WalkHelsinki | WalkHelsinki

Ravintola Meicussa klassisuus näkyy lautasella

Vanhanajan ranskalais-skandinaavinen keittiö loistaa omalaatuisuudellaan Meilahdessa, mutta katse ravintolalla on vahvasti tässä hetkessä. Ravintoloitsija, Meicun omistaja ja yksi perustajajäsenistä, Leo-Jukka Salonen, puhuu kauniisti ruokalistastaan. Lista on niin ansiokkaasti kuratoitu, että à la cartea menee tasaisesti, ja vegaaneja annoksia tullaan kehittämään perinteisten rinnalla.

Meicun menu rakennettiin ympäristöönsä sopivaksi

– Olisi ollut hullua lähteä kehittämään jotain täysin uutta. Vastaavia, alkuperää kunnioittavia interiöörejä ei enää tule vastaan, joten menu noudattelee samaa linjaa. Lautasen eteen saadessaan ei tarvitse arvuutella mitä syö, Salonen toteaa.

Ruokalistalta löytyykin sellaisia annoksia kuten oopperavoileipä, pannupihvi, mustatorvisienirisotto ja tartarpihvi. Meicun tilatuimpiin annoksiin kuuluu paistetut muikut, oskarinleipä ja muut perinteiset annokset, mutta samaan aikaan ravintolan kehittämä vegaani vorschmack löysi tiensä nopeasti moniin sydämiin.

Rakkaus ruokaan on veressä

Salosilla ruoantuotantoa löytyy jo neljässä polvessa. Salosen isoisällä oli eineskeittiö ja säilyketehdas Viipurissa ja isänsä Leo Salonen oli aikansa tunnetuin keittiömestari, ravintoloitsija ja ensimmäinen TV-kokki Suomessa. Salonen itse häärää Meicussa ja poikansa jatkaa niin ikään ruoan parissa.

– Perinteitä kunnioittaen, mutta omaa juttuaan tehden, Salonen sanoo iloisesti.

Meicussa lisäksi tarjolla päivittäin vaihtuva lounaslista, myös mahdollisuus ostaa mukaan.

Teksti: Tarja Van Veldhoven

Ravintola Meiccu: Pihlajatie 34, 00270 Helsinki | www.meiccu.fi

Sipoonkorven parhaat reitit

Sipoonkorven kansallispuistossa on useita kilometrejä opastettuja polkuja ja reittejä. Esittelemme teille suosituimpia reittejä.

Kalkinpolttajanpolku

Kalkinpolttajanpolku on Sipoonkorven suosituin reitti – ja kenties myös hienoin. Se on Sipoonkorpea parhaimmillaan: synkkää metsää ja jylhiä kalliota. Rengasreitti on 4,8 kilometriä. Reitin korkein kohta on 70 metriin merenpinnasta kohoava Högberget, josta on hienot näkymät Sotungin maalaismaisemaan. Polun varrella on vanha kalkkilouhos ja kalkkiuuneja. Kalkinpolttajanpolulla on Kalkkiruukin laavu, tulipaikka ja huussi. Kalkinpolttajanpolulle pääsee mm. Tasakallion parkkipaikalta tai Kalkkiuunintieltä.

Fiskträskin polku

Reitti alkaa Bakunkärrin parkkipaikalta, joka sijaitsee Knutersintien varrella. Reitti kulkee ensimmäiset 800 metriä metsätien varrella, josta lähdetään metsäpolulle. Vajaan parin kilometrin jälkeen päästään Fiskträskin rantaan. Se on idyllinen pieni järvi, jonka länsiranta on kaunista retkeilyseutua.

Lasson muotoisen reitin kokonaispituus on vajaat 4 kilometriä. Reitin varrella ei ole nuotiopaikkoja.

LUE MYÖS: Viisi nähtävyyttä Sipoonkorvessa.

Byabäckenin luontopolku

Byabäckenin reitti on Sipoonkorven pohjoisosassa. Se on mukava parin kilometrin mittainen reitti, joka sopii myös perheen pienemmille. Reitti alkaa Byabäckenin parkkipaikalta Länsitien varrelta. Alku on jyrkkää nousua, mutta nousun jälkeen retkeilijä palkitaan Ängesbölen laavulla ja nuotiopaikalla, jossa voi grillata eväitä. Siellä on myös vessa. Ängesbölen laavun ympäristössä voi myös telttailla.

Byabäckenin luontopolku on rengasreitti, jonka viimeiset sadat metrit kuljetaan maantien vartta kauniissa maalaismaisemassa.

Storträskin polku

Tasakallion parkkipaikalta lähtee runsaan kilometrin mittainen polku Storträskille. Polku on uudistettu hiljattain ja sitä pääsee jopa pyörätuolilla. Storträsk on pieni järvi, jonne istutetaan kalaa, joten rannoilla tapaa paljon virvelin heittelijöitä.

Storträskin rannalla on nuotiopaikka ja vessat. Järven kierrettyäsi voit palata samaa reittiä takaisin parkkipaikalle. Jos haluat hieman metsäisempää tunnelmaa, voit koukata erämaajärvi Gumböleträskin kautta. Sieltä menee polkuja parkkipaikalle, mutta niissä ei ole opasteita.

Sipoonkorven kartan löydät täältä.

5 nähtävyyttä Sipoonkorvessa

Sipoonkorven kansallispuisto Helsingin lähellä on metsänrakastajan paratiisi. Sinne voi mennä sieneen, marjaan, kalaan tai muuten vaan patikoimaan. Listasimme 5 parasta paikkaa Sipoonkorvesta.

1. Idyllinen Storträsk

Storträsk on yksi Sipoonkorven harvoista järvistä. Järveä reunustaa pitkospuut lähes koko matkan. Järvi on kalastajien suosiossa, sillä sinne istutetaan kirjolohta. Kalastaminen vaatii erityisluvan. Järven rannalla on myös grillipaikka ja vessat. Tasakalliontien parkkipaikalta menee järvelle noin 1,5 kilometrin pituinen polku.

2. Högbergetin maisemakallio

Högberget on korkea ja komea kallio Kalkkiruukin luontopolun varrella. Sieltä on komeat maisemat Sotungin pelloille. Maisemat ovat kuin vanhoista Suomi-filmeistä. Högberget kohoaa yli 70 metriä merenpinnasta ja nousu sinne saa sykkeen mukavasti nousemaan. Sinne pääsee parhaiten, kun jättää auton Tasakalliontien parkkipaikalle. Samalla kun kiipeää kallion huipulle, voi kiertää Kalkkiruukin luontopolun, joka on 4,8 kilometriä pitkä. Luontopolun varrella on laavu ja grillipaikka.

3. Fiskträskin rantakalliot

Fiskträsk on kaunis järvi Sipoonkorven itäisellä reunalla. Sinne pääsee opastettua polkua pitkin, joka lähtee Bakunkärrin parkkipaikalta. Reitti on rengasreitti, joka on pituudeltaan muutaman kilometrin. Fiskträskin rantakalliot ovat oivallisia paikkoja nauttia retkieväitä. Järvestä voi myös yrittää narrata kalaa.

4. Henkeäsalpaava Nuotiokallio

Nuotiokallio on jännittävä kallion muodostelma. Sen reunassa on noin sata metriä pitkä ja korkeimmillaan seitsemisen metriä korkea jyrkänne. Nuotiokallio on keskellä Sipoonkorven synkimpiä metsiä. Nuotiokalliota on hieman hankala löytää, mutta koordinaattien avulla sinne pääsee. Laita esimerkiksi Retkikartta.fi-palveluun koordinaatit N 6687508 E 399007.

5. Sipoonkorven metsät ja hiidenkirnut

Luonnonvarakeskus toteutti laskelman, jossa se selvitti missä päin Suomea on kaikkein metsäisin metsä. Lopputulos oli, että sellainen löytyy Sipoonkorvessa. Nimensä mukaisesti alue on korpea – siitähän koko paikassa on kyse.

Parhaiten metsäiseen metsään pääsee tutustumaan esimerkiksi kansallispuiston pohjoisosassa, jonne auton voi jättää Länsitien parkkipaikalle. Sieltä on noin kilometrin kävely Ängesbölen nuotiopaikalle, jossa voi grillata makkarat.

Toinen hyvä vaihtoehto on lähteä Knutersintien varressa olevalta Bakunkärrin parkkipaikalta patikoimaan kohti länttä. Siellä riittää metsää.

Sipoonkorven nähtävyyksiin kuuluu myös useat hiidenkirnut.

Tutustu Sipoonkorpeen Luontoon.fi-palvelussa.

Retkivinkit: 1. maailmansodan linnoitukset Helsingissä

Helsinkiin rakennettiin ensimmäisen maailmansodan aikana 1910-luvulla linnoitusten ketju, jonka tarkoitus oli suojata kaupunkia sisämaasta tulevan hyökkäyksen varalta. Venäläiset pelkäsivät, että saksalaiset hyökkäävät Pietariin Suomen kautta ja Helsinkiä piti suojella. Linnoitus tunnetaan Viaporin maarintamana.

Linnoistusrakennelmia ja luolia on maastossa jäljellä vielä runsaasti. Ne ovat suojeltuja, mutta erinomaisia retkikohteita.

WalkHelsingiltä voit tilata opastetun retken Kivikon luoliin ja linnoituksiin.

Mutta linnoitusrakennelmiin ja luoliin voi käydä tutustumassa omatoimisestikin. Tähän alle on koottu retkivinkkejä:

Mustavuoren näyttävät luolat

Patterimäellä on 300 metriä taisteluhautoja

Myllypuron tykkipatteri erottuu puistossa

Nuotiopuiston taisteluhaudat Paloheinässä

Kivikon luolat ja linnoitukset

Patterimäellä on 300 metriä taisteluhautoja

Pajamäen Patterimäellä oli nimensä mukaan tykkipatteri sodan aikana. Alueen sotaisa historia juontaa juurensa vielä kauemmas, sillä kalliolla on myös ensimmäisen maailmansodan aikaisia taisteluhautoja ja tulipesäkkeitä.

Linnoituslaitteet Patterimäelle rakennettiin vuosien 1914-1918 aikana. Mäellä on kallioon louhittuja yhdys- ja taisteluhautoja, joita on vahvistettu betonilla. Taisteluhautojen yhteispituus on lähes 300 metriä ja osa on katettu betoniholvilla. Alueella on myös suojahuoneita. Linnoituslaitteita on myöhemmin täytetty ja räjäytelty, mutta suuri osa on säilynyt hyvässä kunnossa.

Pitäjänmäellä ja sen läheisyydessä on paljon hyvin säilyneitä linnoistusrakennelmia. Niitä on Patterimäen lisäksi muun muassa Kokkokalliolla ja Mäkkylässä.

Patterimäen korkeimmalle kohdalle rakennettiin vuonna 1940 tykkipatteri suojaamaan Helsinkiä. Se tunnettiin peitenimellä Paja.

Patterimäen pohjoispuolella sijaitsee Pitäjänmäen asema. Marsalkka Mannerheimin salonkivaunu nähtiin sodan aikana monesti pysäköitynä aseman sivuraiteelle. Mannerheimin virkavaunussa oli salonki, työhuone ja makuuhyttejä. Lisäksi ylipäällikön junaan kuului ravintolavaunu, it-vaunu ja autonkuljetusvaunu.

Pitäjänmäen asema oli suurpommitusten aikana turvallisen matkan päässä keskustasta ja Pajamäen tykkipatteri oli vieressä suojana. Vuonna 1944 marsalkan juna oli Pitäjänmäellä turvassa ainakin viisi kertaa.

Mannerheimin junavaunussa käytiin Pitäjänmäellä myös hallitusneuvottelut elokuussa 1944. SDP:n, Maalaisliiton, Kokoomuksen, RKP:n ja Edistyspuolueen muodostamaa hallitusta johti pääministeri Anders Hackzell. Hallitusneuvottelut käytiin kovassa helteessä ja tunnelmaa kiristi myös junan heikot viestiyhteydet ja puutteelliset saniteettitilat.

LUE MYÖS: Mustavuoren näyttävät luolat

Hackzellin hallitus toimi vain 44 vuorokauden ajan. Hackzell sai neuvotteluyhteyden Moskovaan ja aselepo hyväksyttiin. Pääministeri Hackzell matkusti Moskovaan rauhanneuvotteluihin, mutta sai vakavan sairaskohtauksen, eikä enää pystynyt jatkamaan tehtävässään. Ulkoministeri Carl Enckell saattoi päätökseen valirauhanneuvottelut.

Pajamäen historiaan liittyy myös Touko Laaksonen, eli homoeroottisista kuvistaan tuttu Tom of Finland. Laaksonen ansioitui jatkosodassa tykkipatterin johtajana ja juuri Patterimäellä hän astui palvelukseen. Kerrotaan, että Laaksonen hankki Pajamäen kenttäruokalaan pianon, jolla hän soitti ja laulatti sotilastovereitaan.

Patterimäki on noin 200 metrin päässä Pitäjänmäen asemalta.

12 kuvaa vanhoista huusseista

Helsingissä oli vielä 1900-luvun puolivälissä monissa taloissa ulkokäymälät. Osissa vielä myöhemminkin. Kokosimme yhteen vanhoja kuvia Stadin vessoista. Tässä 12 kuvaa:

VR:n henkilökunnan asunnon vessa Pasilassa.

Huussi laiturin nokassa Hernesaarenrannassa.

*Julkinen käymälä jalkakäytävän laidalla Pohjoisrannassa 1970-luvulla.*

Ulkokäymälä Vuosaaressa Ullaksenpuistossa.

Kunnallisia työväenasuntoja Kangasalantiellä, etualalla käymälärivistö. Kuva 1920-30-luvulta.

LUE MYÖS: Missä oli Helsingin ensimmäinen vesivessa?

Puinen wc-rakennus Kumpulassa 1970-luvulla.

Käymälärakennus Mannerheimintiellä, ns. Sipoon kirkon sisäpihalla.

Käymälävaunu Vanhan kauppahallin vieressä. Kuva 1970-luvulta.

Kuvat: HKM (Matti Huuhka, Harri Ahola, Eeva Rista, Kicki Thelestam, Sakari Pälsi, Simo Rista, Signe Brander, Patrick Oras, Sakari Kiuru).

Missä oli Helsingin ensimmäinen vesivessa?

Jonkinlaisia käymälöitä Helsingissä on ollut aina, mutta missä oli ensimmäinen vesivessa? Vesivessoja ryhdyttiin rakentamaan taloihin 1800-luvun aikana. Joidenkin lähteiden mukaan ensimmäinen vesivessa olisi ollut Suomen Pankin rakennuksessa, joka valmistui vuonna 1883.

Myös Kauppatorin varrella olevaa Seurahuonetta on arveltu ensimmäisen vessan paikaksi. Sinne kenties asennettiin ensimmäiset vessat jo vuonna 1862.

Molemmat vessat saatettiin rakentaa rakennussääntöjen vastaisesti, sillä viemärit saastuttivat kaupungin rantoja ja teki niistä käyttökelvottomia, minkä johdosta kaupungin maistraatti suorastaan kielsi vesiklosettien rakentamisen (lisätietoja täällä).

Vesiklosettien rakentaminen sallittiin uudelleen vasta vuonna 1895, mutta sillä ehdolla, että samalla rakennettiin saostuskaivoja.

Joissain lähteissä on mainittu, että Lapinlahden sairaalaan rakennettiin kaupungin ensimmäiset vesivessat jo 1840-luvulla. Sairaalan rakennushistoriallisessa selvityksessä kerrotaan:

”Vuonna 1841 valmistuneeseen sairaalaan tuli ilmeisesti perinteisiä puusee- ja vesivessaratkaisuja. Kumpaankin potilassiipeen on tämän lisäksi merkitty yhden potilashuoneen kokoinen vesiklosetti.”

Ja lisäksi kerrotaan 1870-luvun potilashuonessa olleiden vessojen toimintaperiaatteesta:

”Lisäsiipien potilashuoneisiin tuli jokaiseen oma wc-istuin, joka sijoitettiin oviaukon viereiseen nurkkaan uunia vastapäätä. Istuimen alla oli säiliö, jonne virtasi huuhteluvesi, ja josta jätevedet ohjautuivat sivukäytävän puolella kulkevaan, lattian alapuoliseen kanavaan.”

Joten olisiko Lapinlahden sairaala oikea vastaus?

Vessat yleistyivät nopeasti 1800-luvun lopussa ja 1900-luvun alussa. Vuonna 1910 Helsingin asemakaava-alueella oli vesivessat 32 prosentissa taloista. Nykyisin Suomessa on vesivessoja 2,3 miljoonassa kotitaloudessa.

****

Artikkelin kuva Ihantolan käymälästä (HKM, Kari Hakli)

Retkivinkki: Mustavuoren näyttävät luolat

Vuosaaren pohjoisosassa sijaitseva Mustavuori on eräs huikeimmista paikoista tutustua ensimmäisen maailmansodan linnoituksiin. Parhaiten Mustavuorelle pääsee, kun lähtee liikkeelle parkkipaikalta, joka sijaitsee Itäväylän varrella, noin puoli kilometriä Kallvikintien risteyksestä pohjoiseen.

Parkkipaikalta lähtee pieni metsäpolku kohti koillista. Parin sadan metrin päästä erkanee lähes huomaamaton polku oikealla sijaitsevia kallionrinteitä kohti. Kuusikon keskeltä näkyy pieni kuilu kalliossa. Pian kapea kuilu avartuu kallion sisään louhituksi aukeaksi, jonka perällä on luola. Edessä avartuu suuri, kallioon louhittu rotko, joka on lähes kymmenen metriä syvä ja kapeimmillaan vain runsaan metrin levyinen. Rotkon varrella on toinenkin luola.

Luolissa on usein vettä, mutta ainakin jälkimmäiseen luolaan pääsee reunaa pitkin sisään kuivin jaloin. Luolat oli alkujaan tarkoitus yhdistää U:n malliseksi, mutta rakennustyöt jäivät kesken. Luolien jälkeen rotko jatkuu jyrkkänä Mustavuoren päälle.

Matka jatkuu metsän ja siellä kulkevan tykkitien yli kohti kaakkoa. Parin sadan metrin päässä on alueen kolmas avoin luola. Luola on 30 metriä pitkä ja se on avoin molemmista päistä. Luolassa saattaa olla vettä, mutta yleensä sen pääsee helposti kulkemaan päästä päähän. Luolasta oli tarkoitus tehdä miehistösuoja. Luolasta louhittua kiveä on metsässä röykkiöittäin.

VINKKI: Tilaa WalkHelsingin opastettu luolakierros Kivikkoon!

Mustavuorella on lisäksi ollut tykkiasemia ja metsän pohjoisosasta löytyy tiheästä ryteiköstä puolustusasema.

Mustavuori linnoitettiin ensimmäisen maailmansodan aikana. Helsingin saaristossa oli sodan syttyessä puolustusasemia, mutta kaupunkia haluttiin puolustaa myös sisämaasta tulevia vihollisia vastaan. Syntyi Viaporin maalinnoitus. Maa- ja merilinnoitus tunnettiin nimellä Krepost Sveaporg.

Helsingin linnoittaminen oli osa Pietari suuren merilinnoitusta, jonka perimmäinen tarkoitus oli suojata Pietaria saksalaisten hyökkäykseltä. Venäjällä pidettiin mahdollisena, että saksalaiset hyökkäävät Pietariin Suomen kautta.

Linnoitusketju piti sisällään 37 numeroitua tukikohtaa. Mustavuori on numerojärjestyksessä tukikohta numero I. Se on maarintaman itäisin kohde.

Mustavuoren alue on luonnonsuojelualuetta. Se tarkoittaa, että etenkin lintujen pesimäaikana on syytä pysytellä poluilla. Luonnonsuojelun ansiosta myös linnoitukset ovat säilyneet hyvin alkuperäisessä asussaan.

Mustavuoreen voi lähteä tutustumaan lähes kaikkina vuodenaikoina.

Lue myös: Retkelle Mustavuorelle.

Helsingin historiaa: Kaamea onnettomuus Kulosaaren sillalla

Elokuussa 1928 tapahtui Kulosaaren sillalla kammottava onnettomuus, joka vaati peräti kuuden ihmisen hengen. Puoli yhden aikaan yöllä Buick-merkkinen auto lähestyi siltaa kovaa vauhtia Kulosaaren suunnasta. Autoon oli ahtautunut peräti kahdeksan henkeä.

Kuljettaja menetti sillalla auton hallinnan ja auto syöksyi kaiteen läpi mereen. Sillanvartija Eino Savola oli nopeasti paikalla ja ehti tehdä hälytyksen poliisipiiriin. Autosta saatiin pelastettua yksi matkustaja sekä kuski, mutta muut kuusi matkustajaa vajosivat auton mukana meren pohjaan. Kesti pitkään ennen kuin sukeltajat edes löysivät auton sakeasta vedest.

Kuljettajan todettiin olleen vahvassa humalassa. Sillalla näkyi voimakkaan jarrutuksen jäljet ja sillan kaide oli murtunut kymmenen metrin matkalta.

Helsingin Sanomien toimittaja raportoi tapahtumasta tuoreeltaan. Hän kertoi, ettei ”autossa olleiden nimistä ole mitään tietoa. Ainoastaan tiedetään, että oli jollekin Kulosaaren asukkaalle kuuluva yksityisvaunu.” Se tiedettiin, että autossa oli viisi miestä ja kolme nuorta naista. He olivat lähteneet liikkeelle Kulosaaren kasinolta.

Myöhemmin yöllä auto löydettiin meren pohjasta kumollaan, pyörät ylöspäin. Helsingin Sanomissa kirjoitettiin:

”Kello 2.25 yöllä saatiin ensimmäinen ruumis ylös. Hän oli pitkä, tummansiniseen pukuun ja ruskehtavaan päälystakkiin puettu mies. Heti sen jälkeen nostettiin vedestä vaaleansiniseen leninkiin puettu nuori nainen.”

Helsingin Sanomien toimittajalla oli sikäli väärää tietoa, että kuljettaja ei ollut kulosaarelainen, vaan 20-vuotias Tapanilassa asunut nuorimies.

Auto nostettiin seuraavana päivänä höyrylaiva Myran vintturilla merestä.

Artikkelin kuvat: HKM (Sakari Pälsi, HS)

Stadin parhaat burgerit

Helsingissä on lukuisia erinomaisia burgermestoja. Toptaste järjesti lukijaäänestyksen vuoden 2020 lopulla. Äänestyksen perusteella parhaiksi valikoituivat seuraavat ravintolat.

1. Dogs & Deli

Dogs & Deli on suomalainen perheyritys, joka tarjoaa amerikkalaista streetfoodia. Listalta löytyy burgereita, hot dogeja ja muita amerikkalaisia grilliherkkuja.

Dogs & Deli on saanut inspiraationsa resepteihin 18 vuoden reissusta Yhdysvaltoihin ja haluaa nyt jakaa amerikkalaisen streetfoodin makunautintoa Suomessa.

Selintie 546

2. Naughty BRGR

Naughty BRGR -burgeriravintola syntyi Top Chef voittaja Akseli Herlevin yli kymmenvuotisen taustatyön tuloksena. Ravintolan toiminnan perustana on parhaat mahdolliset ainekset sekä jatkuva reseptien ja toiminnan kehittäminen.

Ravintola tarjoaa uniikkeja burgereita, joista löytyy mm. revittyä ylikypsää porsankylkeä, Satay tofua ja Beyond Meat®-pihviä. Listalta löytyy myös hotdogeja, ribsejä ja monia lisukkeita.

Ravintoloita löytyy jo Helsingistä, Espoosta, Tampereelta, Turusta ja Jyväskylästä.

Lönnrotinkatu 13,00120 Helsinki, Finland

3. Bites Burgers

Bites Burgers ravintolat sijaitsevat Vallilassa ja Kampissa sekä ruokarekka Otaniemessä. Bites Burgerit tehdään alusta loppuun itse meheviä briossisämpylöitä myöten. Ruokalistalla on neljä eri burgeriannosta ja eri lisukkeita.

Bites Burgers Vallila: Nokiantie 2-4, 00510 Helsinki

4. Friends & Brgrs

Tarina alkoi Pietarsaaressa vuonna 2014, kun kuusi läheistä ystävää, jotka rakastivat hampurilaisia, päättivät silloin avata ravintolan yhdessä. Ensimmäinen vuosi oli haastava, mutta loistavan tiimin sekä asiakkaiden ansiosta Friends & Brgrs -ravintoloita löytyy nyt ympäri Suomea Helsingistä, Espoosta, Tampereelta, Turusta, Vaasasta, Jyväskylästä ja Pietarsaaresta.

Ravintolan sämpylät leivotaan aina itse ravintoloissa, joka aamu. Liha jauhetaan ja ranskalaiset sekä kastikkeet valmistetaan myös alusta asti itse. 95% ravintolan käyttämistä raaka-aineista on kotimaisia. Ruokalistalla on monia liha-, kana- sekä vegevaihtoehtoja.

Friends & Brgrs Aikatalo: Mikonkatu 8, 00100 Helsinki

5. Treffi Pub & Bistro

Treffi Pub & Bistro on jo vakiintunut osa Helsingin urbaania kulttuuria. Rrakastettu ravintola idässä houkuttelee käymään kauempaakin.

Herttoniemen lähiöklassikon puuhiiligrillissä valmistuvat tasokkaat ruoat, joissa on makuja maailman eri kolkista. Tuoreista raaka-aineista valmistetut annokset eivät kaipaa turhaa kikkailua.

Ravintolan listalla on kolme eri burgeria: Crispy Chicken Burger, Vegeburger ja TCB – Treffin Cheese Burger.

Hiihtomäentie 14,00810 Helsinki

6. Social Burger Joint

Social Burgerjointin konsepti on simppeli: pihvi on pääroolissa jokaisessa burgerissa. Ravintola jauhaa itse pihvilihan, kahteen kertaan, josta muotoillaan sopivan pullea pihvi, joka lasketaan puuhiiligrillin lämpöön liekkien ja savun hellittäväksi. Maut viimeistellään vain ripauksella suolaa. Juuri muuta ei tarvita, burgerin maku on valmiina. Taidolla valmistettu pihvi saa vielä ympärilleen vastapaistetun briossin ja harkitut lisukkeet: tujauksen majoneesia ja siivun juustoa.

Listalta löytyy monenmoisia burgereita kuten naudanlihapihvillä, kanalla ja lohipihvillä.

Ravintoloita löytyy niin Helsingistä,Haminasta, Keravalta, Lahdesta, Oulusta, Porvosta, Tampereelta, Vaasasta.

Citycenter: Kaivokatu 8, 00100 Helsinki

7. Chicos

Amerikkalais-meksikolainen fuusiokeittiö tuo värikkään ja maukkaan Californian comfort foodin suomalaisten sydämiin. Ravintola tarjoaa herkullisia ja terveellisiä vaihtoehtoja. Voit valita ja luoda juuri sinulle sopivan tavan ruokailla – annosten yhdistelemiseen ei ole rajoja! Kasvisruoka on saanut Chico’sissa ihan uuden merkityksen. Tuttujen burgerien rinnalle on tuotu uudet kasvisburgerit eli vurgerit, jotka nyt vaan hurmaavat jopa lihansyöjän.

Mannerheimintie 68, 00260, Helsinki

8. Boneless

Boneless tarjoaa suussa sulavia katuruokia aasialaisella twistillä. Kaikki annokset valmistetaan suurella intohimolla, tuoreista raaka-aineista.

Burgereiden lisäksi listalta löytyy bowleja, kanaa ja monia lisukkeita.

Boneless löytyy Redistä, Kampista ja Isosta Omenasta.

9. Bar Loosister

Bar Loosisterista löydät rentoa tunnelmaa, musiikkia, pienpanimo-oluita ja konstailematonta sapuskaa, niin vegaaneille kuin lihaa himoitseville.

Ravintolan listalta löytyy jopa 10 erilaista burgeria. Burgerin täytteinä löytyy muun muassa villisikaa, musta-papubataattihviä, perinteistä naudanlihapihviä sekä seitanpihviä eli jokaiselle varmasti jotakin!

Hämeentie 50, 00500 Helsinki

10. Fyllas

Ravintolasta löydät stadin laajimman wings valikoiman, mehevät burgerit ja oluet kaikkiin olotiloihin. Listalta löytyy monia erilaisia burgereita, wingsejä sekä plattereita.

Hietalahdenranta 11, 00180 Helsinki

Lähde: Toptaste

Turistina kotikaupungissa: 11 nähtävyyttä Malmilla

Malmi on noin 25 000 asukkaan kaupunginosa pohjoisessa Helsingissä. Siellä asuu enemmän ihmisiä kuin esimerkiksi Sipoossa tai Torniossa. Malmilla on pitkä historia ja se keskittyy erityisesti junaradan ympärille. Esittelemme tässä Malmin keskusta lähistöllä olevat nähtävyydet. Niihin tutustumisen voi aloittaa helposti Malmin asemalta.

1. Malmitalo ja kauppakeskukset

Ala-Malmin tori 1

Malmitalo on yksi kaupungin kulttuuritaloista. Se on avattu 1994. Malmitalossa järjestetään muun muassa konsertteja ja teatteriesityksiä. Siellä on myös kirjasto. Satunnainen ohikulkija voi käydä galleriassa katsomassa taidenäyttelyn tai kahvilassa nauttimassa pullakahvit. Malmitalo sijaitsee aivan Malmin keskustassa, Kauppakeskusten vieressä.

2. Malminkylän kartano

Vanha Helsingintie 14

Helsingintien varressa on suuri punaiseksi maalattu Malminkylän kartano, jossa on historian saatossa ollut muun muassa lastenkoti ja kirpputori. Seinässä on muistolaatta, joka kertoo, että Svenska Folkakademi toimi talossa vuosina 1908–1930. Nykyään talo on Suomen Hare Khrisna -keskus, ja pihalla näkee nilkkoihin asti ulottuviin oransseihin asuihin pukeutuneita munkkeja. Siellä on myös kahvila, jonne kannattaa piipahtaa haistelemaan tunnelmaa.

3. Långin talo

Vanha Helsingintie 8

Långin eli Filpuksen tila on nykyään Lilinkotisäätiön hallinnassa. Tilan päärakennus on vuodelta 1913. Se oli päässyt pahoin rapistumaan 1970-luvulle tultaessa, mutta rakennus on sittemmin entisöity uuteen loistoon. Talo ja tila ovat saaneet nimensä niiden isännän Victor Långin mukaan, joka piti Malmilla myös kahvilaa ja hautaustoimistoa.

4. Vanhat maalaistalot

Riihenkulmanpolku

Vain muutaman kivenheiton päässä Malmin asemalta ollaan kuin keskellä maalaismaisemaa. Vanhojen maatilojen rakennukset ovat edelleen käytössä, tosin maata sielä ei enää viljellä. Alueella ovat muun muassa Långin tila, Strömsin tilan päärakennus ja Brusaksen tila. Pihapiirissä on viljan säilytykseen ja heinän kuivaamiseen käytettyjä aittoja ja riihiä. Kapea kylätie halkoo maisemaa. Kun tietä kävelee alas Longinojan rantaan, sieltä löytyy vanha punainen hirsisauna.

5. Longinoja

Longinoja on saanut nimensä vanhan Långin tilan mukaan, mutta ruotsalainen å on vaihtunut suomalaiseen. Noin kuuden kilometrin pituinen Longinoja kulkee Malmin halki ja laskee Vantaanjokeen. Se on tunnettu taimenistaan. Paikallisten suussa puro on kulkenut nimellä Pekki. Se on käännetty ruotsin puroa tarkoittavasta sanasta bäck.

6. Kirkonkyläntie

Kirkonkyläntietä voidaan pitää Malmin pääkatuna. Katu alkaa Malmin asemalta ja sen varrella on pieniä putiikkeja, ravintoloita ja kaviloita. Vanhimmat kivijalkaliikkeet ovat olleen samojen omistajien hallussa vuosikymmenet. Lisäksi kadun varrella on vanhat Elannon ja SYPin rakennukset.

7. Malmin kirkko

Kunnantie 1

Malmin kirkko on vuodelta 1981. Kirkon on suunnitellut arkkitehti Kristian Gullichsen. Kirkon paikalla sijaitsi alkujaan kunnantalo, ja siksi kirkon ohi kulkee Kunnantie. Kunnantalolle ei ollut enää käyttöä, kun Malmi liitettiin Helsinkiin vuonna 1946. Mutta samalla tuli tarve kirkolle, kun aikaisemmin malmilaiset olivat käyneet Helsingin pitäjän kirkossa, joka nyt siirtyi kuntarajan toiselle puolelle. Niinpä kunnantalosta tehtiin kirkko. Kunnantalo toimi kirkkona, kunnes uusi kirkko valmistui 1980-luvulla.

8. Kotitienmäen puutalot

Kotitie

Kotitienmäki on vanhaa työväen aluetta, jossa erikokoiset puutalot ovat sikin sokin sulassa sovussa. Alue on hyvin idyllinen ja kuin hyppy 1950-luvulle. Siellä Hurriganes-bändin Remu Aaltonen on asunut. Malmiin syntyi 1900-luvulla monenlaista teollisuutta ja alueelle perustettiin tehtaita. Työväelle tarvittiin asuntoja ja monet heistä asuivat Kotitienmäen kortteleissa.

Paikallisten suosittelemia ravintoloita Malmilla:

Makalu, Pikkalankatu 5. ”Makalu lienee stadin paras Nepalilainen.”

Suski, Ylä-Malmin tori 3. ”Hyvää ruokaa ja myös erikoisuuksia. Aina jää hyvä mieli ruuasta ja palvelusta.”

Bagdad Cafe, arabialainen ravintola, Kirkonkyläntie 10. ”Jos Bagdad Cafessa on vielä vesipiiputtelua, niin sinne kannattaa ehdottomasti mennä.”

*****

Muista myös nämä nähtävyyydet Malmin keskustan ulkopuolella:

Malmin lentoasema

Malmin lentoasema valmistui 1930-luvun lopulla Helsingin päälentoasemaksi. Lentotoiminta siellä on päättymässä, mutta etenkin lentoaseman terminaalirakennus on vierailun arvoinen kohde.

Fallkullan kotieläintila

Fallkullan kotieläintilalla ainakin kaupunkilaislapsille riittää ihmeteltävää. Esillä on lampaita, sikoja, kanoja, vuohia ja paljon muuta. Fallkullassa toimii myös kahvila.

Malmin hautausmaa

Malmin hautausmaa on Suomen suuurimpia hautausmaita. Sen pinta-ala on 65 hehtaaria ja hautoja siellä on tällä hetkellä noin 50 000. Malmin siunauskappeli vuodelta 1923 on arkkitehti Selim A. Lindqvistin suunnittelema. Malmille on haudattu mm. lukuisia viihdemaailman henkilöitä, kuten Armi Aavikko, Tapio Rautavaara, Olavi Virta ja Tauno Palo. Hautausmaan yhteydessä toimii myös lounasravintola.

Retkivinkki: Hanikan luontopolku Espoossa

Hanikan luontopolku on yksi Espoon 26 luontopolusta. Se sijaitsee Soukan ja Hanikan alueella, Suvisaaristoon johtavan tien varrella. Reitti on noin viisi kilometriä pitkä ja maastoltaan hyvin vaihteleva. Kiersimme reitin ilman suurempia taukoja ja lähes kaksi tuntia sen taivaltamiseen kului.

Hanikan luontopolku kannattaa aloittaa Alatörmän parkkipaikalta Alakartanontien varrelta. Parkkipaikan vieressä on hiekkakenttä ja sen eteläpuolelta lähtee opastettu reitti. Luontopolku on merkattu keltaisin täplin, eikä eksymisen vaaraa ole. Reitin varrella on 14 opastaulua, jotka kertovat alueen kasveista, geologiasta ja eläimistä.

Reitti ohittaa alussa muinaisrannan ja pienen kosteikon. Olimme ulkoilemassa lähes vuoden pimeimpänä päivänä ja metsässä oli hyvin hämärää jopa keskellä päivää. Juurakot ja pitkospuut olivat erittäin liukkaat. Välillä oli jopa helpompaa kävellä pitkospuiden vieressä. Onneksi yöllä ei ollut pakkasta, koska silloin maastossa olisi ollut lähes vaarallista kulkea.

Pian lähdön jälkeen alkoi nousu korkean kallion laelle. Se sai mukavasti pulssin nousemaan. Kallion jälkeen tultiin reitin kenties kiinnostavimman nähtävyyden äärelle. Tien poskessa on valtava siirtolohkare. Helsingin puolella tuskin on yhtä kookasta lohkaretta. Iso kivi on rauhoitettu luonnonmuistomerkkinä vuonna 1986.

Seuraavan kallion, Sundbergetin, päällä on kaksi pronssikautista hiidenkiuasta eli muinaishautaa. Jännää ajatella, että kallion nyppylä on ollut joskus vain pieni saari, kun vesi on ollut nykyistä korkeammalla.

Noin puolessa välissä reittiä päästiin meren rantaan. Sileiltä rantakallioilta avautuu näkymät merelle. Kirkkaana päivänä saattaisi nähdä Nuottalahteen saakka. Tällä kertaa utuisen sään takia erottui vaivoin lähisaaret.

Loppumatka kulki ison matkaa pitkospuita. Lintutornista voi käydä tähyilemässä kahlaajia, mutta tällä kertaa retkemme ei poikennut tornille. Ennen kierroksen päättymistä reitti sukeltaa vielä metsän siimekseen ja kulkee kallioiden yli.

Hanikan luontopolku on mukavan monipuolinen reitti – ja toimii hyvin näemmä myös joulukuussa. Luontopolun kartta löytyy täältä.

Oulunkylän parantola heikoille lapsille

Oulunkylässä sijaitsi viime vuosisadan alkupuolella kesäpäiväparantola. Se oli tarkoitettu lapsille, jotka kärsivät muun muassa tuberkuloosista. Vuonna 1916 Työmies-lehdessä oli ilmoitus kesäpäiväparantolasta. Siinä kerrottiin, että parantola avataan hientelöille ja heikoille 7-14-vuotiaille lapsille.

Kaupunginarkistosta löytyi kesäpäiväparantolan rakennussuunnitelmat. Ne ovat vuodelta 1912. Rakennus näytti tältä:

Kesäparantolaan lapset saapuivat Helsingin keskustasta. Parantolassa vietettiin päivä ja illaksi palattiin taas kotiin. Kaupungin vuoden 1929 tilastokirjassa kerrotaan:

Opettajattarien seurassa lapset joka aamu lähtivät kaupungista kahdessa heille varatussa 111 luokan vaunussa aamujunalla ja palasivat joka ilta kaupunkiin. Eräät lapset, joiden kodit olivat Sörnäisissä tai Hermannissa, saivat astua junaan tai junasta Pasilan asemalla, koska heidän matkansa kotoa tai kotiin siten tuntuvasti lyheni. Kävely Oulunkylän asemalta parantolaan kesti noin 15 minuuttia eikä näyttänyt rasittavan lapsia. Heti perille tultua syötiin aamiainen, johon kuului voita ja leipää sekä puuroa ja kuorimatonta maitoa.

Parantola sijaitsi lähellä ravirataa eli nykyistä urheilupuistoa.

Parantolassa saattoi olla lähes sata lasta päivittäin. Vuonna 1929 tilastojen mukaan parantolassa oli kesän aikana hoidossa runsaat 150 lasta. Parantolassa oli hoitajia, opettajia, keittäjätär, palvelijatar ja renkipoika.

Ote vuoden 1929 tilastokirjasta:

Tiedonantotoimiston lääkärit tarkastivat lapset toukokuun loppupuolella. Tarkastetuista lapsista valittiin hentokasvuisimmat, vähäverisimmät ja taloudellisesti huonoimmassa asemassa olevat parantolaan otettaviksi, ja kiinnitettiin tällöin huomio ensi sijassa tuberkuloottisista kodeista oleviin sekä perinnöllistä taipumusta tuberkuloosiin omaaviin lapsiin. Parantolaan otettaviksi valitut lapset olivat kalpeita ja huonostiravittuja.

Mitä parantolassa sitten tehtiin? Tilastokirja kertoo:

Ateriain väliajoilla lapset askartelivat osaksi käsitöitä tehden, osaksi leikkien, urheillen ja laulaen. Aika lähinnä ennen päivällistä oli varattu ilmakylvylIle ja pesuille.

Kesäpäiväparantola lakkautettiin vuonna 1944.

Vuonna 1947 Helsingin kaupungin vuosikertomuksesta selviää, että kesäparantolan käyttö on lopetettu, ja rakennuksille etsitään uutta käyttöä. Nuorisotyölautakunta esitti kaupunginhallitukselle, että Oulunkylässä sijaitsevan keuhkotautisten lasten entisen kesäsiirtolan rakennukset luovutettaisiin nuorisotyölautakunnan käyttöön varhaisnuorisojärjestöjen retkeilykeskukseksi.

Kaivopihalle nippu uusia ravintoloita

Helsingin keskustan solmupisteessä sijaitseva Kaivopiha yhdistää Aleksanterinkadun, Mannerheimintien ja Rautatieaseman. Kaivopihalla sijaitsevat liiketilat ovat kokeneet historiallisen muutoksen, kun Vanhan ylioppilastalon alapuolella olevat tilat on uudistettu täysin.

Uudistuneen Kaivopihan konseptissa on haluttu luoda Helsingin keskustaan uusia paikkoja kohdata ja kokea elämyksiä. Vuokralaisvalinnoissa on pyritty ennen kaikkea löytämään joukko toimijoita, joita Helsingin keskustasta tai jokaisesta kehäalueen ostoskeskuksesta ei löydy.

Jatkossa Kaivopihalla palvelevat muun muassa Bites Burgers, Fat Lizard, Formal Friday, Grind Coffee & Wine, Platito, Street Canteen, Ruohonjuuri ja Ruosniemen Panimon Taproom.

”Ravintolatarjontamme on yhdistelmä pienpanimotuotteita, kiinnostavia uutuuksia ja paikallisia toimijoita. Myös myymälävalikoimassa on keskitytty vastuullisiin toimijoihin, joilla on vastaukset kaupunkilaisten toiveisiin ja tarpeisiin hyvin hallussa”, kertoo Ylvan kiinteistöjohtaja Ville Vaarala.

Kaivopiha on rakentunut 150-vuotiaan Vanhan ylioppilastalon ympärille, joka rakennettiin aikanaan suolle silloisen kaupungin keskustan laidalle. 40 vuotta myöhemmin Vanha ylioppilastalo sai naapurikseen nyt 110-vuotiaan Uuden ylioppilastalon. Kaivotalo ja siihen silloin liittyvä kauppakuja olivat moderneja keskustan kehittämishankkeita 1950-luvulla. Sama edelläkävijäote jatkui 1980-luvulla, kun Kaivopihalta häädettiin autot ja siitä tuli Suomen ensimmäinen jalankulkijoille suunnattu kortteli. Virallisesti Kaivopiha vihittiin käyttöön vuonna 1981, jolloin sisäpihan rakennukset valmistuivat. Pihan yleisölle avasi pääministeri Mauno Koivisto.

Näköalaravintola 10. Kerroksessa tärkeintä on tunnelma

Keskustassa sijaitsevan legendaarisen Vaakunan näköalaravintola on kaupungin upeimpia interiöörejä. Ravintola 10. kerroksen sisustus on aitoa funkkista valaisimineen, huonekaluineen ja seinäkoristeineen. 1940- ja 1950-luvun alkuperäiset designesineet ovat saaneet seurakseen muun muassa Tynellin uustuotantoa. Vaakunan kokonaisuus, johon kuuluu ravintolan lisäksi hotelli ja tavaratalo, avattiin vuoden 1952 olympialaisiin. Rakennuksen suunnitteli arkkitehti Erkki Huttunen.

Ravintolasta avautuu hienot näkymät Kampin suuntaan. Narinkkatorille kulkevat ihmiset näyttävät pieniltä muurahaisilta. Jos mahdollista, ravintolasta kannattaa varata ikkunapöytä. Ravintolalla on myös terassi, jossa voi säiden salliessa käydä nauttimassa drinkit. Sieltä pääsee ihastelemaan maisemia useaan suuntaan. 10. Kerroksen cocktailien inspiraationa ovat olleet olympiavuosi 1952 ja suomalaisuus. Gin-drinkit tekevät kunniaa olympiavuonna 1952 lanseeratulle Long Drinkille, joka nousi kansan suosikiksi samaan aikaan kuin hotelli Vaakuna avautui. Ravintolassa voi testata myös Vaakunan nimikko-olutta.

Hotellinjohtajan mukaan 10. Kerroksen tekee erityiseksi se, ettei sinne ole pakko tulla syömään. Hissillä voi ajella ylimpään kerrokseen pelkästään pistäytymään, katsomaan maisemia ja ihailemaan funkkissisustusta.

Entäpä se ruoka? Ravintola avasi hiljattain uudistuneena ovensa. Listalla on hyvin mutkatonta suomalaista ruokaa. Klassikkolistalta voi poimia vaikka pippuripihvin, paistettua siikaa, poronpaistia tai grillattua lohta. Lisäksi vaihtoehtoina on muun muassa Vaakunan lohikeittoa, punajuuriwallenbergia, Saimaan muikkuja sekä salaattia ja burgeria. Ruokalistaan pääset tutustumaan täällä.

Ravintola 10. Kerroksessa tärkeintä ei ole ruoka, vaan tunnelma. Siellä kokee olevansa osa Helsingin historiaa.