WalkHelsinki | WalkHelsinki

Turistina kotikaupungissa: 11 nähtävyyttä Malmilla

Malmi on noin 25 000 asukkaan kaupunginosa pohjoisessa Helsingissä. Siellä asuu enemmän ihmisiä kuin esimerkiksi Sipoossa tai Torniossa. Malmilla on pitkä historia ja se keskittyy erityisesti junaradan ympärille. Esittelemme tässä Malmin keskusta lähistöllä olevat nähtävyydet. Niihin tutustumisen voi aloittaa helposti Malmin asemalta.

1. Malmitalo ja kauppakeskukset

Ala-Malmin tori 1

Malmitalo on yksi kaupungin kulttuuritaloista. Se on avattu 1994. Malmitalossa järjestetään muun muassa konsertteja ja teatteriesityksiä. Siellä on myös kirjasto. Satunnainen ohikulkija voi käydä galleriassa katsomassa taidenäyttelyn tai kahvilassa nauttimassa pullakahvit. Malmitalo sijaitsee aivan Malmin keskustassa, Kauppakeskusten vieressä.

2. Malminkylän kartano

Vanha Helsingintie 14

Helsingintien varressa on suuri punaiseksi maalattu Malminkylän kartano, jossa on historian saatossa ollut muun muassa lastenkoti ja kirpputori. Seinässä on muistolaatta, joka kertoo, että Svenska Folkakademi toimi talossa vuosina 1908–1930. Nykyään talo on Suomen Hare Khrisna -keskus, ja pihalla näkee nilkkoihin asti ulottuviin oransseihin asuihin pukeutuneita munkkeja. Siellä on myös kahvila, jonne kannattaa piipahtaa haistelemaan tunnelmaa.

3. Långin talo

Vanha Helsingintie 8

Långin eli Filpuksen tila on nykyään Lilinkotisäätiön hallinnassa. Tilan päärakennus on vuodelta 1913. Se oli päässyt pahoin rapistumaan 1970-luvulle tultaessa, mutta rakennus on sittemmin entisöity uuteen loistoon. Talo ja tila ovat saaneet nimensä niiden isännän Victor Långin mukaan, joka piti Malmilla myös kahvilaa ja hautaustoimistoa.

4. Vanhat maalaistalot

Riihenkulmanpolku

Vain muutaman kivenheiton päässä Malmin asemalta ollaan kuin keskellä maalaismaisemaa. Vanhojen maatilojen rakennukset ovat edelleen käytössä, tosin maata sielä ei enää viljellä. Alueella ovat muun muassa Långin tila, Strömsin tilan päärakennus ja Brusaksen tila. Pihapiirissä on viljan säilytykseen ja heinän kuivaamiseen käytettyjä aittoja ja riihiä. Kapea kylätie halkoo maisemaa. Kun tietä kävelee alas Longinojan rantaan, sieltä löytyy vanha punainen hirsisauna.

5. Longinoja

Longinoja on saanut nimensä vanhan Långin tilan mukaan, mutta ruotsalainen å on vaihtunut suomalaiseen. Noin kuuden kilometrin pituinen Longinoja kulkee Malmin halki ja laskee Vantaanjokeen. Se on tunnettu taimenistaan. Paikallisten suussa puro on kulkenut nimellä Pekki. Se on käännetty ruotsin puroa tarkoittavasta sanasta bäck.

6. Kirkonkyläntie

Kirkonkyläntietä voidaan pitää Malmin pääkatuna. Katu alkaa Malmin asemalta ja sen varrella on pieniä putiikkeja, ravintoloita ja kaviloita. Vanhimmat kivijalkaliikkeet ovat olleen samojen omistajien hallussa vuosikymmenet. Lisäksi kadun varrella on vanhat Elannon ja SYPin rakennukset.

7. Malmin kirkko

Kunnantie 1

Malmin kirkko on vuodelta 1981. Kirkon on suunnitellut arkkitehti Kristian Gullichsen. Kirkon paikalla sijaitsi alkujaan kunnantalo, ja siksi kirkon ohi kulkee Kunnantie. Kunnantalolle ei ollut enää käyttöä, kun Malmi liitettiin Helsinkiin vuonna 1946. Mutta samalla tuli tarve kirkolle, kun aikaisemmin malmilaiset olivat käyneet Helsingin pitäjän kirkossa, joka nyt siirtyi kuntarajan toiselle puolelle. Niinpä kunnantalosta tehtiin kirkko. Kunnantalo toimi kirkkona, kunnes uusi kirkko valmistui 1980-luvulla.

8. Kotitienmäen puutalot

Kotitie

Kotitienmäki on vanhaa työväen aluetta, jossa erikokoiset puutalot ovat sikin sokin sulassa sovussa. Alue on hyvin idyllinen ja kuin hyppy 1950-luvulle. Siellä Hurriganes-bändin Remu Aaltonen on asunut. Malmiin syntyi 1900-luvulla monenlaista teollisuutta ja alueelle perustettiin tehtaita. Työväelle tarvittiin asuntoja ja monet heistä asuivat Kotitienmäen kortteleissa.

Paikallisten suosittelemia ravintoloita Malmilla:

Makalu, Pikkalankatu 5. ”Makalu lienee stadin paras Nepalilainen.”

Suski, Ylä-Malmin tori 3. ”Hyvää ruokaa ja myös erikoisuuksia. Aina jää hyvä mieli ruuasta ja palvelusta.”

Bagdad Cafe, arabialainen ravintola, Kirkonkyläntie 10. ”Jos Bagdad Cafessa on vielä vesipiiputtelua, niin sinne kannattaa ehdottomasti mennä.”

*****

Muista myös nämä nähtävyyydet Malmin keskustan ulkopuolella:

Malmin lentoasema

Malmin lentoasema valmistui 1930-luvun lopulla Helsingin päälentoasemaksi. Lentotoiminta siellä on päättymässä, mutta etenkin lentoaseman terminaalirakennus on vierailun arvoinen kohde.

Fallkullan kotieläintila

Fallkullan kotieläintilalla ainakin kaupunkilaislapsille riittää ihmeteltävää. Esillä on lampaita, sikoja, kanoja, vuohia ja paljon muuta. Fallkullassa toimii myös kahvila.

Malmin hautausmaa

Malmin hautausmaa on Suomen suuurimpia hautausmaita. Sen pinta-ala on 65 hehtaaria ja hautoja siellä on tällä hetkellä noin 50 000. Malmin siunauskappeli vuodelta 1923 on arkkitehti Selim A. Lindqvistin suunnittelema. Malmille on haudattu mm. lukuisia viihdemaailman henkilöitä, kuten Armi Aavikko, Tapio Rautavaara, Olavi Virta ja Tauno Palo. Hautausmaan yhteydessä toimii myös lounasravintola.

Retkivinkki: Hanikan luontopolku Espoossa

Hanikan luontopolku on yksi Espoon 26 luontopolusta. Se sijaitsee Soukan ja Hanikan alueella, Suvisaaristoon johtavan tien varrella. Reitti on noin viisi kilometriä pitkä ja maastoltaan hyvin vaihteleva. Kiersimme reitin ilman suurempia taukoja ja lähes kaksi tuntia sen taivaltamiseen kului.

Hanikan luontopolku kannattaa aloittaa Alatörmän parkkipaikalta Alakartanontien varrelta. Parkkipaikan vieressä on hiekkakenttä ja sen eteläpuolelta lähtee opastettu reitti. Luontopolku on merkattu keltaisin täplin, eikä eksymisen vaaraa ole. Reitin varrella on 14 opastaulua, jotka kertovat alueen kasveista, geologiasta ja eläimistä.

Reitti ohittaa alussa muinaisrannan ja pienen kosteikon. Olimme ulkoilemassa lähes vuoden pimeimpänä päivänä ja metsässä oli hyvin hämärää jopa keskellä päivää. Juurakot ja pitkospuut olivat erittäin liukkaat. Välillä oli jopa helpompaa kävellä pitkospuiden vieressä. Onneksi yöllä ei ollut pakkasta, koska silloin maastossa olisi ollut lähes vaarallista kulkea.

Pian lähdön jälkeen alkoi nousu korkean kallion laelle. Se sai mukavasti pulssin nousemaan. Kallion jälkeen tultiin reitin kenties kiinnostavimman nähtävyyden äärelle. Tien poskessa on valtava siirtolohkare. Helsingin puolella tuskin on yhtä kookasta lohkaretta. Iso kivi on rauhoitettu luonnonmuistomerkkinä vuonna 1986.

Seuraavan kallion, Sundbergetin, päällä on kaksi pronssikautista hiidenkiuasta eli muinaishautaa. Jännää ajatella, että kallion nyppylä on ollut joskus vain pieni saari, kun vesi on ollut nykyistä korkeammalla.

Noin puolessa välissä reittiä päästiin meren rantaan. Sileiltä rantakallioilta avautuu näkymät merelle. Kirkkaana päivänä saattaisi nähdä Nuottalahteen saakka. Tällä kertaa utuisen sään takia erottui vaivoin lähisaaret.

Loppumatka kulki ison matkaa pitkospuita. Lintutornista voi käydä tähyilemässä kahlaajia, mutta tällä kertaa retkemme ei poikennut tornille. Ennen kierroksen päättymistä reitti sukeltaa vielä metsän siimekseen ja kulkee kallioiden yli.

Hanikan luontopolku on mukavan monipuolinen reitti – ja toimii hyvin näemmä myös joulukuussa. Luontopolun kartta löytyy täältä.

Oulunkylän parantola heikoille lapsille

Oulunkylässä sijaitsi viime vuosisadan alkupuolella kesäpäiväparantola. Se oli tarkoitettu lapsille, jotka kärsivät muun muassa tuberkuloosista. Vuonna 1916 Työmies-lehdessä oli ilmoitus kesäpäiväparantolasta. Siinä kerrottiin, että parantola avataan hientelöille ja heikoille 7-14-vuotiaille lapsille.

Kaupunginarkistosta löytyi kesäpäiväparantolan rakennussuunnitelmat. Ne ovat vuodelta 1912. Rakennus näytti tältä:

Kesäparantolaan lapset saapuivat Helsingin keskustasta. Parantolassa vietettiin päivä ja illaksi palattiin taas kotiin. Kaupungin vuoden 1929 tilastokirjassa kerrotaan:

Opettajattarien seurassa lapset joka aamu lähtivät kaupungista kahdessa heille varatussa 111 luokan vaunussa aamujunalla ja palasivat joka ilta kaupunkiin. Eräät lapset, joiden kodit olivat Sörnäisissä tai Hermannissa, saivat astua junaan tai junasta Pasilan asemalla, koska heidän matkansa kotoa tai kotiin siten tuntuvasti lyheni. Kävely Oulunkylän asemalta parantolaan kesti noin 15 minuuttia eikä näyttänyt rasittavan lapsia. Heti perille tultua syötiin aamiainen, johon kuului voita ja leipää sekä puuroa ja kuorimatonta maitoa.

Parantola sijaitsi lähellä ravirataa eli nykyistä urheilupuistoa.

Parantolassa saattoi olla lähes sata lasta päivittäin. Vuonna 1929 tilastojen mukaan parantolassa oli kesän aikana hoidossa runsaat 150 lasta. Parantolassa oli hoitajia, opettajia, keittäjätär, palvelijatar ja renkipoika.

Ote vuoden 1929 tilastokirjasta:

Tiedonantotoimiston lääkärit tarkastivat lapset toukokuun loppupuolella. Tarkastetuista lapsista valittiin hentokasvuisimmat, vähäverisimmät ja taloudellisesti huonoimmassa asemassa olevat parantolaan otettaviksi, ja kiinnitettiin tällöin huomio ensi sijassa tuberkuloottisista kodeista oleviin sekä perinnöllistä taipumusta tuberkuloosiin omaaviin lapsiin. Parantolaan otettaviksi valitut lapset olivat kalpeita ja huonostiravittuja.

Mitä parantolassa sitten tehtiin? Tilastokirja kertoo:

Ateriain väliajoilla lapset askartelivat osaksi käsitöitä tehden, osaksi leikkien, urheillen ja laulaen. Aika lähinnä ennen päivällistä oli varattu ilmakylvylIle ja pesuille.

Kesäpäiväparantola lakkautettiin vuonna 1944.

Vuonna 1947 Helsingin kaupungin vuosikertomuksesta selviää, että kesäparantolan käyttö on lopetettu, ja rakennuksille etsitään uutta käyttöä. Nuorisotyölautakunta esitti kaupunginhallitukselle, että Oulunkylässä sijaitsevan keuhkotautisten lasten entisen kesäsiirtolan rakennukset luovutettaisiin nuorisotyölautakunnan käyttöön varhaisnuorisojärjestöjen retkeilykeskukseksi.

Kaivopihalle nippu uusia ravintoloita

Helsingin keskustan solmupisteessä sijaitseva Kaivopiha yhdistää Aleksanterinkadun, Mannerheimintien ja Rautatieaseman. Kaivopihalla sijaitsevat liiketilat ovat kokeneet historiallisen muutoksen, kun Vanhan ylioppilastalon alapuolella olevat tilat on uudistettu täysin.

Uudistuneen Kaivopihan konseptissa on haluttu luoda Helsingin keskustaan uusia paikkoja kohdata ja kokea elämyksiä. Vuokralaisvalinnoissa on pyritty ennen kaikkea löytämään joukko toimijoita, joita Helsingin keskustasta tai jokaisesta kehäalueen ostoskeskuksesta ei löydy.

Jatkossa Kaivopihalla palvelevat muun muassa Bites Burgers, Fat Lizard, Formal Friday, Grind Coffee & Wine, Platito, Street Canteen, Ruohonjuuri ja Ruosniemen Panimon Taproom.

”Ravintolatarjontamme on yhdistelmä pienpanimotuotteita, kiinnostavia uutuuksia ja paikallisia toimijoita. Myös myymälävalikoimassa on keskitytty vastuullisiin toimijoihin, joilla on vastaukset kaupunkilaisten toiveisiin ja tarpeisiin hyvin hallussa”, kertoo Ylvan kiinteistöjohtaja Ville Vaarala.

Kaivopiha on rakentunut 150-vuotiaan Vanhan ylioppilastalon ympärille, joka rakennettiin aikanaan suolle silloisen kaupungin keskustan laidalle. 40 vuotta myöhemmin Vanha ylioppilastalo sai naapurikseen nyt 110-vuotiaan Uuden ylioppilastalon. Kaivotalo ja siihen silloin liittyvä kauppakuja olivat moderneja keskustan kehittämishankkeita 1950-luvulla. Sama edelläkävijäote jatkui 1980-luvulla, kun Kaivopihalta häädettiin autot ja siitä tuli Suomen ensimmäinen jalankulkijoille suunnattu kortteli. Virallisesti Kaivopiha vihittiin käyttöön vuonna 1981, jolloin sisäpihan rakennukset valmistuivat. Pihan yleisölle avasi pääministeri Mauno Koivisto.

Näköalaravintola 10. Kerroksessa tärkeintä on tunnelma

Keskustassa sijaitsevan legendaarisen Vaakunan näköalaravintola on kaupungin upeimpia interiöörejä. Ravintola 10. kerroksen sisustus on aitoa funkkista valaisimineen, huonekaluineen ja seinäkoristeineen. 1940- ja 1950-luvun alkuperäiset designesineet ovat saaneet seurakseen muun muassa Tynellin uustuotantoa. Vaakunan kokonaisuus, johon kuuluu ravintolan lisäksi hotelli ja tavaratalo, avattiin vuoden 1952 olympialaisiin. Rakennuksen suunnitteli arkkitehti Erkki Huttunen.

Ravintolasta avautuu hienot näkymät Kampin suuntaan. Narinkkatorille kulkevat ihmiset näyttävät pieniltä muurahaisilta. Jos mahdollista, ravintolasta kannattaa varata ikkunapöytä. Ravintolalla on myös terassi, jossa voi säiden salliessa käydä nauttimassa drinkit. Sieltä pääsee ihastelemaan maisemia useaan suuntaan. 10. Kerroksen cocktailien inspiraationa ovat olleet olympiavuosi 1952 ja suomalaisuus. Gin-drinkit tekevät kunniaa olympiavuonna 1952 lanseeratulle Long Drinkille, joka nousi kansan suosikiksi samaan aikaan kuin hotelli Vaakuna avautui. Ravintolassa voi testata myös Vaakunan nimikko-olutta.

Hotellinjohtajan mukaan 10. Kerroksen tekee erityiseksi se, ettei sinne ole pakko tulla syömään. Hissillä voi ajella ylimpään kerrokseen pelkästään pistäytymään, katsomaan maisemia ja ihailemaan funkkissisustusta.

Entäpä se ruoka? Ravintola avasi hiljattain uudistuneena ovensa. Listalla on hyvin mutkatonta suomalaista ruokaa. Klassikkolistalta voi poimia vaikka pippuripihvin, paistettua siikaa, poronpaistia tai grillattua lohta. Lisäksi vaihtoehtoina on muun muassa Vaakunan lohikeittoa, punajuuriwallenbergia, Saimaan muikkuja sekä salaattia ja burgeria. Ruokalistaan pääset tutustumaan täällä.

Ravintola 10. Kerroksessa tärkeintä ei ole ruoka, vaan tunnelma. Siellä kokee olevansa osa Helsingin historiaa.

Myllypuron tykkipatteri erottuu vielä puistossa

Myllypuron eteläosassa Myllytaipaleen ja Myllyväenpolun väliin jää metsäinen alue, joka on nimetty Korkeakallionpuistoksi. Se on suosittua ulkoilualuetta, eikä moni paikallinenkaan välttämättä tiedä puiston historiaa.

Alueelle ryhdyttiin rakentamaan vuonna 1915 tykkipatteria, joka sisälsi paikat neljälle tykille. Rakennelman itäreunalla on hyvin vielä huomattavissa tykkiasemien paikat – suuret montut maastossa.

Patteri oli suunniteltu neljälle 280 mm:n rannikkomörssärille, joiden kantama oli noin yhdeksän kilometriä. Tykeillä olisi siis voinut ampua Östersundomin tai nykyisen Vuosaaren sataman paikkeille. Pohjoiseen ammuttaessa tykkien kantama olisi riittänyt Tikkurilaan saakka.

Yksi tykki lavetteineen painoi 26 000 kiloa. Ammukset painoivat 220-290 kiloa. Tykit oli suunniteltu alkujaan Venäjän ja Turkin välisen sodan aikoihin vuonna 1877. Tykkiasemien keskellä on nähtävissä betonista valetut tykkien paikat, myös muutamia kiinnityspultteja on jäljellä.

Tykkiasemiin rakennettiin komerot ampumatarvikkeille. Lisäksi tykkiasemien väliin rakennettiin suojahuoneita miehistölle. Suojahuoneiden ovet muurattiin myöhemmin umpeen, jottei irtolaiset majoittaudu niihin. Muutamissa suojahuoneiseissa muuraukset ovat pettäneet ja niihin pääsee kurkkaamaan sisään. Aukoista niitä voi tutkia taskulampun avulla.

Tykkiasemin pohjoispuolelta lähtee yhdyshauta. Sitä seuraamalla pääsee aseman takaosaan, jossa on ollut suojahuoneet. Ne ovat kuitenkin romahtaneet. Mäen päällä on betonista valettuja hormeja tai savupiippuja. John Lagersted arvelee Viaporin maarintama -kirjassa, että paikalla on saattanut olla linnoituksen leipomo.

Myllypuron tykkipatteri on tyypillinen, sillä suurin osa ensimmäisen maailmansodan aikana Helsinkiin rakennetuista pattereista oli neljälle tykille. Yhteensä vuonna 1917 aseistettuna oli yli 50 tykkipatteria. Käytössä oli monenlaisia tykkejä ja se näkyy patterien koossa. Pienimmät patterit oli suunniteltu kenttätykeille ja ne suojattiin vain maavalleilla. Myllypuron patteri on rakennettu isoille mörssäreille ja se vaati ympärille tukevammat betonirakenteet.

Paikka kartalla.

Helsingin paras pizzeria

Oulunkylässä sijaitseva Capperi on Helsingin paras pizzeria. Näin päätti Helsingin uutisten lukijat syksyllä 2020. Capperista saa lounasta sekä a’la carte -pizzaa.

Capperi sijaitsee Oulunkylän entisen Elannon talossa Siltavoudintiellä. Oulunkylän asemalta ja kauppakeskus Ogelista on muutaman sadan metrin matka pizzeriaan. Sinne on siis helppo tulla kauempaakin.

Capperi on perustettu muutama vuosi sitten ja paikka halusi alusta saakka keskittyä laadukkaaseen napolilaiseen gourmet-pizzaan. Pizzerian perusti ystävysten joukko, joka asui lähistöllä ja kaipasi laadukasta ruokaa. Sitä kun ei liikaa ollut tarjolla, he päättivät perustaa itse ravintolan. Heidän omin sanoin: ”Paikan, josta sai hyvää ruokaa, jota pystyisi syömään vaikka joka päivä.”

Capperin päällikkönä häärii italialais-argentiinalainen Miguel Angel Papaianni. Sittemmin Capperi on laajentunut ja ravintola on avannut toimipisteet myös keskustaan Rikhardinkadulle ja Pasilan Triplaan.

Capperi tarjoaa aitoa napolilaista pizzaa. Mitä se sitten tarkoittaa? Sitä, että kunnioitetaan perinteitä. Pizzat ovat alkujaan lähtöisin Napolista ja sieltä löytyy maailman vanhin pizzeria.

Napolilainen pizza on pyöreä ja sen reunat ovat paksut ja pehmeät. Keskusta on ohut ja sen päälle ladotaan täytteet. Pizza paistetaan kuumassa uunissa, lämpöä pitää olla 460-490 astetta. Paistotapahtuma on nopea. Pizza on uunissa vain noin minuutin.

Napolilaisen pizzan pohja on tehty italialaisista vehnäjauhoista. Niin tekee Capperikin. Jauhot ovat kylmäjauhettua täysjyvävehnää. Capperi tuo maahan kaikki käyttämänsä raaka-aineet: tomaatteja San Marzanosta, Vesuviuksen alueelta ja Corbarasta sekä kolme kertaa peräkkäin maailman parhaaksi valittua Ella Mozzarellaa Campaniasta.

Capperin pizzojen täytteinä on lisäksi muun muassa italialaista ilmakuivattua kinkkuna, villisian tuoremakkaraa, tatteja ja artisokkaa. Kasvisversioita löytyy myös.

Tällä kertaa lounaslistalla oli Pizza Calabrese, joka pitää sisällään tomaattia, mozzarellaa, salamia, basilikaa ja tulista n’duja-levitettä. Se oli juuri sitä, mitä luvattiin. Aitoa napolilaista pehmeillä reunoilla ja maistuville täytteillä.

Tänne kannattaa kävellä pidempikin matka.

Capperi, Siltavoudintie 9, Oulunkylä

Tuttuja veistoksia Hietaniemessä

Hietaniemen hautausmaalla kävellessä saattaa törmätä tutun oloisiin patsaisiin: Ihan kuin olisin nähnyt veistoksen jossain muuallakin? Niinpä. Hautausmaalla on useita patsaita, joista voi nähdä omat versionsa myös muualla Helsingissä.

Tässä esiteltynä muutama:

Urheilija

Kuvanveistäjä Erkki Toukolehdon Urheilija-patsas sijaitsee Käpylässä Akseli Toivosen kentällä. Veistos on paljastettu vuonna 1937. Veistoksesta käytetään myös nimiä Loukkaantunut tai Haavoittunut urheilija. Se kuvaa juoksijaa, joka on kaatuessaan loukannut kätensä.

Hietaniemessä sama patsas löytyy insinööri Albert Enckellin hautaa koristamassa. Enckell oli muun muassa Kone- ja Silta -yhtiön insinöörinä. Samassa haudassa lepää hänen vaimonsa Eugénie.

Käpylän veistos vasemmassa kuvassa, Hietsun oikeassa.

Convolvulus

Viktor Janssonin veistos Convolvulus on Kaisaniemen puistossa. Patsas on vuodelta 1931. Patsaan mallina Jansson käytti tytärtään, nuorta Tove Janssonia.

Patsaasta löytyy hieman pienempi versio Hietaniemestä. Se on taidehistorioitsija Belter Hintzen haudalla. Professori Hintze toimi Helsingin Taidehallin johtajana vuosina 1928–1968.

Kaisaniemen versio kuvassa vasemmalla ja Hietaniemen oikealla:

Aallottaret

Vielä lisää Janssonia. Esplanadilla on suihkulähde, jonka veistokset ovat Janssonin käsialaa. Ne paljastettiin vuonna 1942. Sama veikeä patsas löytyy Hietaniemestä Tove Janssonin haudalta.

Hietaniemen veistos kuvassa vasemmalla, Esplanadin oikealla:

Retkivinkki Uudellemaalle: Kukuljärven vaelluspolku

Kukuljärven vaellusreitti sijaitsee Ruotsinpyhtäällä, Loviisassa. Helsingistä ajaa sinne tunnissa, joten se sopii hyvin päiväretken kohteeksi.

Kukuljärvi on pienehkö erämaajärvi metsien ja korkeiden kallioiden puristuksessa. Kukuljärven vaellusreitti on noin 8 kilometriä pitkä. Reitti on opastettu hyvin punaisilla merkeillä. Lähtöpiste on Ruotsinpyhtään ruukin lähettyviltä, kirkonkylän urheilukeskuksesta. Parkkipaikalla on infotaulu ja portti, josta reitti alkaa. Kyseessä on rengasreitti, joka palaa lähtöpaikalle.

Reitin opastukset on suunniteltu siten, että reitti kannattaa kiertää myötäpäivää. Vastapäivää kiertäessä on riski eksyä polulta.

Täältä voit katsoa videon Kukuljärven kierroksesta:

Reitti johdattaa ensin Kymijoen rantaan, jossa on aivan tuliterä laavu. Jos nälkä yllättää jo alkumatkasta, niin se on idyllinen paikka grillata ja nauttia eväitä.

Reitin alkumatka on lähinnä tasaista polkua ja pitkospuita. Parin kilometrin kävelyn jälkeen maasto alkaa muuttua monipuolisemmaksi. Metsän synkkenevät ja kalliot kohoavat entistä jylhempinä. Korkeimmilla kohdilla on komeat näkymät sekä järven suuntaan että syvälle sisämaan metsiin.

Muutamassa kohtaa nousut ovat niin jyrkkiä, että paikalla olevat köydet ovat hyvänä apuna. Reitti vaatii kohtalaista kuntoa ja hyviä jalkineita.

Noin puolessa välissä reittiä päästään varsinaisen Kukuljärven rantaan. Se on kaunis pikkujärvi, noin 800 metriä pitkä ja leveimmillään noin 300 metriä. Rannan tuntumassa on laavu, uimakoppi ja huussit. Rannasta pääsee myös uimaan.

Laavun kohdalta lähtee polku Brannin luolalle. Polku poikkeaa rengasreitiltä ja on noin kilometrin suuntaansa. Eli parisen kilometriä tulee ylimääräistä taivallettavaa, jos luolalla haluaa käydä. Pieni luola on tarinan mukaan saanut nimensä paimen Jaakko Brandtista, joka ammoisina aikoina majaili siellä.

Laavun jälkeen loppumatkan kohokohta on nousu Huuhkajakalliolle. Se saa sykkeen nousemaan ja reidet maitohapoille. Loppumatkasta harmittavan iso osa kulkee metsäteitä pitkin.

Kukuljärven reitti on mukava ja monipuolinen retkikohde. Reitin kiertää noin kolmessa tunnissa. Jos haluaa poiketa luolalle, niin siihen voi laskea vielä ylimääräisen tunnin.

Reitin kartta löytyy Loviisan sivuilta.

5 hienoa luolaa Uudellamaalla

Helsingissä ei juurikaan ole luonnonluolia. Mutta jos on mahdollista lähteä autoilemaan, niin Uudeltamaalta löytyy useita kiinnostavia luolakohteita. Ne ovat mainioita päiväretkikohteita, joihin voi lähteä tutustumaan vaikka koko perheen voimin.

Tässä esittelyssä 5 luolakohdetta.

Kalkkikallion luolat Vantaalla

Vantaalla Kalkkikallion luonnonsuojelualueella on kenties Kehä III:n sisäpuolen suurin luola. Sekään ei ole järin iso. Luolan sisäänkäynti on sangen huomaamaton. Maan tasalla on noin puoli metriä korkea suuaukko. Siitä kun uskaltaa ryömiä sisään, avautuu suurempi huone, jossa aikuinen mahtuu juuri ja juuri seisomaan. Luolaa kutsutaan Kettuluolaksi. Se sijaitsee Kalkkikallion etelärinteellä, ja sinne löytää kun lähtee liikkeelle Kalkkikalliontieltä. Alueella on myös pari näyttävää lohkareluolaa.

Paimenenluola Sipoossa

Paimenenluola on saanut nimensä siitä, että paikallinen paimen on pitänyt sitä taannoin suojapaikkanaan. Luola on Löparön saarella Linduddintien varressa. Se on helppo löytää, sillä autolla pääsee aivan viereen. Luola on isojen siirtolohkareiden alla. Oikeastaan siellä on useita luolamaisia tiloja. Suurin kammion on noin kymmenen metriä pitkä ja muutaman metrin korkea.

Djurstenenin luola Sipoossa

Djurstenenin luolalle ei johda teitä, ja se sijaitsee yksityisalueiden takana. Auto pitää jättää parkkiin joko Boxvägenin tai Hirvimäentien varteen. Metsän keskeltä löytyy huikeita omakotitalon kokoisia lohkareita, joiden alla on lippaluolia ja onkaloita. Hieno geologinen kohde, ja rauhoitettu luontokohde.

Högberget Kirkkonummella

Högbergetillä on hyvin erikoisen muotoinen luola, jonka jääkauden sulamisvedet ovat muotoilleet. Luola on syvyydeltään 7-8 metriä ja lähes kaksi metriä korkeimmillaan, joten sinne mahtui hyvin sisään.

Luola sijaitsee Högbergetin itäisellä reunalla. Högberget puolestaan löytyy, kun Hangontieltä lähtee ajamaan Porkkalantietä parisen kilometriä. Ennen Vanhan Porkkalantien risteystä lähtee polku metsään. Högbergetiä kannattaa lähestyä pohjoisesta, sillä etelässä on ratsutila ja yksityisalueita.

Korkbergetin lohkareluolat Kirkkonummella

Korkea Korkberget sijaitsee Humaljärven rannalla Kirkkonummella. Se on todellinen geologinen erikoisuus: valtava jyrkänne, jonka alla vesirajassa suuria lohkareita, jossa lippaluolia ja lohkareluolia. Alueella on suuret korkeuserot ja lohkareiden päällä kiipeäminen on haastavaa, jopa vaarallista. Ei sovellu ihan perheen pienimmille. Alue on luonnonsuojelualuetta, eikä sinne ole minkään valtakunnan opasteita. Parhaiten sinne pääsee Dalkullantien varresta.

Mitä tehdä Kasarmitorille?

Kasarmitori on yksi Helsingin hienoimmista aukioista. Se on Kaartinkaupungin sydän – tai voisi olla. Nykyisellään se on ankea parkkipaikka, josta ihmiset kiiruhtavat läpi. Autot pahimmillaan lähes kolhivat talvisodan muistomerkkiä. Toiset jonottavat Hesburgerin drive in -tiskille.

Kasarmitori on saanut nimensä aukean laidalla olevasta Kaartin kasarmista. Se on arkkitehti Carl Ludvig Engelin suunnittelema rakennus. 1800-luvulla venäläiset sotilaat tarvitsivat majoituspaikkoja, ja kaupunkiin rakennettiin useita kasarmeja. Nykyään Kaartin kasarmi on puolustusministeriön käytössä.

Kasarmitorin laidalla on vanhoja arvorakennuksia. Esimerkkeinä Ylen vanha radiotalo, sen vieressä arkkitehtikolmikko Saarinen-Gesellius-Lindgrenin suunnittelema Agronomitalo, toisella laidalla Nylands Nation- osakunnan talo, johon liittyy muun muassa jääkäriliikkeen historia.

Torille nousi kauppahalli vuonna 1906 arkkitehti Selim A. Lindqvistin suunnittelemana. Kaartin halli purettiin 1950- ja 1960-lukujen taitteessa, jolloin tilalle nousi hyvin epäesteettinen ja apea liikerakennus. Rakennusta ollaan nyt korvaamassa uudella.

Mitä Kasarmitorille voisi tehdä? Kirpputori olisi yksi vaihtoehto, mutta Hietsu hoitaa tällä hetkellä sen puolen. Mutta saman tyyppistä kesäterassia voisi kokeilla, jollainen oli Senaatintorilla viime kesänä. Se olisi hyvä alku.

Tai lasten leikkipaikkoja, pari puuta ja puistopenkkejä. Ne tekisivät torista elävän.

Tai sotahistoriallisia muistotauluja, jotka kertoisivat Helsingin suurpommituksista. Sopisi teemaan, koska torilla on jo talvisodan muistomerkki ja sen takana vanha kasarmi.

Mikä tahansa on parempi kuin nykyinen versio. Kasarmitori ansaitsee parempaa. Se on miljöönä hienompi kuin Hietalahden tori, Hakaniemen tori, Rautatientori tai Kauppatori.

Pauli Jokinen

Kadonnutta Helsinkiä: Talin laukkaradasta enää muisto jäljellä

Kuvassa näkyy, että 1960-luvulla Talin laukkaradasta ei ollut enää jäljällä mitään. Kuva on Helsingin kaupunginmuseosta. Mutta 1930-luvulla Talissa oli kansainväliset mitat täyttävä laukkarata. Moista ei Suomessa oltu nähty ennen – eikä ole nähty sen jälkeen.

Syyskuussa 1935 lähtölistalla olivat muun muassa Äijä, Ämmä, Juippi ja Alpo. Ne olivat suomenhevosia, jotka osallistuivat Talissa järjestettyyn laukkakilpailuun. Ruohopintainen rata oli 1200 metriä pitkä, ja yleisö sai lyödä vetoa voittajasta. Pelirahoilla tuettiin ratsastusuheilua.

Suomen Kenttäratsastusseura hallinnoi 1920-luvulla aluetta Töölön pallokentän kohdalla, mutta joutuivat lähtemään sieltä. Ratsastajat etsivät uutta paikkaa, ja alkuun kaupunginvaltuusto esitti paikkaa Kumpulasta ja myös Munkkiniemi esiintyi suunnitelmissa. Lopulta sopiva alue löytyi Talin kartanon läheltä. Kenttäratsastusseura vuokrasi sieltä 20 hehtaarin alueen.

Talin laukkarata otettiin käyttöön vuonna 1929. Siitä kehittyi kansainvälisen tason kilpa-areena, jonka suurin mittelö tunnettiin nimellä Grand National. Rata tarjosi puitteet kaikille olympiaratsastuslajeille ja laukkaurheilulle. Sota keskeytti radan käytön, ja useat maineikkaat laukkaurheilijat olivat menehtyneet rintamalla. Sodan jälkeinen räjähdysherkkä tilanne ei ollut omiaan ratsastusurheilun kehittämiselle, eikä taloudellista tukea lajille herunnut. Vuoden 1952 olympialaiset saivat laukkaradan jälleen kukoistamaan. Olympialaisissa radalla kilpailtiin kenttäratsastuksessa.

Laukkarata 1940-luvun ilmakuvassa. Vasemmassa yläkulmassa näkyy Talin siirtolapuutarha.

Olympialaisten tuoma piristys oli vain hetkellistä ja laukkarata oli taloudellisissa vaikeuksissa. Ratsastusharrastus Talissa hiipui, mutta vielä 1960-luvulla radalla järjestettiin vinttikoirakilpailuja. Hevosia siellä ei enää nähty. Sen jälkeen radalle heitettiin hyvästit.

Laukkaradasta ei ole enää jälkeäkään näkyvissä. Sen tilalla on Talin golfkenttä ja jalkapalloviheriöitä.

Hyväntoivonpuisto Jätkäsaaressa palkittiin

Kun seuraavaksi lähdet kävelylle, niin suuntaa lenkkisi Jätkäsaaren Hyväntoivonpuistoon. Puisto nimittäin palkittiin Vuoden Ympäristörakenteena.

Kaunis ja toimiva kaupunkiympäristö on tärkeää asukkaille. Kun kaupungissa vietetään aikaa ja liikutaan, ei ole yhdentekevää, millainen ympäristö on. Siksi Vuoden Ympäristörakenne -palkintoa on jeattu jo 30 vuotta.

”Hyväntoivonpuisto on Helsingin Jätkäsaaren sydän, uudenlainen viheralue ja asukkaiden olohuone, joka on täynnä elämää. Hyväntoivonpuistosta on jo muodostunut toimiva kaupunginosan maamerkki ja sillä on vahva oma identiteetti.” Näin Vuoden Ympäristörakenne 2020 -kilpailun tuomaristo luonnehti voittajaa palkintojenjakotilaisuudessa.

Kilpailun tarkoituksena on tehdä tunnetuksi ja edistää korkeatasoisten ympäristökokonaisuuksien suunnittelua ja toteutusta. Kilpailussa arvostetaan uusien ratkaisumallien, käyttökohteiden ja sovellutusten kehittämistä sekä kestävän ympäristörakentamisen toimintamallin toteutumista kohteissa.

Hyväntoivonpuisto sijaitsee Hyväntoivonkadun pohjoispäässä.

8 upeaa näköalapaikkaa Helsingissä

Helsingissä on useita hienoja kallioita ja mäkiä, joiden laella voi ihailla komeita näkymiä. Tässä esittelyssä kahdeksan näköalapaikkaa.

1. Taivaskallio

Taivari on käpyläläisille rakas ulkoilupaikka. Kallion laella on maailmansodan aikaisen tykkipatterin jäänteitä ja pieni lampi. Taivaskallio oli sotien aikaan Helsingin korkein kohta, ja se kohoaa lähes 60 metriin merenpinnasta. Nykyisin korkein luonnollinen kohta löytyy Kivikon ulkoilupuistosta. Se on pari metriä Taivaria korkeampi.

2. Majavatie

Herttoniemessä Majavatien päässä on eräs kaupungin komeimmista näköalapaikoista. Sieltä avautuu huimat näkymät Vanhankaupunginlahdelle. Siellä on myös portaat, joissa voi treenata porrasjuoksua.

3. Hallainvuori

Hallainvuori on korkeiden kallioiden jono Myllypuron länsireunalla. Kallioilta avautuu näkymät Viikin peltojen suuntaan. Hallainvuoren havupuumetsässä kiemurtelee useita polkuja, ja aluetta kiertää noin puolentoista kilometrin mittainen ulkoilureitti.

VINKKI: TUTUSTU MYÖS WALKHELSINGIN OPASTETTUIHIN KAUPUNKIKÄVELYIHIN!

4. Malminkartanon huippu

Malminkartanon täyttömäki on Helsingin korkein kohta. Se on noin 90 metriä merenpinnasta. Malminkartanon mäki on porrasjuoksijoiden ja alamäkipyöräilijöiden suosiossa.

5. Pirunkallio

Oulunkylän Pikkukosken vieressä on Pirunkallio, josta on kivat näkymät Vantaanjoelle. Kallion päällä on aikanaan ollut hyppyrimäki. Vielä muutama vuosi sitten kallion seinämässä oli jääkiipeilyseinä, jonka kaupunki kielsi. Vieressä on Pikkukosken suosittu uimaranta.

6. Kasakallio

Kasakallio on korkea kallio itäisessä Helsingissä. Kallion laella on pronssikautinen hauta. Haudan vierestä on hienot näkymät moneen suuntaan. Kasakallion metsässä on polkuja, jyrkänteitä, rotkoja ja siirtolohkareita. Lue lisää täältä.

7. Vuosaaren huippu

Vuosaaren huippu on täyttömäki, jonka huipulle nouseminen saa sykkeen nousemaan. Sieltä on komeat näkymät satamaan. Vuosaaren huippu on ulkoilualuetta, jossa on useita uhanalaisia eläimiä ja kasveja. Kenties pääkaupunkiseudun tunturimaisin miljöö. Lue lisää täältä.

8. Koskelan kalliot

Koskelan kalliot ovat kaupungin vähiten tunnettu näköalapaikka. Sinne kun ei mene mitään selkeitä teitä ja polkuja. Kalliolta näkee kauas Vanhankaupunginlahden suuntaan. Kalliot ovat Juhana-Herttuan tien ja Jokiniementien välisellä alueella. Alueella on myös ensimmäisen maailmansodan aikaisia linnoitusrakennelmia.

TUTUSTU MYÖS WALKHELSINGIN OPASTETTUIHIN KAUPUNKIKÄVELYIHIN!

10 kuvaa Pohjois-Haagan historiasta

Pohjois-Haaga on Helsingin ensimmäisiä lähiöitä. Alueen laajamittainen rakentaminen alkoi 1940-luvulla ja iso osa Pohjois-Haagan kerrostaloista on 1950- ja 1970-luvuilta. Kokosimme 10 kuvan koosteen Pohjois-Haagan historiasta. Tunnistatko kaikki paikat?

Thalianaukio 1950-luvulta.