ja Romanovin Mansikoita. Näiden lisäksi listalta löytyvät myös Bortštš-keitto, Zakuska, Maustehärkä, Iivanan Miekka ja Uunijäätelö, sekä harvinaiset karhuannokset. Kaikki pääruoat tarjoillaan perinteiseen Šašlikin tyyliin parilalta runsaiden venäläisten lisukkeiden kera, ja lihat sekä kalat saavat upean makunsa aidosta puuhiiliuunista.

Neitsytpolku 12, 00140 Helsinki

7. Rafaels Steakhouse & Bistro, Porvoo 

Rafael’s Steakhouse on tyylikkään rento ja lämminhenkinen ruoka- ja seurusteluravintola Porvoon keskustan torinlaidalla. Rafael’s tarjoaa rentoutta, viihtyisyyttä ja laadukkaita grilliannoksia aidolta hiiligrilliltä. 

Piispankatu 28, 06100 Porvoo

8. Salve, Helsinki 

Ravintolan kunniakas taival alkoi pienestä kioskista, jonka luukusta myytiin ruokaa ja tupakkaa lähinnä merimiehille jo vuonna 1897. Pitkästä ja värikkäästä historiastaan huolimatta Salve elää vahvasti ajan hermolla. Kuuluisat ja ehkäpä maan parhaat silakat sekä merimiesten kulta-ajoilta säilynyt Salven pannu ovat edelleen listalla.

Hietalahdenranta 5 C, 00180 Helsinki

9. Ravintola Tampella, Tampere

Ravintola Tampellassa pääsee nauttimaan tuoreista raaka-aineista valmistettua ruokaa upeassa miljöössä. Tunnelma on puoli ruokaa ja hurmaava henkilökunnan nostalgisten puitteiden kanssa tekevät Ravintola Tampellasta helposti lähestyttävän ja kiehtovan ruokapaikan keskellä kaupungin arvostetuinta aluetta.

Ruokalistalta löytyy niin klassikoita pippuripihvistä ritareihin kuin myös innovatiivisia uusia annoksia, joissa luodaan kokonaan uutta tai tehdään moderneja tulkintoja. Listan ruoissa maistuu vuodenaika sekä rakkaus ja intohimo ruoan valmistukseen.

Kelloportinkatu 1, 33100 Tampere

10. Ravintola Salud, Tampere

Salud on kuin andalusialainen kortteli, jonka varrella seurueet illallistavat väljästi pitkissä pöydissä, kokoontuvat omiin viihtyisiin loosseihin tai kabinetteihin. Tapas-baarin puolelle voi poiketa nauttimaan hyviä viinejä tai sangriaa pienten tapaksien kera. 

Saludin espanjalais-latinalainen keittiö, rento tunnelma ja mutkaton palvelu ovat tunnettuja jo vuosien takaa. 

Tuomiokirkonkatu 19, 33100 Tampere

Myös näitä ravintoloita äänestettiin:

Helsinki: Ravintola Muru, Pastis, Bar Teos, Treffi Pub, Ristorante Il Trio, Lappi Ravintola, Santa Fe, Baskeri & Basso, Ravintola Savoy, Ristorante Ravello, Bellevue, 10. Kerros, Shelter, Gaijin, Natura, Ravintola Teatteri, Olo by Garden ja Ravintola Penny.

Espoo: Näkoalaravintola Haikaranpesä ja Lucy in The Sky.

Kirkkonummi: Bistro O mat ja Långvik Bistro.

Porvoo: Zum Beispiel, El Patio, Haikon Kartanon Ravintola, Sinne Porvoo ja Wanka Laamanni (suljettu).

Loviisa: Ravintola Gille.

Hämeenlinna: Fresno Bar & Kitchen.

Lahti: Ravintola Roux, Santa Fe, ja Viikinkiravintola Harald.

Imatra: Ravintola Linnasali.

Lappeenranta: Ravintola Lalo.

Turku: Bistro F, Ravintola Kaskis, Ravintola Teini, Ravintola Di Trevi ja Ravintola Hügge.

Pori: Andalusia.

Tampere: Ravintola Periscope, Ravintola Coussicca, Sorella Dining & Cellar Club, Tiiliholvi, Ravintola Frankly, Pispalan Pulteri, Ravintola Astor ja Ravintola Telakka.

Savonlinna: Perlina di Castello.

Kuopio: Ravintola Musta Lammas, Ravintola Urban, Gusto Runin, Ravintola Isä Camillo ja Ravintola Kummisetä.

Jyväskylä: Ravintola Pöllöwaari, Sohwitar, Ravintola Kissanviikset, Café & Restaurant Vesilinna, Savutuvan Apaja ja Amarillo.

Joensuu: Ravintola Filipof.

Oulu: Ravintola Nallikari, Sokeri-Jussin Kievari, Oula Kitchen & Bar ja Viikinkiravintola Harald.

Rovaniemi: Gustav Kitchen & Bar ja ja Sky Kitchen.

Sirkka: Ravintola Saamen Kammi.

Lähde: Toptaste

Kuusi lähimatkailun tulevaisuuden trendiä

Matkailualalla kuumeisesti pohditaan, mitä tulevaisuus tuo tullessaan. Uskon, että massaturismin aika on ohi. En usko, että se palaa ainakaan samanlaiseksi, jollaista se viime vuosikymmeninä oli. Enkä itse jää sitä kaipaamaankaan. Massaturismiin liittyy monia epäeettisiä ja epäekologisia piirteitä, joista on hyväkin päästä eroon. Massaturismin väheneminen koettelee tiettyjä matkailuelinkeinoja, mutta tilalle syntyy uutta ja kestävämpää.

Tulevaisuudessa matkailu on entistä ekologisempaa, kestävämpää ja vastuullisempaa. Uudet ideat, paikalliset palvelut ja villit konseptit lyövät läpi. Matkailu linkittyy yhä enemmän kiertotalouteen.

Lähimatkailu tulee olemaan jatkossa entistä suositumpaa. Ei tarvitse lentää maapallon toiselle laidalle löytääkseen elämyksiä ja nähtävyyksiä. Omassa kotimaassa, maakunnassa ja jopa kotikaupungissa on upeita kohteita, jos osaa nähdä metsän puilta. Lähimatkailu on ekologista, sen hiilijalanjälki on pieni.

Lisäksi lähimatkailu tukee paikallisia palveluita, kuten ravintoloita, matkanjärjestäjiä, kauppoja, panimoita, kahviloita, yms.

WalkHelsingissä olemme ylpeästi lähimatkailun asialle. Työ lähimatkailun parissa nähtiin niin arvokkaaksi, että WalkHelsingille myönnettiin Helsinki Travel Award.

Uskon, että seuraavat asiat ovat tulevaisuudessa lähimatkailun kuumia trendejä:

1. Ruokamatkailu

Kaikki ovat varmaan yhtä mieltä siitä, että ruokailu on matkan tärkeimpiä hetkiä. Foodtravelling on pitkään ollut maailmalla nousussa, mutta aivan lopullisesti se ei vielä ole lyönyt läpi, ainakaan Suomessa. Vaikka onhan meillä oma ruokamatkailustrategiakin.

Maakuntien toimijoiden tulisi ottaa roolia ruokamatkailussa, jossa kohderyhmänä ovat kotimaanmatkailijat. Savolaiselle voisi olla eksoottista tutustua Satakunnan perinnemenuun – ja päinvastoin. Perinneruuista voi valmistaa modernia fine diningia. Ruokamatkailu kotimaan sisällä on vielä lapsenkengissä.

2. Kulttuurimatkailu

Kulttuurimatkailu on matkailun kovinta ydintä. Museot ja linnat käydään läpi, vaikkei taide ja historia edes kiinnostaisi. Tulevaisuudessa kulttuurimatkailu saattaa kohdentua entistä voimakkaammin kulttuurin suurkuluttajiin, siihen varsinaiseen ydinkohderyhmään. Heille räätälöidään pidempiä kulttuurimatkoja kotimaassa ja lähimaissa, jossa bussilla kierretään museoita ja muita kohteita. Kierrokset voivat painottua vaikka tiettyyn maakuntaan tai alueeseen, esimerkiksi kivikirkkojen Uusimaa. Tai Pirkanmaan ja Hämeen museokierros. Ei lennetä viikonlopuksi katsomaan Bilbaon Guggenheimia. Tämä liittyy hitaan matkailun (slow tourism) trendiin.

3. Luontomatkailu

Suomessa puhdas luonto on tärkeä vetovoimatekijä. Monille matkailijoille luonto on tärkein syy tulla Suomeen. Luontomatkaajat on tunnistettu kolmeen ryhmään: seikkailijat, ihmeiden metsästäjät ja luotonautiskelijat. Jokainen ryhmä haluaa kokea luonnon omalla tavallaan.

Vaikka luonto vetää Suomeen turisteja, sillä on lähtemätön paikka myös suomalaisten sydämissä. Luonto on kotimaanmatkailussa keskeinen tekijä: kansallispuistoissa on ruuhkaa, Helsingistä lähdetään päiväretkelle Porkkalaan, Lapissa käydään vaeltamassa. Suomessa on loputtomasti huikeita luontokohteita Örön saaresta pohjoisen tuntureihin.

4. Elämysmatkailu

Elämysmatkailuun liittyy usein luonto: revontulet, patikkaretket, riippusillat, jylhät kosket. Se voi olla myös kalliokiipeilyä tai melontaa. Jollekin Sipoonkorven synkkä metsä saattaa olla elämys. Meillä kotimaassa löytyy elämyksiä moneen lähtöön. Elämystenmetsästäjät ovat jo nyt iso matkailijaryhmä.

Elämysmatkailu voi olla myös osa luontomatkailua – ja päinvastoin. Jokainen, joka on nähnyt Pyhän Isokurun tai kiivennyt Pyhä-Nattasen tunturille, tietää mitä tarkoitan.

5. Hyvinvointimatkailu

Jos ennen lähdettiin Kreetalle possujuhliin, nyt keskitytään henkiseen ja fyysiseen hyvinvointiin. Kiireiset ihmiset hakevat matkalta helpotusta stressiin. Tutkimusten mukaan hyvinvointimatkailu kasvaa voimakkaammin kuin matkailu yleisesti. Kylpylälomat ovat saaneet rinnalleen pilatesmatkoja, meditaatioretriitteja, yms.

Hyvinvointimatkailussa on runsaasti potentiaalia meillä kotimaassakin. Suomessa voisi entistä vahvemmin brändätä saunaturismia – ihan kotimaanmatkailijoidenkin kesken. Katso tästä vinkit Helsingin saunoihin.

6. Hidas matkailu

Hidas matkailu ja kohtuullistaminen ovat päivän sanoja. Ei eletä överisti kuluttaen, vaan matkustetaan lyhyen viikonloppumatkan sijaan hitaasti ja rauhallisesti ja ollaan matkalla pidempään. Matkaan voi yhdistää kulttuurikohteita, joogaretriitin tai luontoretken. Kenties Interrail nousee uuteen suosioon.

Hidasta matkailua voi tehdä Suomessakin. Maa on täynnä pieniä majataloja, bed & breakfast -paikkoja, museoita, ruukkeja, ravintoloita. Matkaan voi lähteä omalla autolla, junalla, veneellä tai vaikka polkupyörällä – tai yhdistellä näitä kaikkia.

Pauli Jokinen,
WalkHelsinki

Gillet luottaa perusjuttuihin

Kaksi vuotta sitten kuopatun Cantana Westin paikalle on avautunut uusi ravintola Gillet. Kun Cantina West avautui 1990-luvun alussa, sen mex mex -maut ja -estetiikka olivat uutta, mutta aika ajoi sen ohi. Kun rakennus peruskorjattiin, Ravintolakolmio päätti laittaa ravintolan uuteen uskoon.

Uutta Gillet-ravintolaa ei tunnistaisi vanhaksi Cantina Westiksi. Vain yksi western-taulu on jätetty seinälle muistoksi.

Cantina Westin vanhasta keittiöstä on tehty Can can -ruokailusali, joka henkii art decoa. Suuri muutos on myös sisäpihan kattaminen. Se oli ennen avoin ulkotila, jossa oli pari autopaikkaa. Nyt siitä on tehty viihtyisä talvipuutarhamainen baari, jonne voi pistäytyä drinkille tai syömään.

Gillet levittäytyy kolmeen kerrokseen. Katutaso on avointa asiakastilaa. Kellariin valmistuu kabinetteja. Toinen kerros on tilausryhmien käytössä. Kaikkiaan tuhannen neliön ravintolassa on runsaat 500 asiakaspaikkaa.

Kiinteistö henkii historiaa. Rakennus on vuodelta 1908. Herraklubi Handelsgillet aloitti siellä 1920-luvulla ja jatkaa edelleen toimintaansa toisessa kerroksessa. Ravintola on ottanut nimensä Handelsgilletistä.

Historian saatossa rakennuksessa on toiminut teatteri sekä elokuvateatteri. 1920-luvulta 1940-luvulle elokuvateatteri Kamera näytti siellä filmejä. Kiinteistössä on toiminut myös lukuisia ravintoloita. Sota-aikana kiinteistö kärsi pommituksista ja pommien jälkiä on edelleen julkisivun kivijalassa.

VINKKI: Herätä ruokahalua WalkHelsingin kävelyllä!

Gillet tarjoaa kolmen vaihtoehdon lounasta. Kolmen ruokalajin bisneslounas maksaa 29 euroa, vaihtuva lautasannos 12-15 euroa ja green tablesta voi koota salaattiannoksen hintaan 10,90 euroa.

A’la carte on monipuolinen kokonaisuus, jonka punaisena lankana on skandinaavisuus. Teemaa on sitten varioitu erilaisilla mauilla Aasiasta Etelä-Eurooppaan.

Alkupalaksi voi valita vaikkapa mac & cheese -kroketteja ja tryffeliä. Ankanrinta ja ohrarieska ovat myös hyviä vaihtoehtoja.

Gillet on panostanut äyriäisiin. Niiden ystävä voi tilata ostereita, hummeria, savustettuja katkarapuja tai bouillabaissea.

Pääruokana on saatavilla esimerkiksi kuhaa ja turskaa, Ahvenanmaan karitsaa tai kananpoikaa. Jännittävä valinta on munakoiso ”snitchtzel”. Pääruokien hinnat vaihtelevat 20-35 euron välillä.

Palan painikkeeksi suositellaan Gilletin omaa 5,2-prosenttista American lageria, joka on pantu Mallaskosken panimolla.

Jälkiruokalautaselle voi tilata monia herkkuja, kuten xoco-kakkua mustaherukalla tai karamellisoitua persikkaa.

Ravintolakolmion ravintolat eivät juokse kuumimpien trendien perässä, vaan luottavat perustekemiseen ja pitkäikäisyyteen. Cantina West jaksoi lähes 30 vuotta, katsotaan mihin Gillet yltää. Alku on lupaava.

Kotisivut
Gillet, Kasarmikatu 23