Tekijä: WalkHelsinki

Retkivinkki: Viisi kohokohtaa Tullisaaressa

Tullisaari on Laajasalossa sijaitseva hurmaavan kaunis puistoalue, jolla on jännittävää historiaa. Sinne voi lähteä kävelyretkelle nauttimaan luonnosta ja merestä. Mukaan voi ottaa vaikka mato-ongen. Tullisaarta on kutsuttu Helsingin Montrepos’ksi – eikä turhaan.

Nimestään huolimatta Tullisaari ei ole saari, vaan kiinni mantereessa. Sinne pääsee omalla autolla tai bussilla. Eikä lähimmälle kaupunkifillaripisteellekään ole pitkä matka.

Esittelemme Tullisaaren kohokohdat:

Kartanot ja huvilat

Tullisaaren näyttävin rakennus on Aino Acktén huvila, joka on harmillisesti jo vuosikausia seissyt tyhjillään. Huvila on valmistunut vuonna 1877 ja sen arkkitehti oli Theodor Decker. Sopraano Aino Ackté käytti sitä kesäpaikkanaan vuosina 1904-1944. Sen vieressä on vanha kalkkikivilouhos.

Tullisaaressa oli useita huviloita. Ne rakennutti liikemies Henrik Borgström jälkikasvulleen. Acktén huvila rakennettiin Borgströmin tyttärelle. Borgströmin pojan huvilasta on jäljellä enää kivijalka ja pihalla oleva Tim-koiran hautamuistomerkki.

Tullisaaren kartanon päärakennuksessa kuvattiin monia vanhoja suomalaisia elokuvia. Rakennus tuhoutui tulipalossa 1950-luvun lopulla. Ennen paloa päärakennus toimi naisten lepokotina. Se tunnettiin nimellä Pigero – Piianrauha.

VINKKI: Tutustu myös muihin retkivinkkeihimme!

Kagaalin muistokivi

Aino Acktén huvilan lähettyvillä on erikoinen kivipaasi. Kiveen on hakattu sekä suomeksi että ruotsiksi päivämäärä 3. elokuuta 1901. Mitä tuolloin tapahtui?

Muistokivi on perustettu vastarintajärjestön kunniaksi, joka toimi venäläisen sortokauden aikana 1899-1905. Vastarintajärjestö eli kagaali oli eräänlainen salaseura, joka vastusti pyrkimyksiä tehdä Suomesta venäläinen. Kagaali piti perustaa 3. elokuuta 1901 hotelli Kämpissä, mutta perustava kokous siirrettiin turvallisuussyistä pidettäväksi Tullisaareen.

Killingholma

Tullisaaren puistosta pääsee kapeaa siltaa pitkin pieneen saareen, Killingholmaan. Saaren kiertää noin vartissa. Saaren kallioisilta rannoilta on mukavat merinäkymät. Saaressa on nähtävissä myös vanhojen rakennusten perustuksia. Siellä oli aikanaan kaksi huvilaa, joista yksi kuului Aino Acktén äidille Emmy Acktélle. Helsingin kaupunki purki saaren rakennukset 1960-luvulla.

Killingholmassa tapaa usein eväsretkeilijöitä ja kalastajia. Rantakallioilla lekotellaan kesäauringossa ja luetaan kirjaa. Se on pieni ja rauhallinen paratiisi.

Puiston vanhat puut

Tullisaaren englantilaisen puiston lumovoimaa lisää sen vanhat puut, joiden ympärysmitta on metrejä. Ne ovat nähneet Tullisaaren entiset asukkaat, Aino Acktéen seuralaisineen, kagaalin miehet ja kartanon tulipalot.

Tullisaaren puistossa on peräti kolme puuta rauhoitettu luonnonmuistomerkkinä. Kaksihaarainen metsälehmus kohoaa yli 20 metriin. Toinen vastaava jää vain muutamaa metriä matalammaksi. Tammen ympäryysmitta on lähes neljä metriä. Ne kaikki on rauhoitettu vuonna 1956.

Helsingin kaikki luonnonmuistomerkit löydät täältä.

Palma de Pyy

Tullisaaren vieressä on pieni Pyysaari, jonne pääsee kävellen siltaa pitkin. Retken voi päättää saaressa olevaan Palma de Pyy -kesäravintolaan. Ravintolaan tuo ainutlaatuisen tunnelman meren läheisyys ja idyllinen kesäterassi. Ravintolan historia juontaa Helsingin vuoden 1952 olympialaisiin, jolloin se avattiin yleisölle. Kohderyhmänä oli silloin purjehduskilpailujen kansainväliset osallistujat. Siitä saakka ravintola on kesäisin palvellut helsinkiläisiä.

8 komeaa järvinäkymää Nuuksiossa

Nuuksion kansallispuisto on järviylänköä. Siellä on lukuisia kauniita järviä: skaala on pienistä metsälammista suuriin erämaajärviin. Esittelemme tässä kahdeksan hienoa järvinäkymää Nuuksiosta. Järvien sijainnit löydät Luontoon.fin kartoista. Pakkaa eväät reppuun ja lähde ihastelemaan maisemia!

1. Maahisenkierroksen näköalapaikka

Luontokeskus Haltiasta lähtee Maahisenkierros, joka on noin kahden kilometrin mittainen rengasreitti. Kierroksen korkeimmalla kohdalla on näköalatasanne, josta on hienot näkymät Nuuksion Pitkäjärvelle.

2. Saarijärvi

Vihdintien varressa oleva Saarijärvi on rauhallinen ja kaunis retkikohde. Auton voi jättää parkkiin Yli-Takkulan tilalle. Järven kaakkoislaidalla on hienot näköalakalliot.

3. Suolikas

Suolikas on pitkä ja kapea järvi, ikiaikainen vuono. Sen reunoilla on korkeat kalliot. Parhaat näkymät löytyy järven pohjoisimmista osista. Myös Suolikkaan ja Sarkkisen välinen kapea kannas on hieno paikka pysähtyä evästauolle.

4. Punarinnankierroksen maisemat

Haukkalammelta lähtee 2,4 kilometrin mittainen Punarinnan kierros. Sen varrella ovat Mustalampi ja Valklampi. Molempien rannoilta pääsee nauttimaan metsäisestä järvitunnelmasta.

5. Pöksynhaara

Pieni housujen muotoa muistuttava Pöksynhaara on yksi Nuuksion virallisista telttapaikoista. Järven rannalla on viehättävät rantakalliot. Sieltä löytyy myös pieni lippaluola.

6. Vääräjärvi

Velskolassa sijaitseva Vääräjärvi on heittämällä Nuuksion kauneimpia järviä. Sen rannalla on nuotiopaikka ja telttailupaikka. Järven itäisellä rannalla kohoaa korkeita kallioita, joiden laelta voi ihailla järvimaisemaa. Seikkailijat voivat lähteä tutustumaan vielä korkeampiin kallioihin. Nuotiokallio jyrkänteineen sijaitsee Vääräjärven ja Velskolan Pitkäjärven välissä.

7. Valkealampi

Valkealampi on pieni, mutta kaunis lampi lähellä Suolikasta ja Pöksynhaaraa. Vaikka sen rannalla on virallinen telttailupaikka, lampi on rauhallinen, sillä se sijaitsee melko kaukana teistä ja parkkipaikoista. Lammen kiertää ympäri alle puolessa tunnissa.

8. Ruuhijärvi

Ruuhijärven länsirannalla on sen komeimmat näköalakalliot. Ruuhijärvi on rauhaa rakastavien retkikohde, sillä se sijaitsee syrjässä merkatuilta poluilta.


*****

VINKKI: Tilaa WalkHelsingin opastettu Nuuksio-retki vaikkapa yrityksenne tykypäivään!

5 vinkkiä Nuuksion merkatuille reiteille

Nuuksion kansallispuistossa on kymmeniä kilometrejä merkattuja reittejä. Niiden avulla on helppo tutustua Nuuksioon, ainakin jos on ensikertaa siellä.

Tässä 5 vinkkiä merkatuille reiteille:

1. Haukkalammen kierrokset

Haukkalampi on suosituinta Nuuksiota ja sieltä lähtee monia eri pituisia opastettuja reittejä. Suosittuja reittejä ovat muun muassa Punarinnankierros (2 km), Haukankierros (4 km) ja Korpinkierros (n. 7 km). Reittien varsilla on tulentekopaikkoja ja grillikatoksia. Haukkalammelta lähtevät kierrokset ovat hyvin suosittuja. Vastaan saattaa tulla retkeilijöitä rinkat selässä tai 30 japanilaisen ryhmä.

2. Sorlammen luontopolku

Eteläisessä Nuukiossa kulkee Sorlammen luontopolku, joka on pituudeltaan runsaat 5 kilometriä. Reitin varrella Sorlammen rannalla on grillikatos ja huussi. Luontopolun nähtävyyksiin kuuluu lohkareluola (Hiidenpesä) ja muutama hiidenkirnu. Auto kannattaa jättää Brobackan pysäköintialueelle, josta lähdetään kävelemään Hakjärventietä. Reitin alkuun on puolisen kilometriä.

LUKUSUOSITUS: Tutustu myös muihin Nuuksion vinkkeihimme!

3. Luukin reitit

Luukin kartanolta lähtee useita merkattuja reittejä, jotka ovat pituudeltaan parin kilometristä lähes kymmeneen kilometriin. Kaitalammen rannalla on useita tulentekopaikkoja. Luukin reitit ovat suosittuja ja etenkin Kaitalammen rannat jopa ruuhkaisia kauniina kesäpäivinä.

4. Kattilan reitit

Kattilassa ei ole rengasreittejä, mutta sieltä voi lähteä vaikkapa reippailemaan Haukkalammelle ja takaisin. Reittivalinnasta riippuen matkaa tulee noin kymmenisen kilometriä. Toinen vaihtoehto on pistäytyä Takalan laavulla. Matkaa laavulle on noin 1,5 kilometriä.

5. Klassarinkierros

Klassarinkierros on Nuuksion länsiosassa kiertävä lyhyehkö, vajaan 4 kilometrin rengasreitti. Reitille pääsee Valklammen pysäköintialueelta. Lue lisää täältä.

*****

VINKKI: Nuuksioon pääset tutustumaan myös WalkHelsingin opastetulla kierrokselle. Sopii vaikka yrityksen virkistyspäivään.

Patikkaretki Nuuksion suurilla järvillä

Orajärven, Ruuhijärven ja Urjan ympäristö on mitä mainiointa patikointiseutua. Siellä pääsee nauttimaan kauniista järvimaisemista, erämaisesta tunnelmasta ja kauniista metsistä. Jännittävää, että niin lähellä suosittua Haltian luontokeskusta voi kokea niin erämaista tunnelmaa.

Retken voi aloittaa Haltian tai Solvallan parkkipaikalta. Kartta ja kompassi on hyvä ottaa mukaan, sillä opastettuja reittejä alueella ei ole. Metsässä kuitenkin kulkee runsaasti polkuja, joita seuraamalla yleensä pääsee jonnekin – useimmiten jonkun järven rantaan.

Otimme Solvallasta umpimähkään polkun ja lähdimme seuraamaan sitä. Suuntana oli Ruuhijärvi. Harhailtuamme aikamme pääsimme järven rantaan. Sen rannalla on hienot näköalakalliot.

Ruuhijärveltä jatkoimme Orajärvelle. Järvi on todellinen erämaajärvi. Se on äärettömän kaunis, eikä sen ympäristössä ole mitään nuotiopaikkoja tai laavuja. Muutama retkeilijä tuli vastaan.

Järven rannoilla on useita idyllisiä paikkoja, joissa voi viettää evästauon ja lämmittää trangialla padat.

Järven etelärannnalla on kaksi hyvin erikoista kivipaatta pystyssä. Mikä niidenkin tarina lienee?

Orajärveltä matka jatkui Urja-järven rantaan. Siellä on virallinen nuotiopaikka ja telttailupaikka, jossa pidimme kahvitauon.

Urjalta patikoimme Karjakaivolle ja paluumatkalla pysähdyimme ihastelemaan Meerlammen lippaluolaa. Se on hyvin vaikuttava näky.

Suurien järvien alueella on parasta, ettei tee mitään lukkoonlyötyä suunnitelmaa. Etenee vaan polkuja pitkin järveltä toiselle ja pitää taukoja silloin kun siltä tuntuu. Sen verran kannattaa karttaa tai kännykkää seurata, että tietää suunnilleen oman sijaintinsa. Seudulla on aika isojakin metsäalueita, joissa voi hetkeksi eksyä.

*****

Tutustu myös WalkHelsingin opastettuihin kaupunkikävelyihin!

Tuntematonta Nuuksiota: Retki Jänisniemen laavulle

Jos Nuuksiossa haluaa retkeillä rauhassa, Jänisniemen laavu on erittäin suositeltava kohde. Se on syrjässä kaikilta suosituilta reiteiltä, eikä sinne löydä ihan sattumalta. Sitä ei ole edes mainittu kaikissa Nuuksion esitteissä, eikä laavulle ole minkäänlaisia opasteita. Luontoon.fin Nuuksio-esitteessä Jänisniemen laavua ei ole merkitty. Kenties siksi, että se on alkujaan tarkoitettu vain varauskäyttöön.

Jänisniemen laavu sijaitsee Velskolan Pitkäjärven länsirannalla. Lähdimme liikkeelle Velskolasta seurakuntayhtymän parkkipaikalta. Sieltä matka jatkui pellon yli kohti etelää, Velskolan Pitkäjärven rantaan. Patikoimme metsässä järven suuntaisesti. Maasto oli monipuolista ja tyypillistä Nuuksiota: korkeita kallioita, järvimaisemaa ja pieniä metsäpolkuja. Vaikka kyseinen alue ei olekaan kovin suosittu, metsässä kulki kuitenkin selkeitä polkuja. Täysin pystymetsässä ei tarvinnut tarpoa. Polun länsipuolella kohosi jylhä Lippukallio.

Kylteistä huomaa, ettei alue ole ihan Nuuksion suosituimpia.

Runsaan kolmen kilometrin jälkeen vastassa oli yksityisalue, Erä-Mattilan tila, joka piti kiertää. Mökin pihamaalla oli jopa vanha kulahtanut tenniskenttä.

Suositeltavaa on yrittää jatkaa matkaa rannan suuntaisesti. Pienen pellon takaa kiertää polku rantaan. Rantaviivaa kun seuraa, niin parin kilometrin päässä on Jänisniemi. Se on Pitkäjärven kapeimmalla kohdalla ja osa luonnonsuojelualuetta.

LUE MYÖS: Tutustu myös muihin retkivinkkeihimme!

Jänisniemen keskellä on laavu, jossa on polttopuut valmiina. Matkaa parkkipaikalta laavulle kertyi noin viitisen kilometriä. Laavu ei ole aivan järven rannalla, eikä ehkä Nuuksion idyllisin, mutta varmasti yksi rauhallisimmista. Täydellinen vaihtoehto, jos on kyllästynyt Haukkalammen ihmismassaan. Jos haluaa nauttia eväät veden äärellä, niin laavulta voi laskeutua rantaan evästämään.

Takaisin voi palata samaa reittiä tai jos haluaa vaihtelua, niin sitten voi koukata Kattilajärven ja Vääräjärven kautta. Etenkin Vääräjärvi on yksi Nuuksion kauneimmista.

Retkelle kannattaa ottaa mukaan kartta ja kompassi. Tai vähintäänkin täyteen ladattu kännykkä, jonka avulla oman sijaintinsa voi tarkistaa Retkikartta.fistä. Ei siellä hirvittävän suurta eksymisen vaaraa ole, mutta kun ei ole mitään opasteita, niin välillä pitää varmistaa suunta ja sijainti.

VINKKI: Tilaa WalkHelsingin opastettu Nuuksio-kierros tai muita retkiä.

Mannerheimin murhayrityksen jälkinäytös käytiin Vallilassa

Helsingin Vallila on puutalovaltainen kaupunginosa. Elokuisena iltana vuonna 1920 asukkaat olivat jo menossa nukkumaan, kello kun läheni puoltayötä. Silloin Virtaintie 4:ssä räjähti. Joku oli heittänyt puutalon alimman kerroksen ikkunasta kaksi pommia asuntoon. Ikkunat olivat rikki ja asunnosta nousi savu. Asukkaat löydettiin verissään lattialta.

Virtaintie 4:ssä asui seppä Teodor Sädevirta perheineen. Pienessä asunnossa asui sepän lisäksi hänen puolisonsa, sisarensa, poikansa sekä eräs perheeseen kuulumaton mies.

Iltalehdessä kirjoitettiin 27.8.1920:

”Perheen jäsenet olivat je levolla, kun pommit äkkiä klo 11 tienoissa illalla heitettiin ikkunasta sisään. Laadultaan ovat pommit olleet sangen voimakkaita. Niiden lennättämistä sirpaleista haavoittuivat huoneessaolijat erittäin vaarallisesti. Heti tapahtumasta tiedon levittyä ja väen kokoutuessa paikalle, saatettiin haavoittuneet kirurgiin, jonne he jäivät hoidettaviksi.”

Seppä Sädevirran puoliso kuoli pommi-iskussa. Mutta mistä oikein oli kyse?

Otsikko Sosialisti-lehdessä: Mannerheimin ”murhaaja” Sädevirta aiottu murhata.


Pari kuukautta ennen Vallilan pommiattentaattia Tampereella vietettiin suojeluskuntien paraatia, johon osallistui muun muassa Mannerheim. Hänet oli tarkoitus salamurhata siellä.

Mannerheimin murhayritys suunniteltiin Pietarissa. Suunnitelmien taustalla oli bolševikki ja punaupseeri Eino Rahja. Hän oli toiminut kaksi vuotta aikaisemmin punaisten joukkojen rintamapäällikkönä Lempäälässä ja hetken jopa koko punakaartin ylipäällikkönä. Sodan jälkeen hän asui Venäjällä ja toimi Pietarin punaupseerikoulussa. Siellä hän kokosi kahdeksan upseerin ryhmän, jonka tehtävä oli surmata Mannerheim. Miehet saapuivat Suomeen väärennetyillä passeilla.

Jari Tervo on kuvannut salamurhahanketta kirjassaan Troikka.

Ryhmän johtajaksi valikoitui Aleksander Weckman. Karl Salo sai kunniatehtävän ampua Mannerheim paraatin aikana.

Ryhmä saapui Tampereelle, mutta kaikki meni pieleen. Salon oli määrä ampua Mannerheim Hämeenkadulla. Weckman ja Aleksanteri Suokas varmistaisivat Salon pakomatkan. Salolle annettiin Colt-pistooli tehtävää varten. Kun paraati saapui Tampereen keskustaan, Salo alkoi epäröidä. Väentungoksessa hän myös kadotti näköyhteyden Weckmaniin ja Suokakseen. Tilaisuus oli ohi. Myöskään Weckman ja Suokas eivät ehtineet ampua Mannerheimia.

Salaliittolaisten kesken alkoi kiivas jälkipyykin pesu.

Weckman antoi Salolle viikon aikaa surmata Mannerheim. Jos se ei onnistuisi, niin hän voisi murhata sotaministeri Bruno Jalanderin. Muussa tapauksessa Salo tapetaan. Salon tarkoitus oli ampua Mannerheim tai Jalander Helsingissä suojeluskuntajuhlassa, mutta kenties viranomaiset olivat saaneet selville salamurhahankkeen, sillä poikkeuksellisesti molemmat herrat jäivät pois juhlasta. Salaliittolaiset ymmärsivät, että maa polttaa heidän jalkojensa alla ja on parempi livistää maasta. Salo pidätettiin Espoossa, Weckman ja Suokas Viipurin-junassa.

Helsingissä Weckmania oli avustanut seppä Teodor Sädevirta. Hän todisti oikeudessa murhayrityksen tekijöitä vastaan. Salaliiton vapaalla jalalla olleet jäsenet päättivät kostaa Sädevirralle.

Kaksi salaliittolaista kävi elokuisena iltana heittämässä pommit Sädevirran perheen asuntoon Vallilassa.

VINKKI: Lisää rikostarinoita WalkHelsingin Murhakävelyillä.

*****

Artikkelin kuva Virtaintieltä (HKM, Volker von Bonin)

Suomen romanttisin ravintola löytyy Helsingistä

Toptaste kysyi lukijoilta, mistä löytyy Suomen romanttisin ravintola. Katso alta mitä ravintoloita äänestettiin.

1. Meripaviljonki, Helsinki

Meripaviljonki on puitteiltaan täysin uniikki ravintola Helsingin Hakaniemessä. Säästöpankinrannan laineilla kelluvan panoraamaravintolan ikkunoista avautuu merimaisema, jonka äärellä voi nauttia kauden parhaita herkkuja. Ravintola on kala- ja äyriäispainotteinen, mutta listalta löytyy myös kasvis- ja liharuokia. 

Säästöpankinranta 3, 00530 Helsinki

2. Ravintola Näsinneula, Tampere 

Tampereen kattojen yläpuolella, 124 metrin korkeudessa sijaitsevassa Ravintola Näsinneulassa pääsee herkuttelemaan arjen yläpuolelle maistuvan lähiruoan ja upeiden maisemien äärelle. 

Ruokalista päivittyy vuodenaikojen mukaan, jolloin ravintolassa voidaan hyödyntää kunkin vuodenajan parhaat raaka-aineet: Näsijärven ravut, kotimaiset sienet, marjat, juurekset, riista, lähipuutarhojen sato sekä kalat ympäröivistä vesistöistä. 

Laiturikatu 1, 33230 Tampere

3. Kappeli, Helsinki 

Ravintola Kappelin tekee Espan puiston kauneus, lasiverannan avaruus, rakennuksen arvokas olemus ja moderni keittiö. Kappelin vetovoimalla on pitkät perinteet ja Eino Leinon kantapöytä on edelleenkin omalla paikallaan. 

Ruokalistan pohjana on tarjota perinteistä ruokaa parhaista raaka-aineista. Tarjolla on uusia makuja klassikoita kuitenkaan unohtamatta.

Eteläesplanadi 1, 00130 Helsinki

4. Tintå, Turku 

Tintå on rento ja tunnelmallinen ravintola Auransillan kupeessa, joen ravintolarikkaalla länsirannalla. Ravintolaan kannataa suunnata, jos haluaa kokea aitoa Turkua. Tintå on paikallistenkin suosima ravintola!

Läntinen Rantakatu 9, 20100 Turku

5. Viikinkiravintola Harald, Kuopio 

Viikinkiravintola Haraldit sijaitsevat Helsingissä, Espoossa, Oulussa, Turussa, Tampereella, Lahdessa, Kuopiossa ja Jyväskylässä. Viikinki Haraldin Kylissä tarjotaan runsaita annoksia pohjoisten metsien, vesien, ilman ja maan parhaista antimista. 

Tulliportinkatu 44, 70110 Kuopio

6. Saslik, Helsinki

Rakastu Klassikoihin – From Russia with Love! Šašlikin rakastetuimmat klassikoita ovat Savukalacoulibiacia, Uspenskin suklaakupolia ja Romanovin Mansikoita. Näiden lisäksi listalta löytyvät myös Bortštš-keitto, Zakuska, Maustehärkä, Iivanan Miekka ja Uunijäätelö, sekä harvinaiset karhuannokset. Kaikki pääruoat tarjoillaan perinteiseen Šašlikin tyyliin parilalta runsaiden venäläisten lisukkeiden kera, ja lihat sekä kalat saavat upean makunsa aidosta puuhiiliuunista.

Neitsytpolku 12, 00140 Helsinki

7. Rafaels Steakhouse & Bistro, Porvoo 

Rafael’s Steakhouse on tyylikkään rento ja lämminhenkinen ruoka- ja seurusteluravintola Porvoon keskustan torinlaidalla. Rafael’s tarjoaa rentoutta, viihtyisyyttä ja laadukkaita grilliannoksia aidolta hiiligrilliltä. 

Piispankatu 28, 06100 Porvoo

8. Salve, Helsinki 

Ravintolan kunniakas taival alkoi pienestä kioskista, jonka luukusta myytiin ruokaa ja tupakkaa lähinnä merimiehille jo vuonna 1897. Pitkästä ja värikkäästä historiastaan huolimatta Salve elää vahvasti ajan hermolla. Kuuluisat ja ehkäpä maan parhaat silakat sekä merimiesten kulta-ajoilta säilynyt Salven pannu ovat edelleen listalla.

Hietalahdenranta 5 C, 00180 Helsinki

9. Ravintola Tampella, Tampere

Ravintola Tampellassa pääsee nauttimaan tuoreista raaka-aineista valmistettua ruokaa upeassa miljöössä. Tunnelma on puoli ruokaa ja hurmaava henkilökunnan nostalgisten puitteiden kanssa tekevät Ravintola Tampellasta helposti lähestyttävän ja kiehtovan ruokapaikan keskellä kaupungin arvostetuinta aluetta.

Ruokalistalta löytyy niin klassikoita pippuripihvistä ritareihin kuin myös innovatiivisia uusia annoksia, joissa luodaan kokonaan uutta tai tehdään moderneja tulkintoja. Listan ruoissa maistuu vuodenaika sekä rakkaus ja intohimo ruoan valmistukseen.

Kelloportinkatu 1, 33100 Tampere

10. Ravintola Salud, Tampere

Salud on kuin andalusialainen kortteli, jonka varrella seurueet illallistavat väljästi pitkissä pöydissä, kokoontuvat omiin viihtyisiin loosseihin tai kabinetteihin. Tapas-baarin puolelle voi poiketa nauttimaan hyviä viinejä tai sangriaa pienten tapaksien kera. 

Saludin espanjalais-latinalainen keittiö, rento tunnelma ja mutkaton palvelu ovat tunnettuja jo vuosien takaa. 

Tuomiokirkonkatu 19, 33100 Tampere

Myös näitä ravintoloita äänestettiin:

Helsinki: Ravintola Muru, Pastis, Bar Teos, Treffi Pub, Ristorante Il Trio, Lappi Ravintola, Santa Fe, Baskeri & Basso, Ravintola Savoy, Ristorante Ravello, Bellevue, 10. Kerros, Shelter, Gaijin, Natura, Ravintola Teatteri, Olo by Garden ja Ravintola Penny.

Espoo: Näkoalaravintola Haikaranpesä ja Lucy in The Sky.

Kirkkonummi: Bistro O mat ja Långvik Bistro.

Porvoo: Zum Beispiel, El Patio, Haikon Kartanon Ravintola, Sinne Porvoo ja Wanka Laamanni (suljettu).

Loviisa: Ravintola Gille.

Hämeenlinna: Fresno Bar & Kitchen.

Lahti: Ravintola Roux, Santa Fe, ja Viikinkiravintola Harald.

Imatra: Ravintola Linnasali.

Lappeenranta: Ravintola Lalo.

Turku: Bistro F, Ravintola Kaskis, Ravintola Teini, Ravintola Di Trevi ja Ravintola Hügge.

Pori: Andalusia.

Tampere: Ravintola Periscope, Ravintola Coussicca, Sorella Dining & Cellar Club, Tiiliholvi, Ravintola Frankly, Pispalan Pulteri, Ravintola Astor ja Ravintola Telakka.

Savonlinna: Perlina di Castello.

Kuopio: Ravintola Musta Lammas, Ravintola Urban, Gusto Runin, Ravintola Isä Camillo ja Ravintola Kummisetä.

Jyväskylä: Ravintola Pöllöwaari, Sohwitar, Ravintola Kissanviikset, Café & Restaurant Vesilinna, Savutuvan Apaja ja Amarillo.

Joensuu: Ravintola Filipof.

Oulu: Ravintola Nallikari, Sokeri-Jussin Kievari, Oula Kitchen & Bar ja Viikinkiravintola Harald.

Rovaniemi: Gustav Kitchen & Bar ja ja Sky Kitchen.

Sirkka: Ravintola Saamen Kammi.

Lähde: Toptaste

Kuusi lähimatkailun tulevaisuuden trendiä

Matkailualalla kuumeisesti pohditaan, mitä tulevaisuus tuo tullessaan. Uskon, että massaturismin aika on ohi. En usko, että se palaa ainakaan samanlaiseksi, jollaista se viime vuosikymmeninä oli. Enkä itse jää sitä kaipaamaankaan. Massaturismiin liittyy monia epäeettisiä ja epäekologisia piirteitä, joista on hyväkin päästä eroon. Massaturismin väheneminen koettelee tiettyjä matkailuelinkeinoja, mutta tilalle syntyy uutta ja kestävämpää.

Tulevaisuudessa matkailu on entistä ekologisempaa, kestävämpää ja vastuullisempaa. Uudet ideat, paikalliset palvelut ja villit konseptit lyövät läpi. Matkailu linkittyy yhä enemmän kiertotalouteen.

Lähimatkailu tulee olemaan jatkossa entistä suositumpaa. Ei tarvitse lentää maapallon toiselle laidalle löytääkseen elämyksiä ja nähtävyyksiä. Omassa kotimaassa, maakunnassa ja jopa kotikaupungissa on upeita kohteita, jos osaa nähdä metsän puilta. Lähimatkailu on ekologista, sen hiilijalanjälki on pieni.

Lisäksi lähimatkailu tukee paikallisia palveluita, kuten ravintoloita, matkanjärjestäjiä, kauppoja, panimoita, kahviloita, yms.

WalkHelsingissä olemme ylpeästi lähimatkailun asialle. Työ lähimatkailun parissa nähtiin niin arvokkaaksi, että WalkHelsingille myönnettiin Helsinki Travel Award.

Uskon, että seuraavat asiat ovat tulevaisuudessa lähimatkailun kuumia trendejä:

1. Ruokamatkailu

Kaikki ovat varmaan yhtä mieltä siitä, että ruokailu on matkan tärkeimpiä hetkiä. Foodtravelling on pitkään ollut maailmalla nousussa, mutta aivan lopullisesti se ei vielä ole lyönyt läpi, ainakaan Suomessa. Vaikka onhan meillä oma ruokamatkailustrategiakin.

Maakuntien toimijoiden tulisi ottaa roolia ruokamatkailussa, jossa kohderyhmänä ovat kotimaanmatkailijat. Savolaiselle voisi olla eksoottista tutustua Satakunnan perinnemenuun – ja päinvastoin. Perinneruuista voi valmistaa modernia fine diningia. Ruokamatkailu kotimaan sisällä on vielä lapsenkengissä.

2. Kulttuurimatkailu

Kulttuurimatkailu on matkailun kovinta ydintä. Museot ja linnat käydään läpi, vaikkei taide ja historia edes kiinnostaisi. Tulevaisuudessa kulttuurimatkailu saattaa kohdentua entistä voimakkaammin kulttuurin suurkuluttajiin, siihen varsinaiseen ydinkohderyhmään. Heille räätälöidään pidempiä kulttuurimatkoja kotimaassa ja lähimaissa, jossa bussilla kierretään museoita ja muita kohteita. Kierrokset voivat painottua vaikka tiettyyn maakuntaan tai alueeseen, esimerkiksi kivikirkkojen Uusimaa. Tai Pirkanmaan ja Hämeen museokierros. Ei lennetä viikonlopuksi katsomaan Bilbaon Guggenheimia. Tämä liittyy hitaan matkailun (slow tourism) trendiin.

3. Luontomatkailu

Suomessa puhdas luonto on tärkeä vetovoimatekijä. Monille matkailijoille luonto on tärkein syy tulla Suomeen. Luontomatkaajat on tunnistettu kolmeen ryhmään: seikkailijat, ihmeiden metsästäjät ja luotonautiskelijat. Jokainen ryhmä haluaa kokea luonnon omalla tavallaan.

Vaikka luonto vetää Suomeen turisteja, sillä on lähtemätön paikka myös suomalaisten sydämissä. Luonto on kotimaanmatkailussa keskeinen tekijä: kansallispuistoissa on ruuhkaa, Helsingistä lähdetään päiväretkelle Porkkalaan, Lapissa käydään vaeltamassa. Suomessa on loputtomasti huikeita luontokohteita Örön saaresta pohjoisen tuntureihin.

4. Elämysmatkailu

Elämysmatkailuun liittyy usein luonto: revontulet, patikkaretket, riippusillat, jylhät kosket. Se voi olla myös kalliokiipeilyä tai melontaa. Jollekin Sipoonkorven synkkä metsä saattaa olla elämys. Meillä kotimaassa löytyy elämyksiä moneen lähtöön. Elämystenmetsästäjät ovat jo nyt iso matkailijaryhmä.

Elämysmatkailu voi olla myös osa luontomatkailua – ja päinvastoin. Jokainen, joka on nähnyt Pyhän Isokurun tai kiivennyt Pyhä-Nattasen tunturille, tietää mitä tarkoitan.

5. Hyvinvointimatkailu

Jos ennen lähdettiin Kreetalle possujuhliin, nyt keskitytään henkiseen ja fyysiseen hyvinvointiin. Kiireiset ihmiset hakevat matkalta helpotusta stressiin. Tutkimusten mukaan hyvinvointimatkailu kasvaa voimakkaammin kuin matkailu yleisesti. Kylpylälomat ovat saaneet rinnalleen pilatesmatkoja, meditaatioretriitteja, yms.

Hyvinvointimatkailussa on runsaasti potentiaalia meillä kotimaassakin. Suomessa voisi entistä vahvemmin brändätä saunaturismia – ihan kotimaanmatkailijoidenkin kesken. Katso tästä vinkit Helsingin saunoihin.

6. Hidas matkailu

Hidas matkailu ja kohtuullistaminen ovat päivän sanoja. Ei eletä överisti kuluttaen, vaan matkustetaan lyhyen viikonloppumatkan sijaan hitaasti ja rauhallisesti ja ollaan matkalla pidempään. Matkaan voi yhdistää kulttuurikohteita, joogaretriitin tai luontoretken. Kenties Interrail nousee uuteen suosioon.

Hidasta matkailua voi tehdä Suomessakin. Maa on täynnä pieniä majataloja, bed & breakfast -paikkoja, museoita, ruukkeja, ravintoloita. Matkaan voi lähteä omalla autolla, junalla, veneellä tai vaikka polkupyörällä – tai yhdistellä näitä kaikkia.

Pauli Jokinen,
WalkHelsinki

Gillet luottaa perusjuttuihin

Kaksi vuotta sitten kuopatun Cantana Westin paikalle on avautunut uusi ravintola Gillet. Kun Cantina West avautui 1990-luvun alussa, sen mex mex -maut ja -estetiikka olivat uutta, mutta aika ajoi sen ohi. Kun rakennus peruskorjattiin, Ravintolakolmio päätti laittaa ravintolan uuteen uskoon.

Uutta Gillet-ravintolaa ei tunnistaisi vanhaksi Cantina Westiksi. Vain yksi western-taulu on jätetty seinälle muistoksi.

Cantina Westin vanhasta keittiöstä on tehty Can can -ruokailusali, joka henkii art decoa. Suuri muutos on myös sisäpihan kattaminen. Se oli ennen avoin ulkotila, jossa oli pari autopaikkaa. Nyt siitä on tehty viihtyisä talvipuutarhamainen baari, jonne voi pistäytyä drinkille tai syömään.

Gillet levittäytyy kolmeen kerrokseen. Katutaso on avointa asiakastilaa. Kellariin valmistuu kabinetteja. Toinen kerros on tilausryhmien käytössä. Kaikkiaan tuhannen neliön ravintolassa on runsaat 500 asiakaspaikkaa.

Kiinteistö henkii historiaa. Rakennus on vuodelta 1908. Herraklubi Handelsgillet aloitti siellä 1920-luvulla ja jatkaa edelleen toimintaansa toisessa kerroksessa. Ravintola on ottanut nimensä Handelsgilletistä.

Historian saatossa rakennuksessa on toiminut teatteri sekä elokuvateatteri. 1920-luvulta 1940-luvulle elokuvateatteri Kamera näytti siellä filmejä. Kiinteistössä on toiminut myös lukuisia ravintoloita. Sota-aikana kiinteistö kärsi pommituksista ja pommien jälkiä on edelleen julkisivun kivijalassa.

VINKKI: Herätä ruokahalua WalkHelsingin kävelyllä!

Gillet tarjoaa kolmen vaihtoehdon lounasta. Kolmen ruokalajin bisneslounas maksaa 29 euroa, vaihtuva lautasannos 12-15 euroa ja green tablesta voi koota salaattiannoksen hintaan 10,90 euroa.

A’la carte on monipuolinen kokonaisuus, jonka punaisena lankana on skandinaavisuus. Teemaa on sitten varioitu erilaisilla mauilla Aasiasta Etelä-Eurooppaan.

Alkupalaksi voi valita vaikkapa mac & cheese -kroketteja ja tryffeliä. Ankanrinta ja ohrarieska ovat myös hyviä vaihtoehtoja.

Gillet on panostanut äyriäisiin. Niiden ystävä voi tilata ostereita, hummeria, savustettuja katkarapuja tai bouillabaissea.

Pääruokana on saatavilla esimerkiksi kuhaa ja turskaa, Ahvenanmaan karitsaa tai kananpoikaa. Jännittävä valinta on munakoiso ”snitchtzel”. Pääruokien hinnat vaihtelevat 20-35 euron välillä.

Palan painikkeeksi suositellaan Gilletin omaa 5,2-prosenttista American lageria, joka on pantu Mallaskosken panimolla.

Jälkiruokalautaselle voi tilata monia herkkuja, kuten xoco-kakkua mustaherukalla tai karamellisoitua persikkaa.

Ravintolakolmion ravintolat eivät juokse kuumimpien trendien perässä, vaan luottavat perustekemiseen ja pitkäikäisyyteen. Cantina West jaksoi lähes 30 vuotta, katsotaan mihin Gillet yltää. Alku on lupaava.

Kotisivut
Gillet, Kasarmikatu 23

WalkHelsingille myönnettiin Helsinki Travel Award

WalkHelsinki sai vuoden 2020 matkailupalkinto Helsinki Travel Awardsin. Palkinnon myöntää Helsingin Matkailusäätiö.

Vuosittain jaettavien Helsinki Travel Award -tunnustusten myötä Helsingin Matkailusäätiö haluaa palkita paikallisia toimijoita pitkäjänteisestä työstä Helsingin kehittämiseksi. Vuoden 2020 palkintojen perusteluissa korostuivat lisäksi myös uudenlaiset innovaatiot ja ratkaisut.

“Koronakevät pysäytti toimintamme kuin seinään, mutta viime syksy oli meillä kiireisempi kuin koskaan. Paikalliset löysivät palvelumme muun muassa tykypäivien merkeissä, kun sisällä ei voinut järjestää mitään yhteistä. Lisäksi järjestimme Helsingin kävelyfestivaalin, jossa oli kahden viikon aikana yli 120 kävelyä. Otamme Helsinki Travel Award -palkinnon suurella kunnioituksella ja kiitollisuudella vastaan. Upeaa, että työ kaupunkikävelyiden parissa on huomattu ja tällä tavoin huomioitu”, WalkHelsingin Pauli Jokinen iloitsee.

Walkhelsingin lisäksi palkittin Ateneumin taidemuseo, Kämp Galleria ja Senaatintorin kesäterassi.

“Palkitut toimijat ovat onnistuneet löytämään uudenlaisia tapoja kaupungin elävöittämiseen sekä ihmisten ja yritysten yhteentuomiseen. Helsinkiläiset matkailualan ammattilaiset tekevät upeaa työtä ja valmistautuvat parhaansa mukaan tulevaan. Kaikkien toiveissa on aika, jolloin ihmiset läheltä ja kaukaa taas saapuvat nauttimaan maailman parhaasta kaupungista”, Helsingin Matkailusäätiön puheenjohtaja Mikko Leisti kertoo.

Leisti kehottaa kaupunkilaisia tukemaan paikallisia matkailualan toimijoita nyt kun ne apua eniten tarvitsevat.

“Matkailu on merkityksellinen osa Helsinkiä, joten on äärimmäisen tärkeää turvata sen tulevaisuus näin haastavina aikoina. Jokainen pystyy itse kannustamaan paikallisia alan toimijoita käyttämällä heidän palveluitaan esimerkiksi tekemällä viikonloppumatkan lähialueelle.”

****

Tässä vielä Helsingin matkailusäätiön perustelut:

”Kävelyllä asiat ratkeavat. Jos ajatuksia pitää selvittää, haluaa keskustella tai tarvitsee omaa aikaa, niin kävely toimii aina. Kävellen edetään sopivalla nopeudella, siinä ehtii samalla omaksumaan virikkeitä ympäriltään. Monimutkaisetkin kuviot jäsentyvät, on kyseessä sitten uusi idea tai vaikkapa kiinnostava tarina kaupungissa.

Kaupungit on alkujaan suunniteltu käveltäviksi. Väkimäärien kasvaessa ja kulkuvälineiden kehittyessä hevoset, polkupyörät, autot, bussit ja muut välineet ovat tietty ottaneet suunnittelussa suuren tilan, mutta edelleen kävelijä on kaupunkien ykkönen. Ihmiset pitävät lukua päivittäin otetuista askeleista ja kävely on suosituin ulkoilu- ja kuntoilumuoto Suomessa. Hyvä kävely on hyvän matkailukokemuksen keskiössä. Pidemmät siirtymät, kun on eri kulkuvälinein tehty, niin matkailija vetäisee jalkaan mukavat kengät ja lähtee tutustumaan kohteeseen.

Historia, taide- ja kulttuuri, kaupunginosat, kiinnostavat henkilöt ja monet muut teemat toimivat kävelyn ja pohdinnan innoittajina. WalkHelsingin pelit, murhamysteerit ja tehtävät rikastuttavat kokemusta, kun kävelijä haluaa uutta näkökulmaa kokemukseensa. Suositut ja hyvin valmistellut kokonaisuudet ovat tapahtumia, jotka saavat osallistujan näkemään Helsingin aivan uudella tavalla ja muuttavat suhdetta hienoon kaupunkiimme osaavammaksi ja omakohtaisemmaksi. Ja aivan varmasti kuullut tarinat kerrotaan innolla eteenpäin. 

On ilo ja kunnia myöntää Helsinki Travel Award 2020 WalkHelsingille ja Pauli Jokiselle.”

Muistolaattakävelyllä Punavuoressa ja Eirassa

Punavuoressa ja Eirassa on lukuisia muistolaattoja, joista osa on tunnettuja ja osa puolestaan sen verran piilossa, ettei niitä helposti bongaa. Tässä esittelemme 12 muistolaattaa. Lähde iltakävelylle bongaamaan ne kaikki!

1. Mereen jääneiden vainajien muistolle
Ursinin kallio

Merenkulun muistomerkin yhteyteen on kiinnitetty muistolaatta, jossa muistetaan M/S Malmin onnettomuutta Itämerellä vuonna 1979. Onnettomuudessa menehtyi 14 henkeä ja heidän nimensä on kaiverrettu laattaan. MS Malmi oli kuivalastialus ja se oli joulukuussa 1979 matkalla Puolasta Turkuun, kun se upposi myrskyssä. 14 ihmistä hukkui ja toiset 14 pelastuivat, kun M/S Bore Sky ja neljä ruotsalaista pelastushelikopteria saapuivat apuun.

2. Eiran tammi
Ursinin kallio

Merenkulun muistomerkin lähellä on tammi, jonka juurella olevassa kivessä on laatta. Laatassa lukee: ”Tämän tammen lahjoitti keskusjärjestölleen Helkalle Pro Eira -seura vuonna 1992, kun itsenäinen Suomi täytti 75 vuotta Helsinki pääkaupunkina 180 ja Pro Eira -seura 20 vuotta. Puun sijainti upealla tyrskyrannalla kuvastakoon asukkaiden ja meren yhteyttä. Laatan seura lahjoitti vuonna 1997.”

3. Helsingfors Simsällskap
Ursinin kallio

Merenkulun muistomerkin paikkeilla on luonnonkivi, johon on kiinnitetty laatta kertoo paikan historiasta. Laatassa on kuva kerroshyppytornista ja teksti kertoo Ursinin luodolla vuosina 1887-1933 toimineesta Helsingfors Simsällskapista. Laatta on paljastettu vuonna 1967.

4. Emma Mäkisen turvakoti
Laivurinkatu 3

Eira iltalukion seinässä on muistolaatta, joka kertoo kappaleen erikoista paikallishistoriaa. Kyseisellä paikalla sijaitsi aikaisemmin pieni puutalo, jossa Emma Mäkinen (1849-1915) piti turvakotia 1880-luvulta lähtien. Se oli ensimmäinen prostituoitujen turvakoti Suomessa. Turvakodissa oli kerrallaan 30-40 naista. Heitä opetettiin ja sivistettiin. Naisille pyrittiin järjestämään myös töitä maaseudulla.
Naapurissa aloitti toimintansa Emma Mäkisen lastenkoti, ja turvakoti siirrettiin syrjemmälle Kauniaisiin. Muistolaatta on paljastettu vuonna 2000.

5. Georg Henrik von Wright
Laivurinkatu 4

Georg Henrik von Wright (1916-2003) oli Suomen tunnetuimpia filosofeja, joka loi menestyksekkään kansainvälisen uran. Von Wright asui Eirassa Laivurinkadulla vuosina 1956-2002, ja hänen kotitalonsa on muistanut akateemikkoa laatalla.

6. Tehtaanpuiston yhteiskoulu
Ehrensvärdintie 31-35

Ehrensvärdintiellä toimi Tehtaanpuiston yhteiskoulu vuosina 1935-1979. Muistolaatta on talon seinässä porttien sisäpuolella, mutta sen näkee kadulta aidan takaa. Nykyään rakennuksessa on Elias-koulu, joka on yksi kaupungin monista sterinerkouluista.

7. Betania-talo
Perämiehenkatu 13

Betanian perhetalon seinässä oleva laatta muistuttaa rakennuksen historiasta. Rakennuksen suunnitteli arkkitehti K. A. Wrede ja se valmistui vuonna 1904. Talon rakennuttaja oli Kaupunkilähetys. Siellä toimi muun muassa lastenseimi ja nuorten turvakoti. Myöhemmin talossa oli myös sivukirjasto.

8. Sinebychoffin puiston torni
Sinebrychoffin puisto

Nikolai Sinebrychoff perusti olupanimonsa viereen englantilaistyyppisen puiston 1830-luvulla. Puiston korkeimmalla kohdalla kohoaa torni, joka on tiettävästi 1850-luvulta peräisin. Sen alkuperäsitä käyttötarkoitusta ei tarkkaan tiedetä. Ainakin vartiotornina se on jossain vaiheessa ollut. Vastaava torni on myös Munkkiniemessä. Koffin tornin kyljessä on sen historiasta kertova laatta.

9. Alli Nissisen valmistava koulu
Uudenmaankatu 24

Uudenmaankatu 24:n sisäpihalla on laatta, joka kertoo Marttatalon historiasta. Laatta kertoo, että Marttatalo on rakennettu vuosina 1957-58. Tontin Marttaliitolle aikanaan lahjoitti koulunjohtaja Alli Nissinen. Tontilla toimi aikaisemmin Alli Nissisen valmistava koulu. Alli Nissinen (1866-1926) oli monessa mukana. Hän oli muun muassa kirjailija, kansanedustaja, koulunjohtaja ja Martta-yhdistyksen Emäntä-lehden päätoimittaja.

10. Pentti Saarikoski
Fredrikinkatu 18

Kirjailija, kääntäjä ja runoilija Pentti Saarikoski (1937-1983) asui Fredrikinkadulla nuorena miehenä vuosina 1947-1958. Muistolaatta on paljastetu vuona 2002.

11. Johan Ludvig Runeberg
Iso Roobertinkatu 19

Iso Robentinkatu 19:ssä oli talo, jonka vaatimattomassa piharakennuksessa kirjailija Johan Ludvig Runeberg (1804-1877) asui vuosina 1828-1829. Runeberg asui rakennuksessa yhdessä Fredrik Cygneuksen kanssa. Lisäksi J.V. Snellman asui heidän kanssaan lyhyen ajan.
Iso Robentinkadun piharakennuksessa Runeberg kirjoitti runoja, kuten Saarijärven Paavo, jotka julkaistiin hänen ensimmäisessä runokokoelmassaan vuonna 1830. Helsingin kaupunki kiinnitti kirjailijan juhlavuonna 2004 laatan kaikkiin paikkoihin, joissa Runeberg Helsingissä asui. Suurin osa laatoista on Kruununhaassa.

12. Ilmahyökkäys
Iso Roobertinkatu 18

Neuvostoliiton pommikone pudotti marraskuussa 1942 pommin Erottajalle. Kone oli lentänyt pilvien suojassa huomaamatta kaupungin ylle. Ilmahälytyksen tullessa nuorisojoukko poistui elokuvateatteri Tivolista ja oli matkalla Johanneksen kirkon lähellä olevaan pommisuojaan. He pääsivät Iso Roobertinkadun ja Yrjönkadun risteykseen, kun pommi putosi suoraan väkijoukkoon. 45 ihmistä kuoli heti ja kuusi vielä myöhemmin. 120 ihmistä haavottui. Se oli suurin yksittäisen pimmin aiheuttama tuho Helsingissä. Muistolaatta kertoo tuosta päivästä. Teksi on suomen lisäksi ruotsiksi ja englanniksi.

LUKUSUOSITUS: Tutustu myös retkivinkkeihimme!

Nuotiopuiston taisteluasemat Paloheinässä

Paloheinän Nuotiopuisto on erinomainen paikka tutustua Viaporin maalinnoituksen rakennelmiin, sillä Helsingin kaupunki raivasi yhdyshaudat puhtaaksi ylimääräisestä maasta vuoden 2000 tienoilla. Alue maisemoitiin puistoksi. Siellä kulkee polkuja ja taisteluhautojen yli rakennettiin siltoja. Maasta ja risuista puhdistettujen taisteluhautojen pohjallakin on helppo kulkea. Paikalle pystytettiin myös alueen historiasta kertovia opastauluja. Parhaiten paikalle pääsee Paloheinäntien ja Repovuorentien risteyksestä.

Yhdyshaudat kiertävät mäen ympäri. Pohjoisreunalla on tähystysasemia, konekivääriasemia, suojahuoneita, ampumatarvikekomeroita ja valonheitinasemia. Eteläosassa on suurikokoinen suojahuone, jonka ovi on lukittu. Suojahuoneen päälle on rakennettu myöhemmin verkkokatto. Verkon läpi näkee suojahuoneeseen sisälle.

Paloheinässä on toinenkin suurikokoinen puolustusasema. Se sijaitsee Keskuspuistossa. Sinne löytää, kun lähtee seuraamaan Pikkusuontien ja Kivimäentien risteyksen paikkeilta lähtevää metsäpolkua. Siellä ei ole yhtä helppo kulkea kuin Nuotiopuistossa, eikä puolustusasema ole muutenkaan yhtä hyvässä kunnossa. Asemassa on ollut konekivääriasemia ja suojahuoneita, joiden kattoja on räjäytelty. Aseman hirsirakenteita on purettu tai ne ovat maatuneet.

VINKKI: Tilaa WalkHelsingin opastettu retki Kivikon linnoituksiin ja luoliin.

Samalla retkellä voi käydä vielä Länsi-Pakilan Palosuontiellä, jonka eteläosassa lähellä Kehä I:stä on linnoitusrakennelmia. Puolustusasemia on muun muassa Hyvän Paimenen kirkon vieressä olevassa metsässä. Palosuontien länsipuolella osa linnoituksista on jäänyt päiväkodin alle. Alueelle rakennettiin myös kahdella sisäänkäynnillä varustettu luola.

Linnoitusrakennelmat olivat ensimmäisen maailmansodan aikaan suurin rakennustyömaa koko Suomessa. Täällä niitä kutsuttiin patteritöiksi. Koko Suomessa linnoitusten rakennustyömailla oli arviolta 100 000 henkeä, Helsingissä työskenteli jopa yli 15 000 miestä.

Helsingin kävelyfestivaalille Kulttuuriteko-kunniamaininta

WalkHelsingin pyörittämä Helsingin kävelyfestivaali palkittiin kunniamaininnalla Helsingin kulttuuriteko 2020 -valinnan yhteydessä. Kunniakirjan otti vastaan festivaalin järjestäjä Pauli Jokinen.

Kunniamaininta myönnettiin merkittävästä ja uutta luovasta tavasta esitellä Helsinkiä, sen historiaa ja monimuotoista kulttuurin kirjoa ja elämänpiiriä asukkaille ja vierailijoille.

Keväällä 2020 Helsingin kävelyfestivaali jouduttiin perumaan koronan takia, mutta syksyllä festivaali järjestettiin suurempana kuin koskaan. Kahden viikon sisällä järjestettiin 125 kävelyretkeä.

– Se oli ankean koronakevään jälkeen hieno tapahtuma. Oppaat pääsivät tekemään omaa työtään ja asiakkaat pääsivät tekemään ulkona jotain aktiviteettia, kun lähes kaikki muut tapahtumat oli kesän ja syksyn aikana peruttu. Tämän kunniamaininnan omistan festivaalin oppaille ja asiakkaille, summaa Pauli Jokinen.

Varsinainen Helsingin kulttuuriteko 2020 -palkinto myönnettiin Suvilahden TBA ravintola- ja tapahtuma-alan yritykselle.

– Suvilahti TBA on ravintola ja tapahtuma-alan yritys, joka on kulttuurialalle vaikeana vuonna 2020 merkittävästi kehittänyt Suvilahteen tapahtumallisuutta. Suvilahti Summer- ja elo-syyskuun tapahtumat tuotettiin rajoitusten mukaisesti ja turvallisesti ja ne saivat paljon huomiota ja kiitosta muuten varsin hiljaisen kulttuuritarjonnan aikana. Järjestäjillä oli varsin suuri riski, jonka he kuitenkin kokeneella tuotannon järjestelyllä välttivät toteutumasta, perustelee palkitsemista kulttuuri- ja kirjastojaoston puheenjohtaja Tuomas Finne.

Kävelyfestivaalin lisäksi Kulttuuriteko-kunniamaininta myönnettiin myös Radio Majavalle.

Kurkistus Valtioneuvoston linnan sisätiloihin

Arkkitehti Carl Ludvig Engelin suunnittelema Valtioneuvoston linna pitää sisällään arvokasta taidetta ja kiehtovia tarinoita.

Valtioneuvoston linna, alkuperäiseltä nimeltään Senaatin talo, on seissyt pian 200 vuotta Helsingin Senaatintorin kyljessä. Kun Helsingistä tuli Suomen suurruhtinaskunnan pääkaupunki vuonna 1812, piti kaupunkiin saada myös julkishallinnollisia rakennuksia. Saksalainen Carl Ludvig Engel pestattiin niitä suunnittelemaan.

Engel suunnitteli Helsingin keskeiset rakennukset ja kaupungin arvokkaan empire-keskustan. Ensimmäisenä Engelin suunnittelemana rakennuksena torin ympärille valmistui Senaatin talo. Talo on valtavan kokoinen, se käsittää kokonaisen korttelin. Voi vain kuvitella, miten suurena puutalokaupungissa asuvat helsinkiläiset näkivät vuonna 1822 valmistuneen jättirakennuksen. Aleksanterinkadun ja Ritarikadun puoleiset siivet valmistuivat muutamaa vuotta myöhemmin.

Senaatti edusti arkkitehtoniselta tyyliltään keisarillista empireä, joka Venäjän vaikutuspiirin ulkopuolella tunnettiin uusklassismina. Empire haki innoitteensa antiikista, ja se näkyy rakennuksen julkisivussa. Tyylille uskollisena Engel suunnitteli julkisivuun pylväät. Rakennuksen keskellä pääovien yläpuolella on kuusi korinttilaista pylvästä. Lisäksi julkisivun reunoilla on neljä pilasteria. Korinttilaisissa pylväissä on tunnusomaista yläosan kasviaiheiset koristelut. Korinttilaisia pylväitä käytettiin perinteen mukaan hallinnollisissa rakennuksissa. Joonialaiset pylväät oli taas varattu sivistyksen kehtoihin, kuten torin toisella puolella olevasta yliopiston päärakennuksesta huomaa.

Senaatin keskipylväiden päällä on päätykolmio kelloineen. Rakennuksen sisäpihalla vastaavassa kohtaa on toinen kello. Kelloilla on sama koneisto. Ne valmisti tunnetun Könnin kellorakentajasuvun jäsen Jaakko Könni. Vuonna 2010-2011 kellot huollettiin ja niiden entisöinnistä vastasi kultaajamestari Raimo Snellman.

Päätykolmion takana on kupoli, joka merkkaa rakennuksen arvokkaimman paikan: Sen alla on esittelysali.

Bobrikovin kohtalon portaikko

Valtioneuvoston pääovien jälkeen avautuu rakennuksen pääportaikko. Seinät ovat levollisen vihreät, pylväät ja kaaret juhlavat valkoiset ja kokonaisuutta täydentää pikimustat kaiteet. Kyseessä on eräs kaupungin ja koko maan upeimmista ja tunnetuimmista portaikoista. Valtioneuvoston linna suunniteltiin toimistorakennukseksi ja aika pitkälti se on sitä tänäkin päivänä. Suurin osa rakennuksen huoneista on toimistoja, juhlavia yhteistiloja ei ole kovin montaa. Portaikko on yksi rakennuksen komeimmista yhteisistä tiloista ja se onkin säilynyt lähes alkuperäisessä asussaan.

Portaikon ylätasanteella on rakennuksen arkkitehdin Engelin rintakuva. Patsaan on veistänyt Ville Vallgren ja jalustassa olevan tekstin mukaan se on tehty Pariisissa vuonna 1887.

Portaikon seinällä on myös muistolaatta, joka kertoo tapahtumasta kesäkuulta 1904. Senaatin virkamies, kansallismielinen Eugen Schauman ampui portaikossa kenraalikuvernööri Nikolai Bobrikovin. Bobrikov oli korkein virkamies Suomessa ja toimi suoraan keisarin alaisuudessa. Hän johti Suomen venäläistämispolitiikkaa, jota Schauman ja monet muut suomalaiset vastustivat. Schauman ampui toisen kerroksen porrastasanteella Browning M1900-revolverillä kolme laukausta Bobrikovia kohti. Niistä viimeinen osui vatsaan ja oli tappava. Schauman ampui heti perään itsensä. Bobrikov menehtyi seuraavana yönä Kirurgisessa sairaalassa.

Juhlava presidentin sali

Valtioneuvoston linnan sydän on Presidentin esittelysali. Sali sijaitsee toisessa kerroksessa pääkupolin alapuolella. Huonetta käytetään presidentin ja valtioneuvoston yhteisiin istuntoihin. Alkujaan senaatti piti siellä istuntoja kenraalikuvernöörin johdolla. Silloin huoneen päädyssä sijaitsi keisarin valtaistuin, jonka päällä oli kaksipäinen kotka. Nykyään valtaistuinta voi ihailla Kansallismuseossa.

Presidentin esittelysalia hallitsee pitkä ja massiivinen pöytä. Pöydällä on ikivanha paksu kirja. Kyseessä on Raamattu 1600-luvulta. Se on ensimmäisiä kokonaan suomenkielisiä raamattuja, ja se on painettu Tukholmassa. Raamattu ostettiin antikvariaatista itsenäisyytemme ensimmäisinä vuosina ja se on siitä saakka ollut Valtioneuvoston linnassa. Ministerit vannovat virkavalansa sormet juuri tämän kyseisen Raamatun päällä. Huoneessa myös allekirjoitettiin 4.12.1917 Suomen itsenäisyysjulistus, joka kahta päivää myöhemmin hyväksyttiin eduskunnassa.

Presidentin esittelysalin seiniä somistaa entisten presidenttien muotokuvat. K. J. Ståhlbergin ja Per Evind Svinhufvudin muotokuvat on maalannut Antti Faven 1920-luvulla. Lauri Kristian Relanderin on ikuistanut Eero Snellman. Marsalkka Mannerheim on harvoja, jonka muotokuva maalattiin jo ennen hänen presidentin kauttaan. Hänet maalasi Eero Järnefelt vuonna 1922.

Ministerit Porvoon valtiopäivien äärellä

Presidentin esittelysalin vieressä on odotushuone, jonka seinällä on uudempien presidenttien muotokuvat, joita tilan puutteen vuoksi ei ole voitu esittelysaliin ripustaa. Odotushuoneessa on Tapani Raittilan vuonna 1958 maalaama Urho Kaleva Kekkosen muotokuva, Jaakko Sievisen tulkinta presidentti Mauno Koivistosta vuodelta 1989 sekä Kimmo Kaivannon muotokuva Martti Ahtisaaresta.

Naapurihuone on Valtioneuvoston istuntosali ja siellä kokoontuu Suomen hallitus. Pääministeri istuu pöydän päässä ja hänen vieressään on pääministerin sijaisen paikka. Sen jälkeen ministerit istuvat pitkän pöydän ääreen virkaiän mukaisessa järjestyksessä.

Ministerien toimia valvoo lähes koko seinän kokoinen maalaus, joka kuvaa Porvoon valtiopäiviä. Maalauksen on tehnyt Robert Wilhelm Ekman vuonna 1858. Se oli senaatin tilaustyö. Alkujaan valtiopäivät oli ikuistanut maalaukseksi Emanuel Thelning ja senaatti palkkasi Ekmanin tekemään kopion Thelningin työstä. Ekman ei tyytynyt pelkkään kopioon, vaan teki täysin omanlaisensa maalauksen.

Maalauksesta on löydettävissä tuttuja historiallisia henkilöitä kenraalikuvernööri G. M. Sprengtportenista keisarin rakastajattareen Ulrika Möllersvärdiin. Maalauksen keskiössä on itseoikeutetusti keisari Aleksanteri I. Hänen takanaan on kuvattuna sama valtaistuin, joka oli autonomian aikana sijoitettuna naapurihuoneeseen eli nykyiseen Presidentin esittelysaliin.

Pauli Jokinen