Helsinkiin rakennettiin ensimmäisen maailmansodan aikana 1910-luvulla linnoitusten ketju, jonka tarkoitus oli suojata kaupunkia sisämaasta tulevan hyökkäyksen varalta. Venäläiset pelkäsivät, että saksalaiset hyökkäävät Pietariin Suomen kautta ja Helsinkiä piti suojella. Linnoitus tunnetaan Viaporin maarintamana.
Linnoistusrakennelmia ja luolia on maastossa jäljellä vielä runsaasti. Ne ovat suojeltuja, mutta erinomaisia retkikohteita.
Pajamäen Patterimäellä oli nimensä mukaan tykkipatteri sodan aikana. Alueen sotaisa historia juontaa juurensa vielä kauemmas, sillä kalliolla on myös ensimmäisen maailmansodan aikaisia taisteluhautoja ja tulipesäkkeitä.
Linnoituslaitteet Patterimäelle rakennettiin vuosien 1914-1918 aikana. Mäellä on kallioon louhittuja yhdys- ja taisteluhautoja, joita on vahvistettu betonilla. Taisteluhautojen yhteispituus on lähes 300 metriä ja osa on katettu betoniholvilla. Alueella on myös suojahuoneita. Linnoituslaitteita on myöhemmin täytetty ja räjäytelty, mutta suuri osa on säilynyt hyvässä kunnossa.
Pitäjänmäellä ja sen läheisyydessä on paljon hyvin säilyneitä linnoistusrakennelmia. Niitä on Patterimäen lisäksi muun muassa Kokkokalliolla ja Mäkkylässä.
Patterimäen korkeimmalle kohdalle rakennettiin vuonna 1940 tykkipatteri suojaamaan Helsinkiä. Se tunnettiin peitenimellä Paja.
Patterimäen pohjoispuolella sijaitsee Pitäjänmäen asema. Marsalkka Mannerheimin salonkivaunu nähtiin sodan aikana monesti pysäköitynä aseman sivuraiteelle. Mannerheimin virkavaunussa oli salonki, työhuone ja makuuhyttejä. Lisäksi ylipäällikön junaan kuului ravintolavaunu, it-vaunu ja autonkuljetusvaunu.
Pitäjänmäen asema oli suurpommitusten aikana turvallisen matkan päässä keskustasta ja Pajamäen tykkipatteri oli vieressä suojana. Vuonna 1944 marsalkan juna oli Pitäjänmäellä turvassa ainakin viisi kertaa.
Mannerheimin junavaunussa käytiin Pitäjänmäellä myös hallitusneuvottelut elokuussa 1944. SDP:n, Maalaisliiton, Kokoomuksen, RKP:n ja Edistyspuolueen muodostamaa hallitusta johti pääministeri Anders Hackzell. Hallitusneuvottelut käytiin kovassa helteessä ja tunnelmaa kiristi myös junan heikot viestiyhteydet ja puutteelliset saniteettitilat.
Hackzellin hallitus toimi vain 44 vuorokauden ajan. Hackzell sai neuvotteluyhteyden Moskovaan ja aselepo hyväksyttiin. Pääministeri Hackzell matkusti Moskovaan rauhanneuvotteluihin, mutta sai vakavan sairaskohtauksen, eikä enää pystynyt jatkamaan tehtävässään. Ulkoministeri Carl Enckell saattoi päätökseen valirauhanneuvottelut.
Pajamäen historiaan liittyy myös Touko Laaksonen, eli homoeroottisista kuvistaan tuttu Tom of Finland. Laaksonen ansioitui jatkosodassa tykkipatterin johtajana ja juuri Patterimäellä hän astui palvelukseen. Kerrotaan, että Laaksonen hankki Pajamäen kenttäruokalaan pianon, jolla hän soitti ja laulatti sotilastovereitaan.
Patterimäki on noin 200 metrin päässä Pitäjänmäen asemalta.
Vuosaaren pohjoisosassa sijaitseva Mustavuori on eräs huikeimmista paikoista tutustua ensimmäisen maailmansodan linnoituksiin. Parhaiten Mustavuorelle pääsee, kun lähtee liikkeelle parkkipaikalta, joka sijaitsee Itäväylän varrella, noin puoli kilometriä Kallvikintien risteyksestä pohjoiseen.
Parkkipaikalta lähtee pieni metsäpolku kohti koillista. Parin sadan metrin päästä erkanee lähes huomaamaton polku oikealla sijaitsevia kallionrinteitä kohti. Kuusikon keskeltä näkyy pieni kuilu kalliossa. Pian kapea kuilu avartuu kallion sisään louhituksi aukeaksi, jonka perällä on luola. Edessä avartuu suuri, kallioon louhittu rotko, joka on lähes kymmenen metriä syvä ja kapeimmillaan vain runsaan metrin levyinen. Rotkon varrella on toinenkin luola.
Luolissa on usein vettä, mutta ainakin jälkimmäiseen luolaan pääsee reunaa pitkin sisään kuivin jaloin. Luolat oli alkujaan tarkoitus yhdistää U:n malliseksi, mutta rakennustyöt jäivät kesken. Luolien jälkeen rotko jatkuu jyrkkänä Mustavuoren päälle.
Matka jatkuu metsän ja siellä kulkevan tykkitien yli kohti kaakkoa. Parin sadan metrin päässä on alueen kolmas avoin luola. Luola on 30 metriä pitkä ja se on avoin molemmista päistä. Luolassa saattaa olla vettä, mutta yleensä sen pääsee helposti kulkemaan päästä päähän. Luolasta oli tarkoitus tehdä miehistösuoja. Luolasta louhittua kiveä on metsässä röykkiöittäin.
Mustavuorella on lisäksi ollut tykkiasemia ja metsän pohjoisosasta löytyy tiheästä ryteiköstä puolustusasema.
Mustavuori linnoitettiin ensimmäisen maailmansodan aikana. Helsingin saaristossa oli sodan syttyessä puolustusasemia, mutta kaupunkia haluttiin puolustaa myös sisämaasta tulevia vihollisia vastaan. Syntyi Viaporin maalinnoitus. Maa- ja merilinnoitus tunnettiin nimellä Krepost Sveaporg.
Helsingin linnoittaminen oli osa Pietari suuren merilinnoitusta, jonka perimmäinen tarkoitus oli suojata Pietaria saksalaisten hyökkäykseltä. Venäjällä pidettiin mahdollisena, että saksalaiset hyökkäävät Pietariin Suomen kautta.
Linnoitusketju piti sisällään 37 numeroitua tukikohtaa. Mustavuori on numerojärjestyksessä tukikohta numero I. Se on maarintaman itäisin kohde.
Mustavuoren alue on luonnonsuojelualuetta. Se tarkoittaa, että etenkin lintujen pesimäaikana on syytä pysytellä poluilla. Luonnonsuojelun ansiosta myös linnoitukset ovat säilyneet hyvin alkuperäisessä asussaan.
Mustavuoreen voi lähteä tutustumaan lähes kaikkina vuodenaikoina.
Malmi on noin 25 000 asukkaan kaupunginosa pohjoisessa Helsingissä. Siellä asuu enemmän ihmisiä kuin esimerkiksi Sipoossa tai Torniossa. Malmilla on pitkä historia ja se keskittyy erityisesti junaradan ympärille. Esittelemme tässä Malmin keskusta lähistöllä olevat nähtävyydet. Niihin tutustumisen voi aloittaa helposti Malmin asemalta.
1. Malmitalo ja kauppakeskukset
Ala-Malmin tori 1
Malmitalo on yksi kaupungin kulttuuritaloista. Se on avattu 1994. Malmitalossa järjestetään muun muassa konsertteja ja teatteriesityksiä. Siellä on myös kirjasto. Satunnainen ohikulkija voi käydä galleriassa katsomassa taidenäyttelyn tai kahvilassa nauttimassa pullakahvit. Malmitalo sijaitsee aivan Malmin keskustassa, Kauppakeskusten vieressä.
2. Malminkylän kartano
Vanha Helsingintie 14
Helsingintien varressa on suuri punaiseksi maalattu Malminkylän kartano, jossa on historian saatossa ollut muun muassa lastenkoti ja kirpputori. Seinässä on muistolaatta, joka kertoo, että Svenska Folkakademi toimi talossa vuosina 1908–1930. Nykyään talo on Suomen Hare Khrisna -keskus, ja pihalla näkee nilkkoihin asti ulottuviin oransseihin asuihin pukeutuneita munkkeja. Siellä on myös kahvila, jonne kannattaa piipahtaa haistelemaan tunnelmaa.
3. Långin talo
Vanha Helsingintie 8
Långin eli Filpuksen tila on nykyään Lilinkotisäätiön hallinnassa. Tilan päärakennus on vuodelta 1913. Se oli päässyt pahoin rapistumaan 1970-luvulle tultaessa, mutta rakennus on sittemmin entisöity uuteen loistoon. Talo ja tila ovat saaneet nimensä niiden isännän Victor Långin mukaan, joka piti Malmilla myös kahvilaa ja hautaustoimistoa.
4. Vanhat maalaistalot
Riihenkulmanpolku
Vain muutaman kivenheiton päässä Malmin asemalta ollaan kuin keskellä maalaismaisemaa. Vanhojen maatilojen rakennukset ovat edelleen käytössä, tosin maata sielä ei enää viljellä. Alueella ovat muun muassa Långin tila, Strömsin tilan päärakennus ja Brusaksen tila. Pihapiirissä on viljan säilytykseen ja heinän kuivaamiseen käytettyjä aittoja ja riihiä. Kapea kylätie halkoo maisemaa. Kun tietä kävelee alas Longinojan rantaan, sieltä löytyy vanha punainen hirsisauna.
5. Longinoja
Longinoja on saanut nimensä vanhan Långin tilan mukaan, mutta ruotsalainen å on vaihtunut suomalaiseen. Noin kuuden kilometrin pituinen Longinoja kulkee Malmin halki ja laskee Vantaanjokeen. Se on tunnettu taimenistaan. Paikallisten suussa puro on kulkenut nimellä Pekki. Se on käännetty ruotsin puroa tarkoittavasta sanasta bäck.
6. Kirkonkyläntie
Kirkonkyläntietä voidaan pitää Malmin pääkatuna. Katu alkaa Malmin asemalta ja sen varrella on pieniä putiikkeja, ravintoloita ja kaviloita. Vanhimmat kivijalkaliikkeet ovat olleen samojen omistajien hallussa vuosikymmenet. Lisäksi kadun varrella on vanhat Elannon ja SYPin rakennukset.
7. Malmin kirkko
Kunnantie 1
Malmin kirkko on vuodelta 1981. Kirkon on suunnitellut arkkitehti Kristian Gullichsen. Kirkon paikalla sijaitsi alkujaan kunnantalo, ja siksi kirkon ohi kulkee Kunnantie. Kunnantalolle ei ollut enää käyttöä, kun Malmi liitettiin Helsinkiin vuonna 1946. Mutta samalla tuli tarve kirkolle, kun aikaisemmin malmilaiset olivat käyneet Helsingin pitäjän kirkossa, joka nyt siirtyi kuntarajan toiselle puolelle. Niinpä kunnantalosta tehtiin kirkko. Kunnantalo toimi kirkkona, kunnes uusi kirkko valmistui 1980-luvulla.
8. Kotitienmäen puutalot
Kotitie
Kotitienmäki on vanhaa työväen aluetta, jossa erikokoiset puutalot ovat sikin sokin sulassa sovussa. Alue on hyvin idyllinen ja kuin hyppy 1950-luvulle. Siellä Hurriganes-bändin Remu Aaltonen on asunut. Malmiin syntyi 1900-luvulla monenlaista teollisuutta ja alueelle perustettiin tehtaita. Työväelle tarvittiin asuntoja ja monet heistä asuivat Kotitienmäen kortteleissa.
Paikallisten suosittelemia ravintoloita Malmilla:
Makalu, Pikkalankatu 5. ”Makalu lienee stadin paras Nepalilainen.”
Suski, Ylä-Malmin tori 3. ”Hyvää ruokaa ja myös erikoisuuksia. Aina jää hyvä mieli ruuasta ja palvelusta.”
Bagdad Cafe, arabialainen ravintola, Kirkonkyläntie 10. ”Jos Bagdad Cafessa on vielä vesipiiputtelua, niin sinne kannattaa ehdottomasti mennä.”
*****
Muista myös nämä nähtävyyydet Malmin keskustan ulkopuolella:
Malmin lentoasema
Malmin lentoasema valmistui 1930-luvun lopulla Helsingin päälentoasemaksi. Lentotoiminta siellä on päättymässä, mutta etenkin lentoaseman terminaalirakennus on vierailun arvoinen kohde.
Fallkullan kotieläintila
Fallkullan kotieläintilalla ainakin kaupunkilaislapsille riittää ihmeteltävää. Esillä on lampaita, sikoja, kanoja, vuohia ja paljon muuta. Fallkullassa toimii myös kahvila.
Malmin hautausmaa
Malmin hautausmaa on Suomen suuurimpia hautausmaita. Sen pinta-ala on 65 hehtaaria ja hautoja siellä on tällä hetkellä noin 50 000. Malmin siunauskappeli vuodelta 1923 on arkkitehti Selim A. Lindqvistin suunnittelema. Malmille on haudattu mm. lukuisia viihdemaailman henkilöitä, kuten Armi Aavikko, Tapio Rautavaara, Olavi Virta ja Tauno Palo. Hautausmaan yhteydessä toimii myös lounasravintola.
Hanikan luontopolku on yksi Espoon 26 luontopolusta. Se sijaitsee Soukan ja Hanikan alueella, Suvisaaristoon johtavan tien varrella. Reitti on noin viisi kilometriä pitkä ja maastoltaan hyvin vaihteleva. Kiersimme reitin ilman suurempia taukoja ja lähes kaksi tuntia sen taivaltamiseen kului.
Hanikan luontopolku kannattaa aloittaa Alatörmän parkkipaikalta Alakartanontien varrelta. Parkkipaikan vieressä on hiekkakenttä ja sen eteläpuolelta lähtee opastettu reitti. Luontopolku on merkattu keltaisin täplin, eikä eksymisen vaaraa ole. Reitin varrella on 14 opastaulua, jotka kertovat alueen kasveista, geologiasta ja eläimistä.
Reitti ohittaa alussa muinaisrannan ja pienen kosteikon. Olimme ulkoilemassa lähes vuoden pimeimpänä päivänä ja metsässä oli hyvin hämärää jopa keskellä päivää. Juurakot ja pitkospuut olivat erittäin liukkaat. Välillä oli jopa helpompaa kävellä pitkospuiden vieressä. Onneksi yöllä ei ollut pakkasta, koska silloin maastossa olisi ollut lähes vaarallista kulkea.
Pian lähdön jälkeen alkoi nousu korkean kallion laelle. Se sai mukavasti pulssin nousemaan. Kallion jälkeen tultiin reitin kenties kiinnostavimman nähtävyyden äärelle. Tien poskessa on valtava siirtolohkare. Helsingin puolella tuskin on yhtä kookasta lohkaretta. Iso kivi on rauhoitettu luonnonmuistomerkkinä vuonna 1986.
Seuraavan kallion, Sundbergetin, päällä on kaksi pronssikautista hiidenkiuasta eli muinaishautaa. Jännää ajatella, että kallion nyppylä on ollut joskus vain pieni saari, kun vesi on ollut nykyistä korkeammalla.
Noin puolessa välissä reittiä päästiin meren rantaan. Sileiltä rantakallioilta avautuu näkymät merelle. Kirkkaana päivänä saattaisi nähdä Nuottalahteen saakka. Tällä kertaa utuisen sään takia erottui vaivoin lähisaaret.
Loppumatka kulki ison matkaa pitkospuita. Lintutornista voi käydä tähyilemässä kahlaajia, mutta tällä kertaa retkemme ei poikennut tornille. Ennen kierroksen päättymistä reitti sukeltaa vielä metsän siimekseen ja kulkee kallioiden yli.
Myllypuron eteläosassa Myllytaipaleen ja Myllyväenpolun väliin jää metsäinen alue, joka on nimetty Korkeakallionpuistoksi. Se on suosittua ulkoilualuetta, eikä moni paikallinenkaan välttämättä tiedä puiston historiaa.
Alueelle ryhdyttiin rakentamaan vuonna 1915 tykkipatteria, joka sisälsi paikat neljälle tykille. Rakennelman itäreunalla on hyvin vielä huomattavissa tykkiasemien paikat – suuret montut maastossa.
Patteri oli suunniteltu neljälle 280 mm:n rannikkomörssärille, joiden kantama oli noin yhdeksän kilometriä. Tykeillä olisi siis voinut ampua Östersundomin tai nykyisen Vuosaaren sataman paikkeille. Pohjoiseen ammuttaessa tykkien kantama olisi riittänyt Tikkurilaan saakka.
Yksi tykki lavetteineen painoi 26 000 kiloa. Ammukset painoivat 220-290 kiloa. Tykit oli suunniteltu alkujaan Venäjän ja Turkin välisen sodan aikoihin vuonna 1877. Tykkiasemien keskellä on nähtävissä betonista valetut tykkien paikat, myös muutamia kiinnityspultteja on jäljellä.
Tykkiasemiin rakennettiin komerot ampumatarvikkeille. Lisäksi tykkiasemien väliin rakennettiin suojahuoneita miehistölle. Suojahuoneiden ovet muurattiin myöhemmin umpeen, jottei irtolaiset majoittaudu niihin. Muutamissa suojahuoneiseissa muuraukset ovat pettäneet ja niihin pääsee kurkkaamaan sisään. Aukoista niitä voi tutkia taskulampun avulla.
Tykkiasemin pohjoispuolelta lähtee yhdyshauta. Sitä seuraamalla pääsee aseman takaosaan, jossa on ollut suojahuoneet. Ne ovat kuitenkin romahtaneet. Mäen päällä on betonista valettuja hormeja tai savupiippuja. John Lagersted arvelee Viaporin maarintama -kirjassa, että paikalla on saattanut olla linnoituksen leipomo.
Myllypuron tykkipatteri on tyypillinen, sillä suurin osa ensimmäisen maailmansodan aikana Helsinkiin rakennetuista pattereista oli neljälle tykille. Yhteensä vuonna 1917 aseistettuna oli yli 50 tykkipatteria. Käytössä oli monenlaisia tykkejä ja se näkyy patterien koossa. Pienimmät patterit oli suunniteltu kenttätykeille ja ne suojattiin vain maavalleilla. Myllypuron patteri on rakennettu isoille mörssäreille ja se vaati ympärille tukevammat betonirakenteet.
Kukuljärven vaellusreitti sijaitsee Ruotsinpyhtäällä, Loviisassa. Helsingistä ajaa sinne tunnissa, joten se sopii hyvin päiväretken kohteeksi.
Kukuljärvi on pienehkö erämaajärvi metsien ja korkeiden kallioiden puristuksessa. Kukuljärven vaellusreitti on noin 8 kilometriä pitkä. Reitti on opastettu hyvin punaisilla merkeillä. Lähtöpiste on Ruotsinpyhtään ruukin lähettyviltä, kirkonkylän urheilukeskuksesta. Parkkipaikalla on infotaulu ja portti, josta reitti alkaa. Kyseessä on rengasreitti, joka palaa lähtöpaikalle.
Reitin opastukset on suunniteltu siten, että reitti kannattaa kiertää myötäpäivää. Vastapäivää kiertäessä on riski eksyä polulta.
Täältä voit katsoa videon Kukuljärven kierroksesta:
Reitti johdattaa ensin Kymijoen rantaan, jossa on aivan tuliterä laavu. Jos nälkä yllättää jo alkumatkasta, niin se on idyllinen paikka grillata ja nauttia eväitä.
Reitin alkumatka on lähinnä tasaista polkua ja pitkospuita. Parin kilometrin kävelyn jälkeen maasto alkaa muuttua monipuolisemmaksi. Metsän synkkenevät ja kalliot kohoavat entistä jylhempinä. Korkeimmilla kohdilla on komeat näkymät sekä järven suuntaan että syvälle sisämaan metsiin.
Muutamassa kohtaa nousut ovat niin jyrkkiä, että paikalla olevat köydet ovat hyvänä apuna. Reitti vaatii kohtalaista kuntoa ja hyviä jalkineita.
Noin puolessa välissä reittiä päästään varsinaisen Kukuljärven rantaan. Se on kaunis pikkujärvi, noin 800 metriä pitkä ja leveimmillään noin 300 metriä. Rannan tuntumassa on laavu, uimakoppi ja huussit. Rannasta pääsee myös uimaan.
Laavun kohdalta lähtee polku Brannin luolalle. Polku poikkeaa rengasreitiltä ja on noin kilometrin suuntaansa. Eli parisen kilometriä tulee ylimääräistä taivallettavaa, jos luolalla haluaa käydä. Pieni luola on tarinan mukaan saanut nimensä paimen Jaakko Brandtista, joka ammoisina aikoina majaili siellä.
Laavun jälkeen loppumatkan kohokohta on nousu Huuhkajakalliolle. Se saa sykkeen nousemaan ja reidet maitohapoille. Loppumatkasta harmittavan iso osa kulkee metsäteitä pitkin.
Kukuljärven reitti on mukava ja monipuolinen retkikohde. Reitin kiertää noin kolmessa tunnissa. Jos haluaa poiketa luolalle, niin siihen voi laskea vielä ylimääräisen tunnin.
Helsingissä ei juurikaan ole luonnonluolia. Mutta jos on mahdollista lähteä autoilemaan, niin Uudeltamaalta löytyy useita kiinnostavia luolakohteita. Ne ovat mainioita päiväretkikohteita, joihin voi lähteä tutustumaan vaikka koko perheen voimin.
Tässä esittelyssä 5 luolakohdetta.
Kalkkikallion luolat Vantaalla
Vantaalla Kalkkikallion luonnonsuojelualueella on kenties Kehä III:n sisäpuolen suurin luola. Sekään ei ole järin iso. Luolan sisäänkäynti on sangen huomaamaton. Maan tasalla on noin puoli metriä korkea suuaukko. Siitä kun uskaltaa ryömiä sisään, avautuu suurempi huone, jossa aikuinen mahtuu juuri ja juuri seisomaan. Luolaa kutsutaan Kettuluolaksi. Se sijaitsee Kalkkikallion etelärinteellä, ja sinne löytää kun lähtee liikkeelle Kalkkikalliontieltä. Alueella on myös pari näyttävää lohkareluolaa.
Paimenenluola Sipoossa
Paimenenluola on saanut nimensä siitä, että paikallinen paimen on pitänyt sitä taannoin suojapaikkanaan. Luola on Löparön saarella Linduddintien varressa. Se on helppo löytää, sillä autolla pääsee aivan viereen. Luola on isojen siirtolohkareiden alla. Oikeastaan siellä on useita luolamaisia tiloja. Suurin kammion on noin kymmenen metriä pitkä ja muutaman metrin korkea.
Djurstenenin luola Sipoossa
Djurstenenin luolalle ei johda teitä, ja se sijaitsee yksityisalueiden takana. Auto pitää jättää parkkiin joko Boxvägenin tai Hirvimäentien varteen. Metsän keskeltä löytyy huikeita omakotitalon kokoisia lohkareita, joiden alla on lippaluolia ja onkaloita. Hieno geologinen kohde, ja rauhoitettu luontokohde.
Högberget Kirkkonummella
Högbergetillä on hyvin erikoisen muotoinen luola, jonka jääkauden sulamisvedet ovat muotoilleet. Luola on syvyydeltään 7-8 metriä ja lähes kaksi metriä korkeimmillaan, joten sinne mahtui hyvin sisään.
Luola sijaitsee Högbergetin itäisellä reunalla. Högberget puolestaan löytyy, kun Hangontieltä lähtee ajamaan Porkkalantietä parisen kilometriä. Ennen Vanhan Porkkalantien risteystä lähtee polku metsään. Högbergetiä kannattaa lähestyä pohjoisesta, sillä etelässä on ratsutila ja yksityisalueita.
Korkbergetin lohkareluolat Kirkkonummella
Korkea Korkberget sijaitsee Humaljärven rannalla Kirkkonummella. Se on todellinen geologinen erikoisuus: valtava jyrkänne, jonka alla vesirajassa suuria lohkareita, jossa lippaluolia ja lohkareluolia. Alueella on suuret korkeuserot ja lohkareiden päällä kiipeäminen on haastavaa, jopa vaarallista. Ei sovellu ihan perheen pienimmille. Alue on luonnonsuojelualuetta, eikä sinne ole minkään valtakunnan opasteita. Parhaiten sinne pääsee Dalkullantien varresta.
Helsingissä on useita hienoja kallioita ja mäkiä, joiden laella voi ihailla komeita näkymiä. Tässä esittelyssä kahdeksan näköalapaikkaa.
1. Taivaskallio
Taivari on käpyläläisille rakas ulkoilupaikka. Kallion laella on maailmansodan aikaisen tykkipatterin jäänteitä ja pieni lampi. Taivaskallio oli sotien aikaan Helsingin korkein kohta, ja se kohoaa lähes 60 metriin merenpinnasta. Nykyisin korkein luonnollinen kohta löytyy Kivikon ulkoilupuistosta. Se on pari metriä Taivaria korkeampi.
2. Majavatie
Herttoniemessä Majavatien päässä on eräs kaupungin komeimmista näköalapaikoista. Sieltä avautuu huimat näkymät Vanhankaupunginlahdelle. Siellä on myös portaat, joissa voi treenata porrasjuoksua.
3. Hallainvuori
Hallainvuori on korkeiden kallioiden jono Myllypuron länsireunalla. Kallioilta avautuu näkymät Viikin peltojen suuntaan. Hallainvuoren havupuumetsässä kiemurtelee useita polkuja, ja aluetta kiertää noin puolentoista kilometrin mittainen ulkoilureitti.
Malminkartanon täyttömäki on Helsingin korkein kohta. Se on noin 90 metriä merenpinnasta. Malminkartanon mäki on porrasjuoksijoiden ja alamäkipyöräilijöiden suosiossa.
5. Pirunkallio
Oulunkylän Pikkukosken vieressä on Pirunkallio, josta on kivat näkymät Vantaanjoelle. Kallion päällä on aikanaan ollut hyppyrimäki. Vielä muutama vuosi sitten kallion seinämässä oli jääkiipeilyseinä, jonka kaupunki kielsi. Vieressä on Pikkukosken suosittu uimaranta.
6. Kasakallio
Kasakallio on korkea kallio itäisessä Helsingissä. Kallion laella on pronssikautinen hauta. Haudan vierestä on hienot näkymät moneen suuntaan. Kasakallion metsässä on polkuja, jyrkänteitä, rotkoja ja siirtolohkareita. Lue lisää täältä.
7. Vuosaaren huippu
Vuosaaren huippu on täyttömäki, jonka huipulle nouseminen saa sykkeen nousemaan. Sieltä on komeat näkymät satamaan. Vuosaaren huippu on ulkoilualuetta, jossa on useita uhanalaisia eläimiä ja kasveja. Kenties pääkaupunkiseudun tunturimaisin miljöö. Lue lisää täältä.
8. Koskelan kalliot
Koskelan kalliot ovat kaupungin vähiten tunnettu näköalapaikka. Sinne kun ei mene mitään selkeitä teitä ja polkuja. Kalliolta näkee kauas Vanhankaupunginlahden suuntaan. Kalliot ovat Juhana-Herttuan tien ja Jokiniementien välisellä alueella. Alueella on myös ensimmäisen maailmansodan aikaisia linnoitusrakennelmia.
Nuuksion tunnetuimmat reitit Haukkalammen ympäristössä ovat ajoittain hyvin ruuhkaisia. Mutta onneksi kansallispuistossa on myös reittejä, jotka ovat vähemmän tunnettuja, ja joissa pääsee retkeilemään kaikessa rauhassa. Yksi tällainen reitti on Klassarinkierros Nuuksion läntisessä kulmassa.
Klassarinkierros on noin 4 kilometriä pitkä opastettu reitti, joka kulkee korkeilla kallioilla ja synkässä kuusimetsässä. Kierroksen korkein paikka on Klassarinkallio, josta reitti on saanut nimensäkin. Kallio kohoaa 107 metrin korkeuteen merenpinnasta.
Kierros on merkitty hyvin, eikä siellä on eksymisen vaaraa. Klassarinkierros kulkee Kurjolammen ympäri, mutta reitti ei poikkea lammen rantaan. Sen sijaan kannattaa poiketa läheisellä Saarilammella, jonka rannalla on tulentekopaikka ja käymälä. Saarilampi on tunnettu myös siitä, että sen rannalla on Tikankolon autiotupa.
Klassarinkierros kannattaa aloittaa Valklammen pysäköintialueelta (Valklammentie 1, Vihti). Pysäköintipaikalla on hyvät opasteet kierroksen alkuun. Reitti on rengasreitti, joka palaa takaisin lähtöpisteeseen. Klassarinkierros löytyy täältä Nuuksion opaskartasta.
Reitillä ei ole talvikunnossapitoa, mutta lumettomana aikana siellä voi retkeillä ympäri vuoden. Erittäin suositeltava reitti myös lapsiperheille, kun lapset ovat siinä iässä, että jaksavat 4 kilometriä kävellä.
Kasakallio eli Kasaberget sijaitsee aivan itäisessä Helsingissä, lähellä Sipoon rajaa. Alue kuului aikanaan Vantaalle, mutta liitettiin osaksi Helsinkiä vuonna 2009.
Kasakallio on erinomainen luontoretkikohde lähes mihin vuoden aikaan tahansa. Kasakallio on metsäinen alue, jossa risteilee polkuja. Hyvää seutua sienestää ja marjastaa. Talvella sinne voi lähteä vaikka lumikenkäilemään.
Alueen sydän on korkea kallio, Kasakallio, jonne pääsee kiipeämään monesta suunnasta. Reittien varsilla on siirtolohkareita, pieniä rotkoja ja jyrkänteitä, keloja ja käppyrämäntyjä. Metsässä samoillessa voi miettiä, miten meri velloi kallion juurella vielä hieman toistatuhatta vuotta sitten.
Hyvä paikka aloittaa retki on esimerkiksi Talosaarentien varrella oleva parkkipaikka, josta lähtee polkuja metsään. Myös Vikkullantien varrelta voi aloittaa retken. Itäväylää kulkevilla julkisilla pääsee melko lähelle Kasakallion aluetta. Opastettuja reittejä alueella ei ole.
Kasakallion huipulla on pronssikautinen hauta. Siellä on toiminut myös optinen lennätin Krimin sodan aikana 1850-luvulla.
Runsaaseen 50 metriin kurkottavaa Kasakalliota on kutsuttu joskus ”Helsingin Koliksi”. Kenties hieman liioitellen, mutta kallion laelta on varsin komeat näkymät. Maisemat avautuvat moneen suuntaan. Etelässä siintää meri ja pohjoisessa Sipoonkorven metsät. Se on hyvä paikka syödä eväitä ja hörppiä termarikahvia.
Syksy on oivallista retkeilyaikaa. Hyvät retkisäät saattavat jatkua joulukuulle saakka, joskus jopa halki talven. Syksyllä ilma on raikas ja kostea maasto kaunis. Ja hyvin myöhään syksyyn on mahdollista löytää vielä sieniäkin.
Tässä 10 syksyistä retkivinkkiä Helsinkiin ja lähistölle:
1. Suomenlinna Suomenlinna on mainio retkikohde halki vuoden. Myöhään syksyllä linnoitussaarella ei ole tungosta ja saaren kolkkia pääsee tutkimaan aivan rauhassa. Suokin kalliot ovat erinomaisia paikkoja tarkkailla syysmyrskyjä. Kahvilasuositus:Cafe Silo
2. Kasakallion huippu Itäisessä Helsingissä sijaitseva Kasakallio on kiva retkikohde vaikka koko perheelle. Kallion laella on muinainen hiidenkiuas. Sieltä on komeat näkymät moneen suuntaan. Pizzeriasuositus:Pit Stop
3. Pitkäkoski Pitkäkosken virtausta voisi tuijottaa tuntikausia. Koski noin kilometrin mittainen. Luonnonsuojelualueen rinnelehdot ovat kauniita ja tunnelmallisia. Pitkäkoski on osa Vantaanjokea. Retkellä kannattaa poiketa kaakaolle Pitkäkosken ulkoilumajalle. Kahvilasuositus:Pitkäkosken ulkoilumaja
*****
*****
4. Haltialan aarnimetsä Haltialan aarnimetsä sijaitsee Keskuspuiston pohjoisosassa. Siellä on todellista suuren metsän tuntua. Aarnimetsässä kulkee polkuja ja pitkospuita. Sinne pääsee mm. Paloheinästä tai Haltialan tilalta. Kahvilasuositus: Paloheinän ulkoilumaja.
5. Keskustan puistot Aina ei tarvitse lähteä kauas päästäkseen syksyisen luonnon keskelle. Pieni kävelyretki Kaisaniemen puistossa, Kaivopuistossa tai vaikka Esplanadin jalopuiden keskellä virkistää. Kahvilasuositus: Torikahvit Kauppatorilla on klassikko
6. Nuuksio Nuuksion kansallispuistossa on lukuisia retkeilyreittejä. Jos on epävarma suunnistustaidoista, syksyllä kannattaa pysyä opastetuilla reiteillä, sillä puista pudonneet lehdet ovat monin paikoin peittäneet polut allensa. Esimerkiksi Klassarinkierros on hieman vähemmän tunnettu reitti, mutta kokeilemisen arvoinen. Nuuksion reitteihin pääset tutustumaan täällä. Ravintolasuositus:Luontokeskus Haltian ravintola
7. Fallkullan kotieläintila Koko perheen suosikkikohde. Ulkoalueet ovat avoinna yleisölle, mutta korona-aikana sisätilojen aukioloissa poikkeuksia. Kannattaa tarkistaa kotisivuilta. Kahvilasuositus:Fallkullan oma kahvila.
8. Hietaniemen hautausmaa Hietaniemen hautausmaa on erinomainen paikka rauhoittua halki vuoden. Etenkin hautausmaan vanhimmat osat huokuvat mystiikkaa. Uudemmalla puolella tapaat taiteilijoita ja presidenttejä. Ravintolasuositus:Perhon ravintola.
9. Keskuspuisto 700 hehtaaria suuri Keskuspuisto kätkee sisäänsä lukuisia kiehtovia luontokohteita. Puistossa voit lenkkeillä, pyöräillä tai tehdä pitkän kävelylenkin. Keskuspuisto alkaa lähes Stadin keskustasta ja jatkuu kilometrejä pohjoiseen. Lenkin jälkeen voi käydä putsaamassa hiet Pirkkolan uimahallissa tai Maunulan majan saunassa. Kahvilasuositus: Maunulan maja
10. Sipoonkorpi Sipoonkorven kansallispuisto on Suomen metsäisintä metsää. Siellä komeita luontonähtävyyksiä: Nuotiokallio, Storträsk, Högberget. Sipoonkorvessa on useita opastettuja reittejä, joihin voit tutustua täällä. Ravintolasuositus:Ravintola Tila
Helsingin saaristo on yksi Suomen kansallismaisemista. Nykyään sinne pääsee entistä helpommin. Vanhoja sotilassaaria on avattu yleisölle ja saariin kulkee yhteysaluksia. Tässä WalkHelsingin 5 kesäistä vinkkiä Stadin saaristoon:
Yhteysalus Isosaaren laiturissa.
Isosaari
Vanha linnakesaari avautui yleisölle pari vuotta sitten. Sotilassaareen pääsee Kauppatorilta noin puolessa tunnissa. Saarella on ravintoloita, saunoja ja golf-kenttä.
Laivaliikenteen yhteydet: https://visitisosaari.fi/laivaliikenne/
Vanha öljysäiliö Vasikkasaaresa.
Vasikkasaari
Vasikkasaari on lähisaarten tuntemattomin helmi. Saarta ollaan avaamassa yleisölle yhä enemmän, vaikka ei se suljettu ole ollut. Vasikkasaaressa on kesämajoja ja vanhoja öljysäiliöitä. Kuluvana kesänä sinne valmistuu vierasvenesatama. Upeaa luontoa ja hienoja merinäkymiä. Saareen pääsee yhteysaluksella Kauppatorilta ja keskikesällä myös Hakaniemestä. Vasikkasaaren kotisivut: https://www.vasikkasaari.org/
*****
*****
Lonnan sauna on kahdessa kerroksessa.
Lonna
Pikkuruinen Lonna on suosittu vierailukohde aivan Suomenlinnan kupeessa. Etäisyys mantereelta on vain 1,5 kilometriä. Saaressa on ravintola ja kaupungin komeimmat yleiset saunat. Vuonna 2014 yleisölle avattu saari pitää sisällään huimaa sotahistoriaa. Siellä mm. neuvoteltiin Viaporin antautumisesta Suomen sodassa. Yhteydet Kauppatorilta.
Lonnan kotisivut: http://www.lonna.fi/
Aleksanterin patteri Vallisaaressa.
Vallisaari ja Kuninkaansaari
Vallisaari ja Kuninkaansaari avautuivat suurelle yleisölle vuonna 2016. Entinen sotilassaari pitää sisällään mittaamattoman arvokasta luontoa, historiallisia linnoitusrakennelmia ja kauniita merinäkymiä. Vallisaaresta löytyy ravintolapalveluita. Yhteysalukset kulkevat Kauppatorilta ja keskikesällä myös Hakaniemestä.
Vallisaaren kotisivut: https://vallisaari.fi/
Pihlajasaari
Pihlajasaaren hiekkarannat houkuttelevat auringonpalvojia ja lapsiperheitä. Historiallisessa ravintolassa voi käydä lounaalla. Saaresta löytyy myös ensimmäisen maailmansodan aikaisia linnoituksia sekä telttailualue. Yhteysalukset kulkevat Merisatamanrannasta ja Ruoholahdesta.
Tietoa yhteysaluksista: https://www.pihlajasaari.net/miten-paasta/
Hieman erilaisempi syksyinen retkikohde on Nikkilän entinen mielisairaala Sipoossa. Laajaa aluetta on kunnostettu ja sairaalan rakennuksiin on tehty muun muassa asuntoja. Alueella voi kuitenkin kävellä ihan vapaasti.
Nikkilän mielisairaala perustettiin vuonna 1914 ja se oli Helsingin kaupungin sairaala, vaikka Sipoossa sijaitsikin. Sairaalan tunnettuja potilaita olivat muun muassa L. Onerva, Uuno Kailas ja ministeri Ritavuoren surmaaja Ernst Tandefelt. Paikka oli sairaalakäytössä vuoteen 1999.
Sairaalan lähistöllä metsän keskellä on mielisairaalan hautausmaa, jonne haudattiin sairaalan potilaita. Kaikkiaan hautausmaalle haudattiin yli 700 ihmistä, joista valtaosa sota-aikana. Hautakiviä ei ole säilynyt kuin muutama.
Malmin hautausmaa on tunnelmallinen paikka lähteä tekemään omatoimista kävelykierrosta. Alue on valtavan suuri ja koko hautausmaata tuskin kerralla ehtii edes käydä läpi, joten hyvä teema on kierrellä vaikkapa laulajien ja näyttelijöiden haudoilla.
Tässä 8 tutustumisen arvoista kohdetta:
Tauno Palo
Ansa Ikonen
Armi Aavikko
Laila Kinnunen
Matti Pellonpää
Mikko Niskanen
Olavi Virta
Tapio Rautavaara
Sokkona ei tarvitse lähteä hautoja etsimään, sillä Helsingin seurakunnat on laatinut listan, johon on merkitty julkisuuden henkilöiden hautapaikat Malmilla. Se löytyy täältä.
Tutustu myös WalkHelsingin opastettuihin kävelyretkiin Helsingissä:
