Tekijä: WalkHelsinki

WalkHelsingille myönnettiin Helsinki Travel Award

WalkHelsinki sai vuoden 2020 matkailupalkinto Helsinki Travel Awardsin. Palkinnon myöntää Helsingin Matkailusäätiö.

Vuosittain jaettavien Helsinki Travel Award -tunnustusten myötä Helsingin Matkailusäätiö haluaa palkita paikallisia toimijoita pitkäjänteisestä työstä Helsingin kehittämiseksi. Vuoden 2020 palkintojen perusteluissa korostuivat lisäksi myös uudenlaiset innovaatiot ja ratkaisut.

“Koronakevät pysäytti toimintamme kuin seinään, mutta viime syksy oli meillä kiireisempi kuin koskaan. Paikalliset löysivät palvelumme muun muassa tykypäivien merkeissä, kun sisällä ei voinut järjestää mitään yhteistä. Lisäksi järjestimme Helsingin kävelyfestivaalin, jossa oli kahden viikon aikana yli 120 kävelyä. Otamme Helsinki Travel Award -palkinnon suurella kunnioituksella ja kiitollisuudella vastaan. Upeaa, että työ kaupunkikävelyiden parissa on huomattu ja tällä tavoin huomioitu”, WalkHelsingin Pauli Jokinen iloitsee.

Walkhelsingin lisäksi palkittin Ateneumin taidemuseo, Kämp Galleria ja Senaatintorin kesäterassi.

“Palkitut toimijat ovat onnistuneet löytämään uudenlaisia tapoja kaupungin elävöittämiseen sekä ihmisten ja yritysten yhteentuomiseen. Helsinkiläiset matkailualan ammattilaiset tekevät upeaa työtä ja valmistautuvat parhaansa mukaan tulevaan. Kaikkien toiveissa on aika, jolloin ihmiset läheltä ja kaukaa taas saapuvat nauttimaan maailman parhaasta kaupungista”, Helsingin Matkailusäätiön puheenjohtaja Mikko Leisti kertoo.

Leisti kehottaa kaupunkilaisia tukemaan paikallisia matkailualan toimijoita nyt kun ne apua eniten tarvitsevat.

“Matkailu on merkityksellinen osa Helsinkiä, joten on äärimmäisen tärkeää turvata sen tulevaisuus näin haastavina aikoina. Jokainen pystyy itse kannustamaan paikallisia alan toimijoita käyttämällä heidän palveluitaan esimerkiksi tekemällä viikonloppumatkan lähialueelle.”

****

Tässä vielä Helsingin matkailusäätiön perustelut:

”Kävelyllä asiat ratkeavat. Jos ajatuksia pitää selvittää, haluaa keskustella tai tarvitsee omaa aikaa, niin kävely toimii aina. Kävellen edetään sopivalla nopeudella, siinä ehtii samalla omaksumaan virikkeitä ympäriltään. Monimutkaisetkin kuviot jäsentyvät, on kyseessä sitten uusi idea tai vaikkapa kiinnostava tarina kaupungissa.

Kaupungit on alkujaan suunniteltu käveltäviksi. Väkimäärien kasvaessa ja kulkuvälineiden kehittyessä hevoset, polkupyörät, autot, bussit ja muut välineet ovat tietty ottaneet suunnittelussa suuren tilan, mutta edelleen kävelijä on kaupunkien ykkönen. Ihmiset pitävät lukua päivittäin otetuista askeleista ja kävely on suosituin ulkoilu- ja kuntoilumuoto Suomessa. Hyvä kävely on hyvän matkailukokemuksen keskiössä. Pidemmät siirtymät, kun on eri kulkuvälinein tehty, niin matkailija vetäisee jalkaan mukavat kengät ja lähtee tutustumaan kohteeseen.

Historia, taide- ja kulttuuri, kaupunginosat, kiinnostavat henkilöt ja monet muut teemat toimivat kävelyn ja pohdinnan innoittajina. WalkHelsingin pelit, murhamysteerit ja tehtävät rikastuttavat kokemusta, kun kävelijä haluaa uutta näkökulmaa kokemukseensa. Suositut ja hyvin valmistellut kokonaisuudet ovat tapahtumia, jotka saavat osallistujan näkemään Helsingin aivan uudella tavalla ja muuttavat suhdetta hienoon kaupunkiimme osaavammaksi ja omakohtaisemmaksi. Ja aivan varmasti kuullut tarinat kerrotaan innolla eteenpäin. 

On ilo ja kunnia myöntää Helsinki Travel Award 2020 WalkHelsingille ja Pauli Jokiselle.”

Muistolaattakävelyllä Punavuoressa ja Eirassa

Punavuoressa ja Eirassa on lukuisia muistolaattoja, joista osa on tunnettuja ja osa puolestaan sen verran piilossa, ettei niitä helposti bongaa. Tässä esittelemme 12 muistolaattaa. Lähde iltakävelylle bongaamaan ne kaikki!

1. Mereen jääneiden vainajien muistolle
Ursinin kallio

Merenkulun muistomerkin yhteyteen on kiinnitetty muistolaatta, jossa muistetaan M/S Malmin onnettomuutta Itämerellä vuonna 1979. Onnettomuudessa menehtyi 14 henkeä ja heidän nimensä on kaiverrettu laattaan. MS Malmi oli kuivalastialus ja se oli joulukuussa 1979 matkalla Puolasta Turkuun, kun se upposi myrskyssä. 14 ihmistä hukkui ja toiset 14 pelastuivat, kun M/S Bore Sky ja neljä ruotsalaista pelastushelikopteria saapuivat apuun.

2. Eiran tammi
Ursinin kallio

Merenkulun muistomerkin lähellä on tammi, jonka juurella olevassa kivessä on laatta. Laatassa lukee: ”Tämän tammen lahjoitti keskusjärjestölleen Helkalle Pro Eira -seura vuonna 1992, kun itsenäinen Suomi täytti 75 vuotta Helsinki pääkaupunkina 180 ja Pro Eira -seura 20 vuotta. Puun sijainti upealla tyrskyrannalla kuvastakoon asukkaiden ja meren yhteyttä. Laatan seura lahjoitti vuonna 1997.”

3. Helsingfors Simsällskap
Ursinin kallio

Merenkulun muistomerkin paikkeilla on luonnonkivi, johon on kiinnitetty laatta kertoo paikan historiasta. Laatassa on kuva kerroshyppytornista ja teksti kertoo Ursinin luodolla vuosina 1887-1933 toimineesta Helsingfors Simsällskapista. Laatta on paljastettu vuonna 1967.

4. Emma Mäkisen turvakoti
Laivurinkatu 3

Eira iltalukion seinässä on muistolaatta, joka kertoo kappaleen erikoista paikallishistoriaa. Kyseisellä paikalla sijaitsi aikaisemmin pieni puutalo, jossa Emma Mäkinen (1849-1915) piti turvakotia 1880-luvulta lähtien. Se oli ensimmäinen prostituoitujen turvakoti Suomessa. Turvakodissa oli kerrallaan 30-40 naista. Heitä opetettiin ja sivistettiin. Naisille pyrittiin järjestämään myös töitä maaseudulla.
Naapurissa aloitti toimintansa Emma Mäkisen lastenkoti, ja turvakoti siirrettiin syrjemmälle Kauniaisiin. Muistolaatta on paljastettu vuonna 2000.

5. Georg Henrik von Wright
Laivurinkatu 4

Georg Henrik von Wright (1916-2003) oli Suomen tunnetuimpia filosofeja, joka loi menestyksekkään kansainvälisen uran. Von Wright asui Eirassa Laivurinkadulla vuosina 1956-2002, ja hänen kotitalonsa on muistanut akateemikkoa laatalla.

6. Tehtaanpuiston yhteiskoulu
Ehrensvärdintie 31-35

Ehrensvärdintiellä toimi Tehtaanpuiston yhteiskoulu vuosina 1935-1979. Muistolaatta on talon seinässä porttien sisäpuolella, mutta sen näkee kadulta aidan takaa. Nykyään rakennuksessa on Elias-koulu, joka on yksi kaupungin monista sterinerkouluista.

7. Betania-talo
Perämiehenkatu 13

Betanian perhetalon seinässä oleva laatta muistuttaa rakennuksen historiasta. Rakennuksen suunnitteli arkkitehti K. A. Wrede ja se valmistui vuonna 1904. Talon rakennuttaja oli Kaupunkilähetys. Siellä toimi muun muassa lastenseimi ja nuorten turvakoti. Myöhemmin talossa oli myös sivukirjasto.

8. Sinebychoffin puiston torni
Sinebrychoffin puisto

Nikolai Sinebrychoff perusti olupanimonsa viereen englantilaistyyppisen puiston 1830-luvulla. Puiston korkeimmalla kohdalla kohoaa torni, joka on tiettävästi 1850-luvulta peräisin. Sen alkuperäsitä käyttötarkoitusta ei tarkkaan tiedetä. Ainakin vartiotornina se on jossain vaiheessa ollut. Vastaava torni on myös Munkkiniemessä. Koffin tornin kyljessä on sen historiasta kertova laatta.

9. Alli Nissisen valmistava koulu
Uudenmaankatu 24

Uudenmaankatu 24:n sisäpihalla on laatta, joka kertoo Marttatalon historiasta. Laatta kertoo, että Marttatalo on rakennettu vuosina 1957-58. Tontin Marttaliitolle aikanaan lahjoitti koulunjohtaja Alli Nissinen. Tontilla toimi aikaisemmin Alli Nissisen valmistava koulu. Alli Nissinen (1866-1926) oli monessa mukana. Hän oli muun muassa kirjailija, kansanedustaja, koulunjohtaja ja Martta-yhdistyksen Emäntä-lehden päätoimittaja.

10. Pentti Saarikoski
Fredrikinkatu 18

Kirjailija, kääntäjä ja runoilija Pentti Saarikoski (1937-1983) asui Fredrikinkadulla nuorena miehenä vuosina 1947-1958. Muistolaatta on paljastetu vuona 2002.

11. Johan Ludvig Runeberg
Iso Roobertinkatu 19

Iso Robentinkatu 19:ssä oli talo, jonka vaatimattomassa piharakennuksessa kirjailija Johan Ludvig Runeberg (1804-1877) asui vuosina 1828-1829. Runeberg asui rakennuksessa yhdessä Fredrik Cygneuksen kanssa. Lisäksi J.V. Snellman asui heidän kanssaan lyhyen ajan.
Iso Robentinkadun piharakennuksessa Runeberg kirjoitti runoja, kuten Saarijärven Paavo, jotka julkaistiin hänen ensimmäisessä runokokoelmassaan vuonna 1830. Helsingin kaupunki kiinnitti kirjailijan juhlavuonna 2004 laatan kaikkiin paikkoihin, joissa Runeberg Helsingissä asui. Suurin osa laatoista on Kruununhaassa.

12. Ilmahyökkäys
Iso Roobertinkatu 18

Neuvostoliiton pommikone pudotti marraskuussa 1942 pommin Erottajalle. Kone oli lentänyt pilvien suojassa huomaamatta kaupungin ylle. Ilmahälytyksen tullessa nuorisojoukko poistui elokuvateatteri Tivolista ja oli matkalla Johanneksen kirkon lähellä olevaan pommisuojaan. He pääsivät Iso Roobertinkadun ja Yrjönkadun risteykseen, kun pommi putosi suoraan väkijoukkoon. 45 ihmistä kuoli heti ja kuusi vielä myöhemmin. 120 ihmistä haavottui. Se oli suurin yksittäisen pimmin aiheuttama tuho Helsingissä. Muistolaatta kertoo tuosta päivästä. Teksi on suomen lisäksi ruotsiksi ja englanniksi.

LUKUSUOSITUS: Tutustu myös retkivinkkeihimme!

Nuotiopuiston taisteluasemat Paloheinässä

Paloheinän Nuotiopuisto on erinomainen paikka tutustua Viaporin maalinnoituksen rakennelmiin, sillä Helsingin kaupunki raivasi yhdyshaudat puhtaaksi ylimääräisestä maasta vuoden 2000 tienoilla. Alue maisemoitiin puistoksi. Siellä kulkee polkuja ja taisteluhautojen yli rakennettiin siltoja. Maasta ja risuista puhdistettujen taisteluhautojen pohjallakin on helppo kulkea. Paikalle pystytettiin myös alueen historiasta kertovia opastauluja. Parhaiten paikalle pääsee Paloheinäntien ja Repovuorentien risteyksestä.

Yhdyshaudat kiertävät mäen ympäri. Pohjoisreunalla on tähystysasemia, konekivääriasemia, suojahuoneita, ampumatarvikekomeroita ja valonheitinasemia. Eteläosassa on suurikokoinen suojahuone, jonka ovi on lukittu. Suojahuoneen päälle on rakennettu myöhemmin verkkokatto. Verkon läpi näkee suojahuoneeseen sisälle.

Paloheinässä on toinenkin suurikokoinen puolustusasema. Se sijaitsee Keskuspuistossa. Sinne löytää, kun lähtee seuraamaan Pikkusuontien ja Kivimäentien risteyksen paikkeilta lähtevää metsäpolkua. Siellä ei ole yhtä helppo kulkea kuin Nuotiopuistossa, eikä puolustusasema ole muutenkaan yhtä hyvässä kunnossa. Asemassa on ollut konekivääriasemia ja suojahuoneita, joiden kattoja on räjäytelty. Aseman hirsirakenteita on purettu tai ne ovat maatuneet.

VINKKI: Tilaa WalkHelsingin opastettu retki Kivikon linnoituksiin ja luoliin.

Samalla retkellä voi käydä vielä Länsi-Pakilan Palosuontiellä, jonka eteläosassa lähellä Kehä I:stä on linnoitusrakennelmia. Puolustusasemia on muun muassa Hyvän Paimenen kirkon vieressä olevassa metsässä. Palosuontien länsipuolella osa linnoituksista on jäänyt päiväkodin alle. Alueelle rakennettiin myös kahdella sisäänkäynnillä varustettu luola.

Linnoitusrakennelmat olivat ensimmäisen maailmansodan aikaan suurin rakennustyömaa koko Suomessa. Täällä niitä kutsuttiin patteritöiksi. Koko Suomessa linnoitusten rakennustyömailla oli arviolta 100 000 henkeä, Helsingissä työskenteli jopa yli 15 000 miestä.

Helsingin kävelyfestivaalille Kulttuuriteko-kunniamaininta

WalkHelsingin pyörittämä Helsingin kävelyfestivaali palkittiin kunniamaininnalla Helsingin kulttuuriteko 2020 -valinnan yhteydessä. Kunniakirjan otti vastaan festivaalin järjestäjä Pauli Jokinen.

Kunniamaininta myönnettiin merkittävästä ja uutta luovasta tavasta esitellä Helsinkiä, sen historiaa ja monimuotoista kulttuurin kirjoa ja elämänpiiriä asukkaille ja vierailijoille.

Keväällä 2020 Helsingin kävelyfestivaali jouduttiin perumaan koronan takia, mutta syksyllä festivaali järjestettiin suurempana kuin koskaan. Kahden viikon sisällä järjestettiin 125 kävelyretkeä.

– Se oli ankean koronakevään jälkeen hieno tapahtuma. Oppaat pääsivät tekemään omaa työtään ja asiakkaat pääsivät tekemään ulkona jotain aktiviteettia, kun lähes kaikki muut tapahtumat oli kesän ja syksyn aikana peruttu. Tämän kunniamaininnan omistan festivaalin oppaille ja asiakkaille, summaa Pauli Jokinen.

Varsinainen Helsingin kulttuuriteko 2020 -palkinto myönnettiin Suvilahden TBA ravintola- ja tapahtuma-alan yritykselle.

– Suvilahti TBA on ravintola ja tapahtuma-alan yritys, joka on kulttuurialalle vaikeana vuonna 2020 merkittävästi kehittänyt Suvilahteen tapahtumallisuutta. Suvilahti Summer- ja elo-syyskuun tapahtumat tuotettiin rajoitusten mukaisesti ja turvallisesti ja ne saivat paljon huomiota ja kiitosta muuten varsin hiljaisen kulttuuritarjonnan aikana. Järjestäjillä oli varsin suuri riski, jonka he kuitenkin kokeneella tuotannon järjestelyllä välttivät toteutumasta, perustelee palkitsemista kulttuuri- ja kirjastojaoston puheenjohtaja Tuomas Finne.

Kävelyfestivaalin lisäksi Kulttuuriteko-kunniamaininta myönnettiin myös Radio Majavalle.

Kurkistus Valtioneuvoston linnan sisätiloihin

Arkkitehti Carl Ludvig Engelin suunnittelema Valtioneuvoston linna pitää sisällään arvokasta taidetta ja kiehtovia tarinoita.

Valtioneuvoston linna, alkuperäiseltä nimeltään Senaatin talo, on seissyt pian 200 vuotta Helsingin Senaatintorin kyljessä. Kun Helsingistä tuli Suomen suurruhtinaskunnan pääkaupunki vuonna 1812, piti kaupunkiin saada myös julkishallinnollisia rakennuksia. Saksalainen Carl Ludvig Engel pestattiin niitä suunnittelemaan.

Engel suunnitteli Helsingin keskeiset rakennukset ja kaupungin arvokkaan empire-keskustan. Ensimmäisenä Engelin suunnittelemana rakennuksena torin ympärille valmistui Senaatin talo. Talo on valtavan kokoinen, se käsittää kokonaisen korttelin. Voi vain kuvitella, miten suurena puutalokaupungissa asuvat helsinkiläiset näkivät vuonna 1822 valmistuneen jättirakennuksen. Aleksanterinkadun ja Ritarikadun puoleiset siivet valmistuivat muutamaa vuotta myöhemmin.

Senaatti edusti arkkitehtoniselta tyyliltään keisarillista empireä, joka Venäjän vaikutuspiirin ulkopuolella tunnettiin uusklassismina. Empire haki innoitteensa antiikista, ja se näkyy rakennuksen julkisivussa. Tyylille uskollisena Engel suunnitteli julkisivuun pylväät. Rakennuksen keskellä pääovien yläpuolella on kuusi korinttilaista pylvästä. Lisäksi julkisivun reunoilla on neljä pilasteria. Korinttilaisissa pylväissä on tunnusomaista yläosan kasviaiheiset koristelut. Korinttilaisia pylväitä käytettiin perinteen mukaan hallinnollisissa rakennuksissa. Joonialaiset pylväät oli taas varattu sivistyksen kehtoihin, kuten torin toisella puolella olevasta yliopiston päärakennuksesta huomaa.

Senaatin keskipylväiden päällä on päätykolmio kelloineen. Rakennuksen sisäpihalla vastaavassa kohtaa on toinen kello. Kelloilla on sama koneisto. Ne valmisti tunnetun Könnin kellorakentajasuvun jäsen Jaakko Könni. Vuonna 2010-2011 kellot huollettiin ja niiden entisöinnistä vastasi kultaajamestari Raimo Snellman.

Päätykolmion takana on kupoli, joka merkkaa rakennuksen arvokkaimman paikan: Sen alla on esittelysali.

Bobrikovin kohtalon portaikko

Valtioneuvoston pääovien jälkeen avautuu rakennuksen pääportaikko. Seinät ovat levollisen vihreät, pylväät ja kaaret juhlavat valkoiset ja kokonaisuutta täydentää pikimustat kaiteet. Kyseessä on eräs kaupungin ja koko maan upeimmista ja tunnetuimmista portaikoista. Valtioneuvoston linna suunniteltiin toimistorakennukseksi ja aika pitkälti se on sitä tänäkin päivänä. Suurin osa rakennuksen huoneista on toimistoja, juhlavia yhteistiloja ei ole kovin montaa. Portaikko on yksi rakennuksen komeimmista yhteisistä tiloista ja se onkin säilynyt lähes alkuperäisessä asussaan.

Portaikon ylätasanteella on rakennuksen arkkitehdin Engelin rintakuva. Patsaan on veistänyt Ville Vallgren ja jalustassa olevan tekstin mukaan se on tehty Pariisissa vuonna 1887.

Portaikon seinällä on myös muistolaatta, joka kertoo tapahtumasta kesäkuulta 1904. Senaatin virkamies, kansallismielinen Eugen Schauman ampui portaikossa kenraalikuvernööri Nikolai Bobrikovin. Bobrikov oli korkein virkamies Suomessa ja toimi suoraan keisarin alaisuudessa. Hän johti Suomen venäläistämispolitiikkaa, jota Schauman ja monet muut suomalaiset vastustivat. Schauman ampui toisen kerroksen porrastasanteella Browning M1900-revolverillä kolme laukausta Bobrikovia kohti. Niistä viimeinen osui vatsaan ja oli tappava. Schauman ampui heti perään itsensä. Bobrikov menehtyi seuraavana yönä Kirurgisessa sairaalassa.

Juhlava presidentin sali

Valtioneuvoston linnan sydän on Presidentin esittelysali. Sali sijaitsee toisessa kerroksessa pääkupolin alapuolella. Huonetta käytetään presidentin ja valtioneuvoston yhteisiin istuntoihin. Alkujaan senaatti piti siellä istuntoja kenraalikuvernöörin johdolla. Silloin huoneen päädyssä sijaitsi keisarin valtaistuin, jonka päällä oli kaksipäinen kotka. Nykyään valtaistuinta voi ihailla Kansallismuseossa.

Presidentin esittelysalia hallitsee pitkä ja massiivinen pöytä. Pöydällä on ikivanha paksu kirja. Kyseessä on Raamattu 1600-luvulta. Se on ensimmäisiä kokonaan suomenkielisiä raamattuja, ja se on painettu Tukholmassa. Raamattu ostettiin antikvariaatista itsenäisyytemme ensimmäisinä vuosina ja se on siitä saakka ollut Valtioneuvoston linnassa. Ministerit vannovat virkavalansa sormet juuri tämän kyseisen Raamatun päällä. Huoneessa myös allekirjoitettiin 4.12.1917 Suomen itsenäisyysjulistus, joka kahta päivää myöhemmin hyväksyttiin eduskunnassa.

Presidentin esittelysalin seiniä somistaa entisten presidenttien muotokuvat. K. J. Ståhlbergin ja Per Evind Svinhufvudin muotokuvat on maalannut Antti Faven 1920-luvulla. Lauri Kristian Relanderin on ikuistanut Eero Snellman. Marsalkka Mannerheim on harvoja, jonka muotokuva maalattiin jo ennen hänen presidentin kauttaan. Hänet maalasi Eero Järnefelt vuonna 1922.

Ministerit Porvoon valtiopäivien äärellä

Presidentin esittelysalin vieressä on odotushuone, jonka seinällä on uudempien presidenttien muotokuvat, joita tilan puutteen vuoksi ei ole voitu esittelysaliin ripustaa. Odotushuoneessa on Tapani Raittilan vuonna 1958 maalaama Urho Kaleva Kekkosen muotokuva, Jaakko Sievisen tulkinta presidentti Mauno Koivistosta vuodelta 1989 sekä Kimmo Kaivannon muotokuva Martti Ahtisaaresta.

Naapurihuone on Valtioneuvoston istuntosali ja siellä kokoontuu Suomen hallitus. Pääministeri istuu pöydän päässä ja hänen vieressään on pääministerin sijaisen paikka. Sen jälkeen ministerit istuvat pitkän pöydän ääreen virkaiän mukaisessa järjestyksessä.

Ministerien toimia valvoo lähes koko seinän kokoinen maalaus, joka kuvaa Porvoon valtiopäiviä. Maalauksen on tehnyt Robert Wilhelm Ekman vuonna 1858. Se oli senaatin tilaustyö. Alkujaan valtiopäivät oli ikuistanut maalaukseksi Emanuel Thelning ja senaatti palkkasi Ekmanin tekemään kopion Thelningin työstä. Ekman ei tyytynyt pelkkään kopioon, vaan teki täysin omanlaisensa maalauksen.

Maalauksesta on löydettävissä tuttuja historiallisia henkilöitä kenraalikuvernööri G. M. Sprengtportenista keisarin rakastajattareen Ulrika Möllersvärdiin. Maalauksen keskiössä on itseoikeutetusti keisari Aleksanteri I. Hänen takanaan on kuvattuna sama valtaistuin, joka oli autonomian aikana sijoitettuna naapurihuoneeseen eli nykyiseen Presidentin esittelysaliin.

Pauli Jokinen

Ravintola Meicussa klassisuus näkyy lautasella

Vanhanajan ranskalais-skandinaavinen keittiö loistaa omalaatuisuudellaan Meilahdessa, mutta katse ravintolalla on vahvasti tässä hetkessä. Ravintoloitsija, Meicun omistaja ja yksi perustajajäsenistä, Leo-Jukka Salonen, puhuu kauniisti ruokalistastaan. Lista on niin ansiokkaasti kuratoitu, että à la cartea menee tasaisesti, ja vegaaneja annoksia tullaan kehittämään perinteisten rinnalla.

Meicun menu rakennettiin ympäristöönsä sopivaksi

– Olisi ollut hullua lähteä kehittämään jotain täysin uutta. Vastaavia, alkuperää kunnioittavia interiöörejä ei enää tule vastaan, joten menu noudattelee samaa linjaa. Lautasen eteen saadessaan ei tarvitse arvuutella mitä syö, Salonen toteaa.

Ruokalistalta löytyykin sellaisia annoksia kuten oopperavoileipä, pannupihvi, mustatorvisienirisotto ja tartarpihvi. Meicun tilatuimpiin annoksiin kuuluu paistetut muikut, oskarinleipä ja muut perinteiset annokset, mutta samaan aikaan ravintolan kehittämä vegaani vorschmack löysi tiensä nopeasti moniin sydämiin.

Rakkaus ruokaan on veressä

Salosilla ruoantuotantoa löytyy jo neljässä polvessa. Salosen isoisällä oli eineskeittiö ja säilyketehdas Viipurissa ja isänsä Leo Salonen oli aikansa tunnetuin keittiömestari, ravintoloitsija ja ensimmäinen TV-kokki Suomessa. Salonen itse häärää Meicussa ja poikansa jatkaa niin ikään ruoan parissa. 

– Perinteitä kunnioittaen, mutta omaa juttuaan tehden, Salonen sanoo iloisesti.

Meicussa lisäksi tarjolla päivittäin vaihtuva lounaslista, myös mahdollisuus ostaa mukaan.

Teksti: Tarja Van Veldhoven

Ravintola Meiccu: Pihlajatie 34, 00270 Helsinki | www.meiccu.fi

Sipoonkorven parhaat reitit

Sipoonkorven kansallispuistossa on useita kilometrejä opastettuja polkuja ja reittejä. Esittelemme teille suosituimpia reittejä.

Kalkinpolttajanpolku


Kalkinpolttajanpolku on Sipoonkorven suosituin reitti – ja kenties myös hienoin. Se on Sipoonkorpea parhaimmillaan: synkkää metsää ja jylhiä kalliota. Rengasreitti on 4,8 kilometriä. Reitin korkein kohta on 70 metriin merenpinnasta kohoava Högberget, josta on hienot näkymät Sotungin maalaismaisemaan. Polun varrella on vanha kalkkilouhos ja kalkkiuuneja. Kalkinpolttajanpolulla on Kalkkiruukin laavu, tulipaikka ja huussi. Kalkinpolttajanpolulle pääsee mm. Tasakallion parkkipaikalta tai Kalkkiuunintieltä.

Fiskträskin polku


Reitti alkaa Bakunkärrin parkkipaikalta, joka sijaitsee Knutersintien varrella. Reitti kulkee ensimmäiset 800 metriä metsätien varrella, josta lähdetään metsäpolulle. Vajaan parin kilometrin jälkeen päästään Fiskträskin rantaan. Se on idyllinen pieni järvi, jonka länsiranta on kaunista retkeilyseutua.

Lasson muotoisen reitin kokonaispituus on vajaat 4 kilometriä. Reitin varrella ei ole nuotiopaikkoja.

LUE MYÖS: Viisi nähtävyyttä Sipoonkorvessa.

Byabäckenin luontopolku


Byabäckenin reitti on Sipoonkorven pohjoisosassa. Se on mukava parin kilometrin mittainen reitti, joka sopii myös perheen pienemmille. Reitti alkaa Byabäckenin parkkipaikalta Länsitien varrelta. Alku on jyrkkää nousua, mutta nousun jälkeen retkeilijä palkitaan Ängesbölen laavulla ja nuotiopaikalla, jossa voi grillata eväitä. Siellä on myös vessa. Ängesbölen laavun ympäristössä voi myös telttailla.

Byabäckenin luontopolku on rengasreitti, jonka viimeiset sadat metrit kuljetaan maantien vartta kauniissa maalaismaisemassa.

Storträskin polku


Tasakallion parkkipaikalta lähtee runsaan kilometrin mittainen polku Storträskille. Polku on uudistettu hiljattain ja sitä pääsee jopa pyörätuolilla. Storträsk on pieni järvi, jonne istutetaan kalaa, joten rannoilla tapaa paljon virvelin heittelijöitä.

Storträskin rannalla on nuotiopaikka ja vessat. Järven kierrettyäsi voit palata samaa reittiä takaisin parkkipaikalle. Jos haluat hieman metsäisempää tunnelmaa, voit koukata erämaajärvi Gumböleträskin kautta. Sieltä menee polkuja parkkipaikalle, mutta niissä ei ole opasteita.

Sipoonkorven kartan löydät täältä.

5 nähtävyyttä Sipoonkorvessa

Sipoonkorven kansallispuisto Helsingin lähellä on metsänrakastajan paratiisi. Sinne voi mennä sieneen, marjaan, kalaan tai muuten vaan patikoimaan. Listasimme 5 parasta paikkaa Sipoonkorvesta.

1. Idyllinen Storträsk

Storträsk on yksi Sipoonkorven harvoista järvistä. Järveä reunustaa pitkospuut lähes koko matkan. Järvi on kalastajien suosiossa, sillä sinne istutetaan kirjolohta. Kalastaminen vaatii erityisluvan. Järven rannalla on myös grillipaikka ja vessat. Tasakalliontien parkkipaikalta menee järvelle noin 1,5 kilometrin pituinen polku.

2. Högbergetin maisemakallio

Högberget on korkea ja komea kallio Kalkkiruukin luontopolun varrella. Sieltä on komeat maisemat Sotungin pelloille. Maisemat ovat kuin vanhoista Suomi-filmeistä. Högberget kohoaa yli 70 metriä merenpinnasta ja nousu sinne saa sykkeen mukavasti nousemaan. Sinne pääsee parhaiten, kun jättää auton Tasakalliontien parkkipaikalle. Samalla kun kiipeää kallion huipulle, voi kiertää Kalkkiruukin luontopolun, joka on 4,8 kilometriä pitkä. Luontopolun varrella on laavu ja grillipaikka.

3. Fiskträskin rantakalliot

Fiskträsk on kaunis järvi Sipoonkorven itäisellä reunalla. Sinne pääsee opastettua polkua pitkin, joka lähtee Bakunkärrin parkkipaikalta. Reitti on rengasreitti, joka on pituudeltaan muutaman kilometrin. Fiskträskin rantakalliot ovat oivallisia paikkoja nauttia retkieväitä. Järvestä voi myös yrittää narrata kalaa.

4. Henkeäsalpaava Nuotiokallio

Nuotiokallio on jännittävä kallion muodostelma. Sen reunassa on noin sata metriä pitkä ja korkeimmillaan seitsemisen metriä korkea jyrkänne. Nuotiokallio on keskellä Sipoonkorven synkimpiä metsiä. Nuotiokalliota on hieman hankala löytää, mutta koordinaattien avulla sinne pääsee. Laita esimerkiksi Retkikartta.fi-palveluun koordinaatit N 6687508 E 399007.

5. Sipoonkorven metsät ja hiidenkirnut

Luonnonvarakeskus toteutti laskelman, jossa se selvitti missä päin Suomea on kaikkein metsäisin metsä. Lopputulos oli, että sellainen löytyy Sipoonkorvessa. Nimensä mukaisesti alue on korpea – siitähän koko paikassa on kyse.

Parhaiten metsäiseen metsään pääsee tutustumaan esimerkiksi kansallispuiston pohjoisosassa, jonne auton voi jättää Länsitien parkkipaikalle. Sieltä on noin kilometrin kävely Ängesbölen nuotiopaikalle, jossa voi grillata makkarat.

Toinen hyvä vaihtoehto on lähteä Knutersintien varressa olevalta Bakunkärrin parkkipaikalta patikoimaan kohti länttä. Siellä riittää metsää.

Sipoonkorven nähtävyyksiin kuuluu myös useat hiidenkirnut.

Tutustu Sipoonkorpeen Luontoon.fi-palvelussa.

Retkivinkit: 1. maailmansodan linnoitukset Helsingissä

Helsinkiin rakennettiin ensimmäisen maailmansodan aikana 1910-luvulla linnoitusten ketju, jonka tarkoitus oli suojata kaupunkia sisämaasta tulevan hyökkäyksen varalta. Venäläiset pelkäsivät, että saksalaiset hyökkäävät Pietariin Suomen kautta ja Helsinkiä piti suojella. Linnoitus tunnetaan Viaporin maarintamana.

Linnoistusrakennelmia ja luolia on maastossa jäljellä vielä runsaasti. Ne ovat suojeltuja, mutta erinomaisia retkikohteita.

WalkHelsingiltä voit tilata opastetun retken Kivikon luoliin ja linnoituksiin.

Mutta linnoitusrakennelmiin ja luoliin voi käydä tutustumassa omatoimisestikin. Tähän alle on koottu retkivinkkejä:

Mustavuoren näyttävät luolat

Patterimäellä on 300 metriä taisteluhautoja

Myllypuron tykkipatteri erottuu puistossa

Nuotiopuiston taisteluhaudat Paloheinässä

Kivikon luolat ja linnoitukset

Patterimäellä on 300 metriä taisteluhautoja

Pajamäen Patterimäellä oli nimensä mukaan tykkipatteri sodan aikana. Alueen sotaisa historia juontaa juurensa vielä kauemmas, sillä kalliolla on myös ensimmäisen maailmansodan aikaisia taisteluhautoja ja tulipesäkkeitä.

Linnoituslaitteet Patterimäelle rakennettiin vuosien 1914-1918 aikana. Mäellä on kallioon louhittuja yhdys- ja taisteluhautoja, joita on vahvistettu betonilla. Taisteluhautojen yhteispituus on lähes 300 metriä ja osa on katettu betoniholvilla. Alueella on myös suojahuoneita. Linnoituslaitteita on myöhemmin täytetty ja räjäytelty, mutta suuri osa on säilynyt hyvässä kunnossa.

Pitäjänmäellä ja sen läheisyydessä on paljon hyvin säilyneitä linnoistusrakennelmia. Niitä on Patterimäen lisäksi muun muassa Kokkokalliolla ja Mäkkylässä.

Patterimäen korkeimmalle kohdalle rakennettiin vuonna 1940 tykkipatteri suojaamaan Helsinkiä. Se tunnettiin peitenimellä Paja.

Patterimäen pohjoispuolella sijaitsee Pitäjänmäen asema. Marsalkka Mannerheimin salonkivaunu nähtiin sodan aikana monesti pysäköitynä aseman sivuraiteelle. Mannerheimin virkavaunussa oli salonki, työhuone ja makuuhyttejä. Lisäksi ylipäällikön junaan kuului ravintolavaunu, it-vaunu ja autonkuljetusvaunu.

Pitäjänmäen asema oli suurpommitusten aikana turvallisen matkan päässä keskustasta ja Pajamäen tykkipatteri oli vieressä suojana. Vuonna 1944 marsalkan juna oli Pitäjänmäellä turvassa ainakin viisi kertaa.

Mannerheimin junavaunussa käytiin Pitäjänmäellä myös hallitusneuvottelut elokuussa 1944. SDP:n, Maalaisliiton, Kokoomuksen, RKP:n ja Edistyspuolueen muodostamaa hallitusta johti pääministeri Anders Hackzell. Hallitusneuvottelut käytiin kovassa helteessä ja tunnelmaa kiristi myös junan heikot viestiyhteydet ja puutteelliset saniteettitilat.

LUE MYÖS: Mustavuoren näyttävät luolat

Hackzellin hallitus toimi vain 44 vuorokauden ajan. Hackzell sai neuvotteluyhteyden Moskovaan ja aselepo hyväksyttiin. Pääministeri Hackzell matkusti Moskovaan rauhanneuvotteluihin, mutta sai vakavan sairaskohtauksen, eikä enää pystynyt jatkamaan tehtävässään. Ulkoministeri Carl Enckell saattoi päätökseen valirauhanneuvottelut.

Pajamäen historiaan liittyy myös Touko Laaksonen, eli homoeroottisista kuvistaan tuttu Tom of Finland. Laaksonen ansioitui jatkosodassa tykkipatterin johtajana ja juuri Patterimäellä hän astui palvelukseen. Kerrotaan, että Laaksonen hankki Pajamäen kenttäruokalaan pianon, jolla hän soitti ja laulatti sotilastovereitaan.

Patterimäki on noin 200 metrin päässä Pitäjänmäen asemalta.

12 kuvaa vanhoista huusseista

Helsingissä oli vielä 1900-luvun puolivälissä monissa taloissa ulkokäymälät. Osissa vielä myöhemminkin. Kokosimme yhteen vanhoja kuvia Stadin vessoista. Tässä 12 kuvaa:

VR:n henkilökunnan asunnon vessa Pasilassa.
Naisten vessa Vallilassa 1970-luvulla.
Huussi laiturin nokassa Hernesaarenrannassa.
Julkinen käymälä jalkakäytävän laidalla Pohjoisrannassa 1970-luvulla.

Ulkokäymälä Vuosaaressa Ullaksenpuistossa.
Kunnallisia työväenasuntoja Kangasalantiellä, etualalla käymälärivistö. Kuva 1920-30-luvulta.

LUE MYÖS: Missä oli Helsingin ensimmäinen vesivessa?

Vessa Hakaniemessä vuonna 1912.
Katunäkymä Puu-Pasilasta 1970-luvulla.
Puinen wc-rakennus Kumpulassa 1970-luvulla.
Käymälärakennus Mannerheimintiellä, ns. Sipoon kirkon sisäpihalla.
Käymälävaunu Vanhan kauppahallin vieressä. Kuva 1970-luvulta.
Huussi Munkkiniemessä.

Kuvat: HKM (Matti Huuhka, Harri Ahola, Eeva Rista, Kicki Thelestam, Sakari Pälsi, Simo Rista, Signe Brander, Patrick Oras, Sakari Kiuru).

Missä oli Helsingin ensimmäinen vesivessa?

Jonkinlaisia käymälöitä Helsingissä on ollut aina, mutta missä oli ensimmäinen vesivessa? Vesivessoja ryhdyttiin rakentamaan taloihin 1800-luvun aikana. Joidenkin lähteiden mukaan ensimmäinen vesivessa olisi ollut Suomen Pankin rakennuksessa, joka valmistui vuonna 1883.

Myös Kauppatorin varrella olevaa Seurahuonetta on arveltu ensimmäisen vessan paikaksi. Sinne kenties asennettiin ensimmäiset vessat jo vuonna 1862.

Molemmat vessat saatettiin rakentaa rakennussääntöjen vastaisesti, sillä viemärit saastuttivat kaupungin rantoja ja teki niistä käyttökelvottomia, minkä johdosta kaupungin maistraatti suorastaan kielsi vesiklosettien rakentamisen (lisätietoja täällä).

Vesiklosettien rakentaminen sallittiin uudelleen vasta vuonna 1895, mutta sillä ehdolla, että samalla rakennettiin saostuskaivoja.

Joissain lähteissä on mainittu, että Lapinlahden sairaalaan rakennettiin kaupungin ensimmäiset vesivessat jo 1840-luvulla. Sairaalan rakennushistoriallisessa selvityksessä kerrotaan:

”Vuonna 1841 valmistuneeseen sairaalaan tuli ilmeisesti perinteisiä puusee- ja vesivessaratkaisuja. Kumpaankin potilassiipeen on tämän lisäksi merkitty yhden potilashuoneen kokoinen vesiklosetti.”

Ja lisäksi kerrotaan 1870-luvun potilashuonessa olleiden vessojen toimintaperiaatteesta:

”Lisäsiipien potilashuoneisiin tuli jokaiseen oma wc-istuin, joka sijoitettiin oviaukon viereiseen nurkkaan uunia vastapäätä. Istuimen alla oli säiliö, jonne virtasi huuhteluvesi, ja josta jätevedet ohjautuivat sivukäytävän puolella kulkevaan, lattian alapuoliseen kanavaan.”

Joten olisiko Lapinlahden sairaala oikea vastaus?

Vessat yleistyivät nopeasti 1800-luvun lopussa ja 1900-luvun alussa. Vuonna 1910 Helsingin asemakaava-alueella oli vesivessat 32 prosentissa taloista. Nykyisin Suomessa on vesivessoja 2,3 miljoonassa kotitaloudessa.

****

Artikkelin kuva Ihantolan käymälästä (HKM, Kari Hakli)

Retkivinkki: Mustavuoren näyttävät luolat

Vuosaaren pohjoisosassa sijaitseva Mustavuori on eräs huikeimmista paikoista tutustua ensimmäisen maailmansodan linnoituksiin. Parhaiten Mustavuorelle pääsee, kun lähtee liikkeelle parkkipaikalta, joka sijaitsee Itäväylän varrella, noin puoli kilometriä Kallvikintien risteyksestä pohjoiseen.

Parkkipaikalta lähtee pieni metsäpolku kohti koillista. Parin sadan metrin päästä erkanee lähes huomaamaton polku oikealla sijaitsevia kallionrinteitä kohti. Kuusikon keskeltä näkyy pieni kuilu kalliossa. Pian kapea kuilu avartuu kallion sisään louhituksi aukeaksi, jonka perällä on luola. Edessä avartuu suuri, kallioon louhittu rotko, joka on lähes kymmenen metriä syvä ja kapeimmillaan vain runsaan metrin levyinen. Rotkon varrella on toinenkin luola.

Luolissa on usein vettä, mutta ainakin jälkimmäiseen luolaan pääsee reunaa pitkin sisään kuivin jaloin. Luolat oli alkujaan tarkoitus yhdistää U:n malliseksi, mutta rakennustyöt jäivät kesken. Luolien jälkeen rotko jatkuu jyrkkänä Mustavuoren päälle.

Matka jatkuu metsän ja siellä kulkevan tykkitien yli kohti kaakkoa. Parin sadan metrin päässä on alueen kolmas avoin luola. Luola on 30 metriä pitkä ja se on avoin molemmista päistä. Luolassa saattaa olla vettä, mutta yleensä sen pääsee helposti kulkemaan päästä päähän. Luolasta oli tarkoitus tehdä miehistösuoja. Luolasta louhittua kiveä on metsässä röykkiöittäin.

VINKKI: Tilaa WalkHelsingin opastettu luolakierros Kivikkoon!

Mustavuorella on lisäksi ollut tykkiasemia ja metsän pohjoisosasta löytyy tiheästä ryteiköstä puolustusasema.

Mustavuori linnoitettiin ensimmäisen maailmansodan aikana. Helsingin saaristossa oli sodan syttyessä puolustusasemia, mutta kaupunkia haluttiin puolustaa myös sisämaasta tulevia vihollisia vastaan. Syntyi Viaporin maalinnoitus. Maa- ja merilinnoitus tunnettiin nimellä Krepost Sveaporg.

Helsingin linnoittaminen oli osa Pietari suuren merilinnoitusta, jonka perimmäinen tarkoitus oli suojata Pietaria saksalaisten hyökkäykseltä. Venäjällä pidettiin mahdollisena, että saksalaiset hyökkäävät Pietariin Suomen kautta.

Linnoitusketju piti sisällään 37 numeroitua tukikohtaa. Mustavuori on numerojärjestyksessä tukikohta numero I. Se on maarintaman itäisin kohde.

Mustavuoren alue on luonnonsuojelualuetta. Se tarkoittaa, että etenkin lintujen pesimäaikana on syytä pysytellä poluilla. Luonnonsuojelun ansiosta myös linnoitukset ovat säilyneet hyvin alkuperäisessä asussaan.

Mustavuoreen voi lähteä tutustumaan lähes kaikkina vuodenaikoina.

Lue myös: Retkelle Mustavuorelle.

Helsingin historiaa: Kaamea onnettomuus Kulosaaren sillalla

Elokuussa 1928 tapahtui Kulosaaren sillalla kammottava onnettomuus, joka vaati peräti kuuden ihmisen hengen. Puoli yhden aikaan yöllä Buick-merkkinen auto lähestyi siltaa kovaa vauhtia Kulosaaren suunnasta. Autoon oli ahtautunut peräti kahdeksan henkeä.

Kuljettaja menetti sillalla auton hallinnan ja auto syöksyi kaiteen läpi mereen. Sillanvartija Eino Savola oli nopeasti paikalla ja ehti tehdä hälytyksen poliisipiiriin. Autosta saatiin pelastettua yksi matkustaja sekä kuski, mutta muut kuusi matkustajaa vajosivat auton mukana meren pohjaan. Kesti pitkään ennen kuin sukeltajat edes löysivät auton sakeasta vedest.

Kuljettajan todettiin olleen vahvassa humalassa. Sillalla näkyi voimakkaan jarrutuksen jäljet ja sillan kaide oli murtunut kymmenen metrin matkalta.

Helsingin Sanomien toimittaja raportoi tapahtumasta tuoreeltaan. Hän kertoi, ettei ”autossa olleiden nimistä ole mitään tietoa. Ainoastaan tiedetään, että oli jollekin Kulosaaren asukkaalle kuuluva yksityisvaunu.” Se tiedettiin, että autossa oli viisi miestä ja kolme nuorta naista. He olivat lähteneet liikkeelle Kulosaaren kasinolta.

Myöhemmin yöllä auto löydettiin meren pohjasta kumollaan, pyörät ylöspäin. Helsingin Sanomissa kirjoitettiin:

”Kello 2.25 yöllä saatiin ensimmäinen ruumis ylös. Hän oli pitkä, tummansiniseen pukuun ja ruskehtavaan päälystakkiin puettu mies. Heti sen jälkeen nostettiin vedestä vaaleansiniseen leninkiin puettu nuori nainen.”

Helsingin Sanomien toimittajalla oli sikäli väärää tietoa, että kuljettaja ei ollut kulosaarelainen, vaan 20-vuotias Tapanilassa asunut nuorimies.

Auto nostettiin seuraavana päivänä höyrylaiva Myran vintturilla merestä.

Artikkelin kuvat: HKM (Sakari Pälsi, HS)

Stadin parhaat burgerit

Helsingissä on lukuisia erinomaisia burgermestoja. Toptaste järjesti lukijaäänestyksen vuoden 2020 lopulla. Äänestyksen perusteella parhaiksi valikoituivat seuraavat ravintolat.

1. Dogs & Deli

Dogs & Deli on suomalainen perheyritys, joka tarjoaa amerikkalaista streetfoodia. Listalta löytyy burgereita, hot dogeja ja muita amerikkalaisia grilliherkkuja.

Dogs & Deli on saanut inspiraationsa resepteihin 18 vuoden reissusta Yhdysvaltoihin ja haluaa nyt jakaa amerikkalaisen streetfoodin makunautintoa Suomessa.

Selintie 546

2. Naughty BRGR

Naughty BRGR -burgeriravintola syntyi Top Chef voittaja Akseli Herlevin yli kymmenvuotisen taustatyön tuloksena. Ravintolan toiminnan perustana on parhaat mahdolliset ainekset sekä jatkuva reseptien ja toiminnan kehittäminen.

Ravintola tarjoaa uniikkeja burgereita, joista löytyy mm. revittyä ylikypsää porsankylkeä, Satay tofua ja Beyond Meat®-pihviä. Listalta löytyy myös hotdogeja, ribsejä ja monia lisukkeita.

Ravintoloita löytyy jo Helsingistä, Espoosta, Tampereelta, Turusta ja Jyväskylästä.

Lönnrotinkatu 13,00120 Helsinki, Finland

3. Bites Burgers

Bites Burgers ravintolat sijaitsevat Vallilassa ja Kampissa sekä ruokarekka Otaniemessä. Bites Burgerit tehdään alusta loppuun itse meheviä briossisämpylöitä myöten. Ruokalistalla on neljä eri burgeriannosta ja eri lisukkeita.

Bites Burgers Vallila: Nokiantie 2-4, 00510 Helsinki

4. Friends & Brgrs

Tarina alkoi Pietarsaaressa vuonna 2014, kun kuusi läheistä ystävää, jotka rakastivat hampurilaisia, päättivät silloin avata ravintolan yhdessä. Ensimmäinen vuosi oli haastava, mutta loistavan tiimin sekä asiakkaiden ansiosta Friends & Brgrs -ravintoloita löytyy nyt ympäri Suomea Helsingistä, Espoosta, Tampereelta, Turusta, Vaasasta, Jyväskylästä ja Pietarsaaresta.

Ravintolan sämpylät leivotaan aina itse ravintoloissa, joka aamu. Liha jauhetaan ja ranskalaiset sekä kastikkeet valmistetaan myös alusta asti itse. 95% ravintolan käyttämistä raaka-aineista on kotimaisia. Ruokalistalla on monia liha-, kana- sekä vegevaihtoehtoja.

Friends & Brgrs Aikatalo: Mikonkatu 8, 00100 Helsinki

5. Treffi Pub & Bistro

Treffi Pub & Bistro on jo vakiintunut osa Helsingin urbaania kulttuuria. Rrakastettu ravintola idässä houkuttelee käymään kauempaakin.

Herttoniemen lähiöklassikon puuhiiligrillissä valmistuvat tasokkaat ruoat, joissa on makuja maailman eri kolkista. Tuoreista raaka-aineista valmistetut annokset eivät kaipaa turhaa kikkailua.

Ravintolan listalla on kolme eri burgeria: Crispy Chicken Burger, Vegeburger ja TCB – Treffin Cheese Burger.

Hiihtomäentie 14,00810 Helsinki

6. Social Burger Joint

Social Burgerjointin konsepti on simppeli: pihvi on pääroolissa jokaisessa burgerissa. Ravintola jauhaa itse pihvilihan, kahteen kertaan, josta muotoillaan sopivan pullea pihvi, joka lasketaan puuhiiligrillin lämpöön liekkien ja savun hellittäväksi. Maut viimeistellään vain ripauksella suolaa. Juuri muuta ei tarvita, burgerin maku on valmiina. Taidolla valmistettu pihvi saa vielä ympärilleen vastapaistetun briossin ja harkitut lisukkeet: tujauksen majoneesia ja siivun juustoa.

Listalta löytyy monenmoisia burgereita kuten naudanlihapihvillä, kanalla ja lohipihvillä.

Ravintoloita löytyy niin Helsingistä,Haminasta, Keravalta, Lahdesta, Oulusta, Porvosta, Tampereelta, Vaasasta.

Citycenter: Kaivokatu 8, 00100 Helsinki

7. Chicos

Amerikkalais-meksikolainen fuusiokeittiö tuo värikkään ja maukkaan Californian comfort foodin suomalaisten sydämiin. Ravintola tarjoaa herkullisia ja terveellisiä vaihtoehtoja. Voit valita ja luoda juuri sinulle sopivan tavan ruokailla – annosten yhdistelemiseen ei ole rajoja! Kasvisruoka on saanut Chico’sissa ihan uuden merkityksen. Tuttujen burgerien rinnalle on tuotu uudet kasvisburgerit eli vurgerit, jotka nyt vaan hurmaavat jopa lihansyöjän. 

Mannerheimintie 68, 00260, Helsinki

8. Boneless

Boneless tarjoaa suussa sulavia katuruokia aasialaisella twistillä. Kaikki annokset valmistetaan suurella intohimolla, tuoreista raaka-aineista.

Burgereiden lisäksi listalta löytyy bowleja, kanaa ja monia lisukkeita.

Boneless löytyy Redistä, Kampista ja Isosta Omenasta.

9. Bar Loosister

Bar Loosisterista löydät rentoa tunnelmaa, musiikkia, pienpanimo-oluita ja konstailematonta sapuskaa, niin vegaaneille kuin lihaa himoitseville.

Ravintolan listalta löytyy jopa 10 erilaista burgeria. Burgerin täytteinä löytyy muun muassa villisikaa, musta-papubataattihviä, perinteistä naudanlihapihviä sekä seitanpihviä eli jokaiselle varmasti jotakin!

Hämeentie 50, 00500 Helsinki

10. Fyllas

Ravintolasta löydät stadin laajimman wings valikoiman, mehevät burgerit ja oluet kaikkiin olotiloihin. Listalta löytyy monia erilaisia burgereita, wingsejä sekä plattereita.

Hietalahdenranta 11, 00180 Helsinki

Lähde: Toptaste