Kategoria: Retkiä

Itä-Helsinki on muutakin kuin betoniviidakkoa. Siellä on lukuisia upeita luontoretkikohteita. Esittelemme tässä niistä seitsemän.

1. Monipuolinen Uutela

Uutela on luontonsa puolesta Helsingin monipuolisimpia ulkoilualueita. Alueeseen pääsee tutustumaan luontopolkua pitkin. Luontopolku on kahdeksikon muotoinen eli se muodostuu kahdesta rengaslenkistä. Lue lisää.

2. Merellinen Ramsinniemi

Kävelyretki Ramsinniemelle on irtiotto betoniviidakosta. Parhaiten sinne pääsee, kun aloittaa retken Rastilan Metroasemalta. Kävelyretki metroasemalta Ramsiniemelle ja takaisin on yhteensä noin 7 kilometrin mittainen. Perheen pienempien kanssa voi taivaltaa vaikka vain puolet matkasta. Lue lisää.

3. Kivinokka – paratiisi metron varrella

Kivinokka on niemenkärki Vanhankaupunginlahdella, Herttoniemen ja Kulosaaren välissä. Sinne voi tehdä retken pyöräillen, omalla autolla tai julkisilla. Kivinokassa on kesämajoja, uimaranta, kesäkahvila ja Kulosaaren kartano. Lue lisää.

VINKKI: Tutustu WalkHelsingin opastettuihin kaupunkikävelyihin ja luontoretkiin!

4. Jylhä Mustavuori

Mustavuori on laaja luontoalue itäisessä Helsingissä, Vuosaaressa. Sieltä löytyy jylhiä luolia, koskematonta luontoa, vanha kaivos ja Mustavuoren vieressä on Vuosaaren huippu, josta on komeat näkymät. Lue lisää.

5. Hurmaava Tullisaari

Tullisaari on Laajasalossa sijaitseva hurmaavan kaunis puistoalue, jolla on jännittävää historiaa. Sinne voi lähteä kävelyretkelle nauttimaan luonnosta ja merestä. Tullisaarta on kutsuttu Helsingin Montrepos’ksi – eikä turhaan. Nimestään huolimatta Tullisaari ei ole saari, vaan kiinni mantereessa. Lue lisää.

6. Kaunis Kallahdenniemi

Kävelyretken Kallahdenniemelle voi aloittaa vaikkapa Vuosaaren metroasemalta. Sieltä matkaa niemen kärkeen tulee noin neljä kilometriä ja toiset samanmoiset takaisin päin. Siellä on uimaranta ja luonnonsuojelualue. Lue lisää.

7. Kivikon näyttävät luolat

Kivikon ulkoilupuisto on laaja alue, jossa on runsaasti ensimmäisen maailmansodan aikaisia linnoitusrakennelmia. Linnoitukset sijoittuvat hajalleen Linnoittajantien ja Patterikujan länsipuolelle. Lue lisää.

Kallahti tunnetaan myös nimellä Kallvik. Siellä on parin kilometrin pituinen niemi, joka on suosittua ulkoiluseutua. Kallahti sijaitsee Itä-Helsingissä.

Kävelyretken Kallahdenniemelle voi aloittaa vaikkapa Vuosaaren metroasemalta. Sieltä matkaa niemen kärkeen tulee noin neljä kilometriä ja toiset samanmoiset takaisin päin. Kallahteen pääsee kätevästi myös omalla autolla tai polkupyörällä.

Kallahdenniemen alkuosa on kapeaa harjua, jossa on upeita huviloita. Harjun molemmilla puolilla velloo avomeri. Maasto on pääosin mäntymetsää.

Niemen loppupäässä on kaupungin yleinen uimaranta kesäkahviloineen. Uimaranta on siitä erikoinen, että siellä pääsee kahlaamaan vaikka kuinka pitkään. Veden alla kulkee kannas ja noin sadan metrin kahlaamisen jälkeen vettä on vain nilkkoihin.

Vastaavasti kun vesi on korkealla, koko ranta saattaa olla veden peitossa.

Vuonna 1970 perustettu Kallahden ulkoilupuisto on kaikkiaan 24 hehtaarin kokoinen. Palveluihin kuuluu kesäkioskin lisäksi muun muassa keittokatos, vessat, kuntoiluvälineet ja leikkipaikka.

Uimarannan jälkeen alkaa luonnonsuojelualue, joka on alueen upeinta seutua. Siellä kannattaa pysyä pitkospuilla ja poluilla, jottei turhaan tuhoa arvokasta luontoa.

Niemen kärjestä avautuu komeat näkymät avomerelle. Idässä voi nähdä Vuosaaren satamaan seilaavia rahtilaivoja, lännessä taas ovat Iso Iiluoto ja Satamasaari. Se on myös erinomainen paikka vesilintujen tarkkailuun.

VINKKI: Tutustu myös muihin retkivinkkeihimme!

Vaikka tuuli ei ole kova, aallot lyövät rantakallioon voimalla ja vesi pärskähtää korkeuksiin. Täällä meri näyttää voimansa. Se syöksyy rantaan suoraan avomereltä. Paikka on varmasti otollinen myrskybongaukseen. Seistään Särkkäniemen kallioilla. Tämä kohta oli Helsingin itäisimpiä pisteitä ennen kuin osa Sipoosta liitettiin Helsinkiin.

Särkkäniemi on osa Uutelan ulkoilualuetta Vuosaaressa. Uutela on luontonsa puolesta Helsingin monipuolisimpia ulkoilualueita. Alueeseen pääsee tutustumaan luontopolkua pitkin. Luontopolku on kahdeksikon muotoinen eli se muodostuu kahdesta rengaslenkistä. Luontopolun kokonaispituus on noin neljä kilometriä. Lyhyempi luontopolun lenkeistä on noin 1500 metriä ja pidempi 2500 metriä. Polut kiertävät synkissä kuusimetsissä, ikiaikaisilla rantakallioilla, soiden ja lampien reunamilla ja niittyjen varsilla. Luontopolusta suurimman osan pääsee kiertämään näppärästi lastenvaunuillakin.

Uutela on Itä-Helsingin laajimpia yhtenäisiä metsäaluita. Sieltä löytyy luonnontilaisia metsiä suosivia kasveja ja lintulajeja. Metsissä viihtyvät myös mäyrät ja supikoirat, joiden pesäonkaloita voi erottaa maasta. Rannoilla puolestaan pääsee seuraamaan vesilintujen elämää. Merellä voi nähdä kyhmyjoutsenen tai sorsan etsivän syötävää rantavedestä.

Luontopolku sivuaa vanhaa Skatan maatilaa, jonka tunnetuin asukas on ollut taiteilija Miina Äkkijyrkkä.

Ollaan Helsingissä ja keskellä perinnemaisemaa. Skatan rakennukset ovat 1800- ja 1900-lukujen taitteesta. Tilaan kuuluu päärakennuksen lisäksi kaksi vajaa, kivinavetta ja aitta. Pihalla seistessä voit kuvitella miten tilalla aikaan elettiin sata vuotta sitten. Vilja heilui pellolla tuulessa odottamassa niittoa, kasvikset haettiin ruokapöytään omasta maasta. Lypsylehmät laidunsivat niityllä ja kanat kotkottivat aitauksessa. Kalaa saatiin lähivesistä.

Vuosaaren Uutelalla on myös sotaisa historiansa. Luontopolun ulkopuolella Skatanniemellä on venäläisten ensimmäisen maailmansodan aikana 1910-luvulla rakentama merilinnoituksen tukikohta.

Linnoitus on ainoa meririntaman yhteyteen rakennettu tukikohta, joka sijaitsee mantereella. Muut ovat saarissa. Bunkkerin takana on paikat neljälle tykille.

VINKKI: Tutustu WalkHelsingin opastettuihin kävelyretkiin!

Mustavuori on laaja luontoalue itäisessä Helsingissä, Vuosaaressa. Mustavuori on erittäin suosittua ulkoilualuetta etenkin paikallisten keskuudessa. Osa Mustavuoresta on luonnonsuojelualuetta. Mustavuori kuuluu valtakunnalliseen lehtojensuojeluohjelmaan ja on Natura 2000 -aluetta. Sinne voi tehdä pikaisen parin tunnin retken, mutta Mustavuorella saa kulumaan vaikka koko päivän.

Mustavuorella ei ole varsinaisia opasteita. Polkuja risteilee sinne tänne. Vaikka alue on laaja, varsinaista eksymisen vaaraa ei ole. Helsingin kaupungin laatima opaskartta löytyy täältä.

Mustavuoreen voi tutustua vaikkapa näiden kohteiden kautta:

Ensimmäisen maailmansodan linnoitukset

1910-luvulla Helsingin ympärille rakennettiin linnoitusten ketju. Mustavuoren tukikohta on ketjun itäisin lenkki. Se löytyy Mustavuoren pohjoisosasta.

Korkeaa kalliota kiertää yhdyskäytävien ja tulipesäkkeiden ketju. Osa niistä sijaitsee luonnonsuojelualueella, joten siellä suositellaan pysymään poluilla. Paras vuodenaika tutustua niihin on lumeton talvi.

Mutta pari luolaa sieltä pystyy silti bongaamaan. Ne ovat alkujaan suunniteltu miehistösuojiksi, mutta rakentaminen on jäänyt kesken. Ne ovat keskeneräisinäkin huikeita nähtävyyksiä.

Lue myös artikkeli: Mustavuoren näyttävät luolat.

Luontokohteet

Mustavuori on tunnettu käärmeistään, joskin niiden määrä on vuosien saatossa vähentynyt. Mutta ei tänä päivänäkään ole harvinaista tavata siellä kyykäärmeitä.

Alueella on myös kaunis pähkinäpensaslehto, synkkää metsää, hienoja kalliomuodostumia ja siirtolohkareita.

VINKKI: Tutustu WalkHelsingin luontoretkiin!

Vanha kaivos

Mustavuoren eteläosassa on vanha hylätty kalkkikaivos. Kaivoksesta louhittiin myös punertavaa marmoria. Se on nykyisin veden täyttämä lampi. Louhos on ollut käytössä jo 1700-luvulla, ja Lohjan Kalkki oy louhi siellä aina 1960-luvulle asti. Kaivoksen vieressä on betoninen rakennelma, jonka sisällä on 60 metriä syvä kaivoskuilu. Sen ympäri kulkee tukevat kalterit.

Käärmeharrastajat tietävät, että kaivoslammen rannalla tapaa usein rantakäärmeitä.

Vuosaarenhuippu

Mustavuoren vieressä on Vuosaarenhuippu. Se on 65 metriin kohoava täyttömäki. alueella on aikaisemmin sijainnut kaatopaikka, mutta se on maisemoitu komeaksi ulkoilualueeksi. Kaatopaikka lakkautettiin 1980-luvun lopulla.

Vuosaarenhuippu on kuin pieni tunturi. Sieltä löytyy hyvin harvinaisiakin kasveja ja uhanalaisia eläimiä. Huipulta on mukavat näkymät muun muassa Vuosaaren sataman suuntaan.

Kivikon ulkoilupuisto Itä-Helsingissä on laaja alue, jossa on runsaasti ensimmäisen maailmansodan aikaisia linnoitusrakennelmia. Linnoitukset sijoittuvat hajalleen Linnoittajantien ja Patterikujan länsipuolelle.

Patterikujan päästä lähtee vanha kivin päällystetty tykkitie vasemmalle kohti kallion rinteitä. Vastaan tulee T-risteys, josta käännytään oikealle. Noin sadan metrin päässä lähtee polku vasemmalle kallion päälle. Tullaan paikkaan, jossa sijaitsi jatkosodan aikana Suomen ensimmäinen ilmavalvontatutka Raija. Lähellä pienen kallionkielekkeen takana on aiheesta kertova kalliokirjoitus.

Kivikon kallio on Helsingin korkein luonnonmukainen kohta (62 metriä merenpinnasta). Kalliota kiertää ensimmäisen maailmansodan aikana rakennetut taisteluhaudat, jossa on konekivääriasemia, suoja-asemia ja tähystysasemia. Kaikki katetut rakenteet on räjäytetty pois.

Haudat reunustavat kalliota ja kiertävät läheltä Porvoonväylää. Maasto on paikoin hankalaa kulkea, joten suositeltavaa on pysytellä poluilla.

Kallion lounaisosassa on suuri luola. Luola on U-kirjaimen muotoinen, joten siinä on kaksi sisäänkäyntiä. Luolan pinta-alaksi on laskettu 170 neliötä. Luolan yläpuolella on putoamisen estävät suoja-aidat. Luolassa on runsaasti vettä. Kenties talvella, jolloin vesi on jäässä, luolaan on mahdollista mennä sisäänkin. Sulan maan aikaan pitää tyytyä tutkimaan sitä ulkopuolelta.

Luolan edustalta matka jatkuu jälleen tykkitielle, joka ylitetään ja kiivetään kohti lounaassa sijaitsevaa linnoituskokonaisuutta. Se on iso rakennelma, kuin mustekala, jonka lonkerot erkaantuvat moniin suuntiin.

Linnoisturakennelman näyttävin kohta on pitkä ja noin seitsemän metriä syvä yhdyshauta. Sen reunalla pitää olla todella varovainen. Polku kulkee ylhäällä aivan haudan reunalla ja pudotus on suuri. Mutta syvän haudan pohjalle kannattaa laskeutua, sillä siellä on suuri luola. Hevosenkengän muotoiseen luolaan on kaksi sisäänkäyntiä.

Luolien kohdalta syvästä yhdyshaudasta erkanee matalampi yhdyshauta kohti etelää. Sitä seuraamalla pääsee toiseen luolaan. Se on puolestaan ristin muotoinen. Luolasta oli tarkoitus louhia pystykuilu kallion päälle. Rakentaminen jäi kuitenkin kesken. Kallion päällä on nähtävissä myös kaivamisen jälkiä. Arvellaan, että kallion päälle suunniteltiin tähystysasemaa ja luolan sisään komentopaikkaa.

Kun U-muotoiselta luolalta lähtee seuraamaan yhdyskäytävää kohti luodetta, päätyy vielä yhden luolan suulle. L-kirjaimen muotoista luolaa ehdittiin jonkin verran vahvistaa betonilla, mutta sekin jäi keskeneräiseksi.

Viaporin maarintamaan rakennettiin 1910-luvulla lähes sata luolaa. Kivikon luolat ovat keskeneräiset. Valmiisiin luoliin rakennettiin betonista lattiat ja seinät. Katto tehtiin usein aaltopellistä. Luolien sisäänkäynnit rakennettiin monesti kallioon louhitun rotkon perälle, kuten Kivikossakin.

Luolat ovat joko suoria tai sitten U- tai L-kirjaimen muotoisia. Myös ristinmuotoisia luolia rakennettiin. Suurin luola on 1400 neliötä. Se on Pasilassa ja siellä sijaitsi maarintaman puhelinkeskus. Useimmiten luolat olivat kooltaan 20-200 neliötä.

Luolia käytettiin miehistösuojina sekä ammusvarastoina. Myöhemmin luolia on käytetty varastoina, väestönsuojina ja Pohjois-Haagan luolassa on toiminut moottoripyöräverstas. Luolat ovat olleet kaupungin, valtion sekä yksityisten käytössä. Meilahden luolassa kokoontui puolustusministeriö toisen maailmansodan aikaan.

Jotkut luolista ovat edelleen varastoina ja ovet ovat tiukasti lukittuja, mutta isoon osaan luolista pääsee vapaasti tutustumaan.

VINKKI: Tilaa WalkHelsingin opastettu retki Kivikon luoliin ja linnoituksiin.

Kävelyretki Ramsinniemelle on irtiotto betoniviidakosta. Ramsinniemi on Itä-Helsingissä ja parhaiten sinne pääsee, kun aloittaa retken Rastilan Metroasemalta. Kävelyretki metroasemalta Ramsiniemelle ja takaisin on yhteensä noin 7 kilometrin mittainen. Perheen pienempien kanssa voi taivaltaa vaikka vain puolet matkasta.

Metroasemalta suunnataan ensin Ramsinsalmen rantaan ja lähdetään kulkemaan kohti etelää. Matkaa voi taittaa lähellä rantaa tai sitten polkuja pitkin hieman sisämaassa, jolloin voi käydä bongaamassa muinaisrannan ja pienehkön nevan. Matkalla tulee vastaan myös grillikatos sekä kuntoilulaitteita.

Ramsinniemen puolivälissä on kapeahko kannas, jonka kohdalla pitää kulkea jonkin matkaa autotien reunaa. Siinä näkee myös Ramsinniemen asutusta. Niemi on vanhaa huvila-aluetta, ja siellä on paljon yksityisalueita. Huviloiden arkkitehdit ovat nimekästä väkeä, mm. Lars Sonck ja Selim A. Lindqvist.

Sotien jälkeen monet yritykset rakennuttivat Ramsinniemeen virkistys- ja koulutuskeskuksia. Enso-Gutzeitin rakennuksia oli suunnittelemassa Alvar Aalto. Hotelli Rantapuisto valmistui pankin koulutuskeskukseksi.

Kannaksen jälkeen tullaan Ramsinniemen helmeen: luonnonsuojelualueelle. Arvokkaassa lehdossa kasvaa muun muassa saarnia. Luonnonsuojelualue on noin 7 hehtaarin kokoinen. Siellä kulkee polkuja ja pitkospuita.

Takaisin metroasemalle voi kävellä hieman eri polkuja kuin tullessa. Meren rannalle voi pysähdellä ihailemaan maisemia.

****

PS. Ramsinniemellä on myös Katiskapolku, josta alkoi surullisenkuuluisa Katiska-vyyhti. Mutta siitä ei sen enempää tällä erää.

Kulosaaren kartano toimii eräänlaisena porttina Kivinokkaan. Kartanon hiekkatiellä tulee jo maalaismainen tunnelma, kuin olisi hypännyt kaupungin sykkeestä vanhojen Suomi-filmien maailmaan.

Kartanon historia ulottuu 1500-luvulla ja nykyinen päärakennus on 1800-luvulta. Sen arkkitehdiksi on arveltu empire-Helsingistä tuttua Carl Ludvig Engeliä. Kartanoa vuokrataan yksityistilaisuuksiin. Kartanon saunoissa on yleisiä saunavuoroja.

Kivinokka on niemenkärki Vanhankaupunginlahdella, Herttoniemen ja Kulosaaren välissä. Sinne voi tehdä retken pyöräillen, omalla autolla tai julkisilla. Kulosaaren ja Herttoniemen metroasemilta on noin kilometrin kävelymatka Kivinokkaan.

Kivinokassa on noin 500 pientä kesämajaa. Ne erottaa siirtolapuutarhamökeistä siitä, että kesämajat ovat pienempiä (12-15 neliötä) ja niissä ei ole hoidettuja pihoja ja puutarhoja. Ympäristö on luonnonmukainen. Kivinokan kesämajoihin ei tule lämmintä vettä ja valtaosa on ilman sähköä. Kesämajat ovat hyvin ekologinen ja helsinkiläinen kesänviettotapa.

Vanhankaupunginlahdelle syntyi 1900-luvun alkupuolella kolme kesämaja-aluetta: Kivinokka, Lammassaari ja Mölylä. Lahden pohjukassa ollut Mölylä on sittemmin lopetettu, mutta Kivinokassa ja Lammassaaressa kesämajakulttuuri elää vahvana. Ja mikä hienointa: kesämajailu on säilynyt luonteeltaan suunnilleen samanlaisena sata vuotta.

Kivinokan kesämajat olivat alkujaan suunnattu työväestölle. Kalliossa ja Sörnäisissä asuttiin ahtaasti ja kesäksi haluttiin luonnonhelmaan virkistymään. Suurilla soutuveneillä saavuttiin lahden yli Kivinokkaan. Ensin Kivinokka toimi telttailualueena, ja 1930- ja 1940-luvuilla telttojen tilalle ryhdyttiin rakentamaan kesämajoja. Osa Kivinokan kesämajoista on edelleen alkuperäisiä.

Kivinokassa oli jo 1920-luvulla tanssilava. Siellä perustettiin Dallapé-orkesteri. Tästä tapahtumasta muistuttaa Dallapén muistokivi, joka sijaitsee Kivinokan kärjen tuntumassa.

Vaikka Kivinokassa on paljon kesämajoja, se on yleistä virkistysaluetta. Ja suosittua sellaista. Kivinokkaan tullaan uimaan, piknikille, lenkille ja kalaan. Kivinokassa järjestetään lepakkoretkiä ja Saunalahden lintulavalla bongataan lintuja. Vanhaan metsään pääsee aistimaan todellisen aarnimetsän tuntua. Siellä on myös kaksi hiidenkirnua.

Kivinokassa on järjestetty suosittuja juhannusjuhlia ja elokuvatapahtumia.

Kivinokka on pieni paratiisi lähellä keskustaa. Vain lyhyen matkan päässä metroasemilta.

*****

VINKKI: Tilaa WalkHelsingin opastettu kierros, jossa tutustutaan Kivinokan historiaan ja luontoon. Vaikka yrityksen virkistyspäivään!

Tullisaari on Laajasalossa sijaitseva hurmaavan kaunis puistoalue, jolla on jännittävää historiaa. Sinne voi lähteä kävelyretkelle nauttimaan luonnosta ja merestä. Mukaan voi ottaa vaikka mato-ongen. Tullisaarta on kutsuttu Helsingin Montrepos’ksi – eikä turhaan.

Nimestään huolimatta Tullisaari ei ole saari, vaan kiinni mantereessa. Sinne pääsee omalla autolla tai bussilla. Eikä lähimmälle kaupunkifillaripisteellekään ole pitkä matka.

Esittelemme Tullisaaren kohokohdat:

Kartanot ja huvilat

Tullisaaren näyttävin rakennus on Aino Acktén huvila, joka on harmillisesti jo vuosikausia seissyt tyhjillään. Huvila on valmistunut vuonna 1877 ja sen arkkitehti oli Theodor Decker. Sopraano Aino Ackté käytti sitä kesäpaikkanaan vuosina 1904-1944. Sen vieressä on vanha kalkkikivilouhos.

Tullisaaressa oli useita huviloita. Ne rakennutti liikemies Henrik Borgström jälkikasvulleen. Acktén huvila rakennettiin Borgströmin tyttärelle. Borgströmin pojan huvilasta on jäljellä enää kivijalka ja pihalla oleva Tim-koiran hautamuistomerkki.

Tullisaaren kartanon päärakennuksessa kuvattiin monia vanhoja suomalaisia elokuvia. Rakennus tuhoutui tulipalossa 1950-luvun lopulla. Ennen paloa päärakennus toimi naisten lepokotina. Se tunnettiin nimellä Pigero – Piianrauha.

VINKKI: Tutustu myös muihin retkivinkkeihimme!

Kagaalin muistokivi

Aino Acktén huvilan lähettyvillä on erikoinen kivipaasi. Kiveen on hakattu sekä suomeksi että ruotsiksi päivämäärä 3. elokuuta 1901. Mitä tuolloin tapahtui?

Muistokivi on perustettu vastarintajärjestön kunniaksi, joka toimi venäläisen sortokauden aikana 1899-1905. Vastarintajärjestö eli kagaali oli eräänlainen salaseura, joka vastusti pyrkimyksiä tehdä Suomesta venäläinen. Kagaali piti perustaa 3. elokuuta 1901 hotelli Kämpissä, mutta perustava kokous siirrettiin turvallisuussyistä pidettäväksi Tullisaareen.

Killingholma

Tullisaaren puistosta pääsee kapeaa siltaa pitkin pieneen saareen, Killingholmaan. Saaren kiertää noin vartissa. Saaren kallioisilta rannoilta on mukavat merinäkymät. Saaressa on nähtävissä myös vanhojen rakennusten perustuksia. Siellä oli aikanaan kaksi huvilaa, joista yksi kuului Aino Acktén äidille Emmy Acktélle. Helsingin kaupunki purki saaren rakennukset 1960-luvulla.

Killingholmassa tapaa usein eväsretkeilijöitä ja kalastajia. Rantakallioilla lekotellaan kesäauringossa ja luetaan kirjaa. Se on pieni ja rauhallinen paratiisi.

Puiston vanhat puut

Tullisaaren englantilaisen puiston lumovoimaa lisää sen vanhat puut, joiden ympärysmitta on metrejä. Ne ovat nähneet Tullisaaren entiset asukkaat, Aino Acktéen seuralaisineen, kagaalin miehet ja kartanon tulipalot.

Tullisaaren puistossa on peräti kolme puuta rauhoitettu luonnonmuistomerkkinä. Kaksihaarainen metsälehmus kohoaa yli 20 metriin. Toinen vastaava jää vain muutamaa metriä matalammaksi. Tammen ympäryysmitta on lähes neljä metriä. Ne kaikki on rauhoitettu vuonna 1956.

Helsingin kaikki luonnonmuistomerkit löydät täältä.

Palma de Pyy

Tullisaaren vieressä on pieni Pyysaari, jonne pääsee kävellen siltaa pitkin. Retken voi päättää saaressa olevaan Palma de Pyy -kesäravintolaan. Ravintolaan tuo ainutlaatuisen tunnelman meren läheisyys ja idyllinen kesäterassi. Ravintolan historia juontaa Helsingin vuoden 1952 olympialaisiin, jolloin se avattiin yleisölle. Kohderyhmänä oli silloin purjehduskilpailujen kansainväliset osallistujat. Siitä saakka ravintola on kesäisin palvellut helsinkiläisiä.

Nuuksion kansallispuisto on järviylänköä. Siellä on lukuisia kauniita järviä: skaala on pienistä metsälammista suuriin erämaajärviin. Esittelemme tässä kahdeksan hienoa järvinäkymää Nuuksiosta. Järvien sijainnit löydät Luontoon.fin kartoista. Pakkaa eväät reppuun ja lähde ihastelemaan maisemia!

1. Maahisenkierroksen näköalapaikka

Luontokeskus Haltiasta lähtee Maahisenkierros, joka on noin kahden kilometrin mittainen rengasreitti. Kierroksen korkeimmalla kohdalla on näköalatasanne, josta on hienot näkymät Nuuksion Pitkäjärvelle.

2. Saarijärvi

Vihdintien varressa oleva Saarijärvi on rauhallinen ja kaunis retkikohde. Auton voi jättää parkkiin Yli-Takkulan tilalle. Järven kaakkoislaidalla on hienot näköalakalliot.

3. Suolikas

Suolikas on pitkä ja kapea järvi, ikiaikainen vuono. Sen reunoilla on korkeat kalliot. Parhaat näkymät löytyy järven pohjoisimmista osista. Myös Suolikkaan ja Sarkkisen välinen kapea kannas on hieno paikka pysähtyä evästauolle.

4. Punarinnankierroksen maisemat

Haukkalammelta lähtee 2,4 kilometrin mittainen Punarinnan kierros. Sen varrella ovat Mustalampi ja Valklampi. Molempien rannoilta pääsee nauttimaan metsäisestä järvitunnelmasta.

5. Pöksynhaara

Pieni housujen muotoa muistuttava Pöksynhaara on yksi Nuuksion virallisista telttapaikoista. Järven rannalla on viehättävät rantakalliot. Sieltä löytyy myös pieni lippaluola.

6. Vääräjärvi

Velskolassa sijaitseva Vääräjärvi on heittämällä Nuuksion kauneimpia järviä. Sen rannalla on nuotiopaikka ja telttailupaikka. Järven itäisellä rannalla kohoaa korkeita kallioita, joiden laelta voi ihailla järvimaisemaa. Seikkailijat voivat lähteä tutustumaan vielä korkeampiin kallioihin. Nuotiokallio jyrkänteineen sijaitsee Vääräjärven ja Velskolan Pitkäjärven välissä.

7. Valkealampi

Valkealampi on pieni, mutta kaunis lampi lähellä Suolikasta ja Pöksynhaaraa. Vaikka sen rannalla on virallinen telttailupaikka, lampi on rauhallinen, sillä se sijaitsee melko kaukana teistä ja parkkipaikoista. Lammen kiertää ympäri alle puolessa tunnissa.

8. Ruuhijärvi

Ruuhijärven länsirannalla on sen komeimmat näköalakalliot. Ruuhijärvi on rauhaa rakastavien retkikohde, sillä se sijaitsee syrjässä merkatuilta poluilta.

VINKKI: Tilaa WalkHelsingin opastettu Nuuksio-retki vaikkapa yrityksenne tykypäivään!

Nuuksion kansallispuistossa on kymmeniä kilometrejä merkattuja reittejä. Niiden avulla on helppo tutustua Nuuksioon, ainakin jos on ensikertaa siellä.

Tässä 5 vinkkiä merkatuille reiteille:

1. Haukkalammen kierrokset

Haukkalampi on suosituinta Nuuksiota ja sieltä lähtee monia eri pituisia opastettuja reittejä. Suosittuja reittejä ovat muun muassa Punarinnankierros (2 km), Haukankierros (4 km) ja Korpinkierros (n. 7 km). Reittien varsilla on tulentekopaikkoja ja grillikatoksia. Haukkalammelta lähtevät kierrokset ovat hyvin suosittuja. Vastaan saattaa tulla retkeilijöitä rinkat selässä tai 30 japanilaisen ryhmä.

2. Sorlammen luontopolku

Eteläisessä Nuukiossa kulkee Sorlammen luontopolku, joka on pituudeltaan runsaat 5 kilometriä. Reitin varrella Sorlammen rannalla on grillikatos ja huussi. Luontopolun nähtävyyksiin kuuluu lohkareluola (Hiidenpesä) ja muutama hiidenkirnu. Auto kannattaa jättää Brobackan pysäköintialueelle, josta lähdetään kävelemään Hakjärventietä. Reitin alkuun on puolisen kilometriä.

LUKUSUOSITUS: Tutustu myös muihin Nuuksion vinkkeihimme!

3. Luukin reitit

Luukin kartanolta lähtee useita merkattuja reittejä, jotka ovat pituudeltaan parin kilometristä lähes kymmeneen kilometriin. Kaitalammen rannalla on useita tulentekopaikkoja. Luukin reitit ovat suosittuja ja etenkin Kaitalammen rannat jopa ruuhkaisia kauniina kesäpäivinä.

4. Kattilan reitit

Kattilassa ei ole rengasreittejä, mutta sieltä voi lähteä vaikkapa reippailemaan Haukkalammelle ja takaisin. Reittivalinnasta riippuen matkaa tulee noin kymmenisen kilometriä. Toinen vaihtoehto on pistäytyä Takalan laavulla. Matkaa laavulle on noin 1,5 kilometriä.

5. Klassarinkierros

Klassarinkierros on Nuuksion länsiosassa kiertävä lyhyehkö, vajaan 4 kilometrin rengasreitti. Reitille pääsee Valklammen pysäköintialueelta. Lue lisää täältä.

*****

VINKKI: Nuuksioon pääset tutustumaan myös WalkHelsingin opastetulla kierrokselle. Sopii vaikka yrityksen virkistyspäivään.

Orajärven, Ruuhijärven ja Urjan ympäristö on mitä mainiointa patikointiseutua. Siellä pääsee nauttimaan kauniista järvimaisemista, erämaisesta tunnelmasta ja kauniista metsistä. Jännittävää, että niin lähellä suosittua Haltian luontokeskusta voi kokea niin erämaista tunnelmaa.

Retken voi aloittaa Haltian tai Solvallan parkkipaikalta. Kartta ja kompassi on hyvä ottaa mukaan, sillä opastettuja reittejä alueella ei ole. Metsässä kuitenkin kulkee runsaasti polkuja, joita seuraamalla yleensä pääsee jonnekin – useimmiten jonkun järven rantaan.

Otimme Solvallasta umpimähkään polkun ja lähdimme seuraamaan sitä. Suuntana oli Ruuhijärvi. Harhailtuamme aikamme pääsimme järven rantaan. Sen rannalla on hienot näköalakalliot.

Ruuhijärveltä jatkoimme Orajärvelle. Järvi on todellinen erämaajärvi. Se on äärettömän kaunis, eikä sen ympäristössä ole mitään nuotiopaikkoja tai laavuja. Muutama retkeilijä tuli vastaan.

Järven rannoilla on useita idyllisiä paikkoja, joissa voi viettää evästauon ja lämmittää trangialla padat.

Järven etelärannnalla on kaksi hyvin erikoista kivipaatta pystyssä. Mikä niidenkin tarina lienee?

Orajärveltä matka jatkui Urja-järven rantaan. Siellä on virallinen nuotiopaikka ja telttailupaikka, jossa pidimme kahvitauon.

Urjalta patikoimme Karjakaivolle ja paluumatkalla pysähdyimme ihastelemaan Meerlammen lippaluolaa. Se on hyvin vaikuttava näky.

Suurien järvien alueella on parasta, ettei tee mitään lukkoonlyötyä suunnitelmaa. Etenee vaan polkuja pitkin järveltä toiselle ja pitää taukoja silloin kun siltä tuntuu. Sen verran kannattaa karttaa tai kännykkää seurata, että tietää suunnilleen oman sijaintinsa. Seudulla on aika isojakin metsäalueita, joissa voi hetkeksi eksyä.

*****

Tutustu myös WalkHelsingin opastettuihin kaupunkikävelyihin!

Jos Nuuksiossa haluaa retkeillä rauhassa, Jänisniemen laavu on erittäin suositeltava kohde. Se on syrjässä kaikilta suosituilta reiteiltä, eikä sinne löydä ihan sattumalta. Sitä ei ole edes mainittu kaikissa Nuuksion esitteissä, eikä laavulle ole minkäänlaisia opasteita. Luontoon.fin Nuuksio-esitteessä Jänisniemen laavua ei ole merkitty. Kenties siksi, että se on alkujaan tarkoitettu vain varauskäyttöön.

Jänisniemen laavu sijaitsee Velskolan Pitkäjärven länsirannalla. Lähdimme liikkeelle Velskolasta seurakuntayhtymän parkkipaikalta. Sieltä matka jatkui pellon yli kohti etelää, Velskolan Pitkäjärven rantaan. Patikoimme metsässä järven suuntaisesti. Maasto oli monipuolista ja tyypillistä Nuuksiota: korkeita kallioita, järvimaisemaa ja pieniä metsäpolkuja. Vaikka kyseinen alue ei olekaan kovin suosittu, metsässä kulki kuitenkin selkeitä polkuja. Täysin pystymetsässä ei tarvinnut tarpoa. Polun länsipuolella kohosi jylhä Lippukallio.

Runsaan kolmen kilometrin jälkeen vastassa oli yksityisalue, Erä-Mattilan tila, joka piti kiertää. Mökin pihamaalla oli jopa vanha kulahtanut tenniskenttä.

Suositeltavaa on yrittää jatkaa matkaa rannan suuntaisesti. Pienen pellon takaa kiertää polku rantaan. Rantaviivaa kun seuraa, niin parin kilometrin päässä on Jänisniemi. Se on Pitkäjärven kapeimmalla kohdalla ja osa luonnonsuojelualuetta.

LUE MYÖS: Tutustu myös muihin retkivinkkeihimme!

Jänisniemen keskellä on laavu, jossa on polttopuut valmiina. Matkaa parkkipaikalta laavulle kertyi noin viitisen kilometriä. Laavu ei ole aivan järven rannalla, eikä ehkä Nuuksion idyllisin, mutta varmasti yksi rauhallisimmista. Täydellinen vaihtoehto, jos on kyllästynyt Haukkalammen ihmismassaan. Jos haluaa nauttia eväät veden äärellä, niin laavulta voi laskeutua rantaan evästämään.

Takaisin voi palata samaa reittiä tai jos haluaa vaihtelua, niin sitten voi koukata Kattilajärven ja Vääräjärven kautta. Etenkin Vääräjärvi on yksi Nuuksion kauneimmista.

Retkelle kannattaa ottaa mukaan kartta ja kompassi. Tai vähintäänkin täyteen ladattu kännykkä, jonka avulla oman sijaintinsa voi tarkistaa Retkikartta.fistä. Ei siellä hirvittävän suurta eksymisen vaaraa ole, mutta kun ei ole mitään opasteita, niin välillä pitää varmistaa suunta ja sijainti.

VINKKI: Tilaa WalkHelsingin opastettu Nuuksio-kierros tai muita retkiä.

Paloheinän Nuotiopuisto on erinomainen paikka tutustua Viaporin maalinnoituksen rakennelmiin, sillä Helsingin kaupunki raivasi yhdyshaudat puhtaaksi ylimääräisestä maasta vuoden 2000 tienoilla. Alue maisemoitiin puistoksi. Siellä kulkee polkuja ja taisteluhautojen yli rakennettiin siltoja. Maasta ja risuista puhdistettujen taisteluhautojen pohjallakin on helppo kulkea. Paikalle pystytettiin myös alueen historiasta kertovia opastauluja. Parhaiten paikalle pääsee Paloheinäntien ja Repovuorentien risteyksestä.

Yhdyshaudat kiertävät mäen ympäri. Pohjoisreunalla on tähystysasemia, konekivääriasemia, suojahuoneita, ampumatarvikekomeroita ja valonheitinasemia. Eteläosassa on suurikokoinen suojahuone, jonka ovi on lukittu. Suojahuoneen päälle on rakennettu myöhemmin verkkokatto. Verkon läpi näkee suojahuoneeseen sisälle.

Paloheinässä on toinenkin suurikokoinen puolustusasema. Se sijaitsee Keskuspuistossa. Sinne löytää, kun lähtee seuraamaan Pikkusuontien ja Kivimäentien risteyksen paikkeilta lähtevää metsäpolkua. Siellä ei ole yhtä helppo kulkea kuin Nuotiopuistossa, eikä puolustusasema ole muutenkaan yhtä hyvässä kunnossa. Asemassa on ollut konekivääriasemia ja suojahuoneita, joiden kattoja on räjäytelty. Aseman hirsirakenteita on purettu tai ne ovat maatuneet.

VINKKI: Tilaa WalkHelsingin opastettu retki Kivikon linnoituksiin ja luoliin.

Samalla retkellä voi käydä vielä Länsi-Pakilan Palosuontiellä, jonka eteläosassa lähellä Kehä I:stä on linnoitusrakennelmia. Puolustusasemia on muun muassa Hyvän Paimenen kirkon vieressä olevassa metsässä. Palosuontien länsipuolella osa linnoituksista on jäänyt päiväkodin alle. Alueelle rakennettiin myös kahdella sisäänkäynnillä varustettu luola.

Linnoitusrakennelmat olivat ensimmäisen maailmansodan aikaan suurin rakennustyömaa koko Suomessa. Täällä niitä kutsuttiin patteritöiksi. Koko Suomessa linnoitusten rakennustyömailla oli arviolta 100 000 henkeä, Helsingissä työskenteli jopa yli 15 000 miestä.

Sipoonkorven kansallispuistossa on useita kilometrejä opastettuja polkuja ja reittejä. Esittelemme teille suosituimpia reittejä.

Kalkinpolttajanpolku

Kalkinpolttajanpolku on Sipoonkorven suosituin reitti – ja kenties myös hienoin. Se on Sipoonkorpea parhaimmillaan: synkkää metsää ja jylhiä kalliota. Rengasreitti on 4,8 kilometriä. Reitin korkein kohta on 70 metriin merenpinnasta kohoava Högberget, josta on hienot näkymät Sotungin maalaismaisemaan. Polun varrella on vanha kalkkilouhos ja kalkkiuuneja. Kalkinpolttajanpolulla on Kalkkiruukin laavu, tulipaikka ja huussi. Kalkinpolttajanpolulle pääsee mm. Tasakallion parkkipaikalta tai Kalkkiuunintieltä.

Fiskträskin polku

Reitti alkaa Bakunkärrin parkkipaikalta, joka sijaitsee Knutersintien varrella. Reitti kulkee ensimmäiset 800 metriä metsätien varrella, josta lähdetään metsäpolulle. Vajaan parin kilometrin jälkeen päästään Fiskträskin rantaan. Se on idyllinen pieni järvi, jonka länsiranta on kaunista retkeilyseutua.

Lasson muotoisen reitin kokonaispituus on vajaat 4 kilometriä. Reitin varrella ei ole nuotiopaikkoja.

LUE MYÖS: Viisi nähtävyyttä Sipoonkorvessa.

Byabäckenin luontopolku

Byabäckenin reitti on Sipoonkorven pohjoisosassa. Se on mukava parin kilometrin mittainen reitti, joka sopii myös perheen pienemmille. Reitti alkaa Byabäckenin parkkipaikalta Länsitien varrelta. Alku on jyrkkää nousua, mutta nousun jälkeen retkeilijä palkitaan Ängesbölen laavulla ja nuotiopaikalla, jossa voi grillata eväitä. Siellä on myös vessa. Ängesbölen laavun ympäristössä voi myös telttailla.

Byabäckenin luontopolku on rengasreitti, jonka viimeiset sadat metrit kuljetaan maantien vartta kauniissa maalaismaisemassa.

Storträskin polku

Tasakallion parkkipaikalta lähtee runsaan kilometrin mittainen polku Storträskille. Polku on uudistettu hiljattain ja sitä pääsee jopa pyörätuolilla. Storträsk on pieni järvi, jonne istutetaan kalaa, joten rannoilla tapaa paljon virvelin heittelijöitä.

Storträskin rannalla on nuotiopaikka ja vessat. Järven kierrettyäsi voit palata samaa reittiä takaisin parkkipaikalle. Jos haluat hieman metsäisempää tunnelmaa, voit koukata erämaajärvi Gumböleträskin kautta. Sieltä menee polkuja parkkipaikalle, mutta niissä ei ole opasteita.

Sipoonkorven kartan löydät täältä.

Sipoonkorven kansallispuisto Helsingin lähellä on metsänrakastajan paratiisi. Sinne voi mennä sieneen, marjaan, kalaan tai muuten vaan patikoimaan. Listasimme 5 parasta paikkaa Sipoonkorvesta.

1. Idyllinen Storträsk

Storträsk on yksi Sipoonkorven harvoista järvistä. Järveä reunustaa pitkospuut lähes koko matkan. Järvi on kalastajien suosiossa, sillä sinne istutetaan kirjolohta. Kalastaminen vaatii erityisluvan. Järven rannalla on myös grillipaikka ja vessat. Tasakalliontien parkkipaikalta menee järvelle noin 1,5 kilometrin pituinen polku.

2. Högbergetin maisemakallio

Högberget on korkea ja komea kallio Kalkkiruukin luontopolun varrella. Sieltä on komeat maisemat Sotungin pelloille. Maisemat ovat kuin vanhoista Suomi-filmeistä. Högberget kohoaa yli 70 metriä merenpinnasta ja nousu sinne saa sykkeen mukavasti nousemaan. Sinne pääsee parhaiten, kun jättää auton Tasakalliontien parkkipaikalle. Samalla kun kiipeää kallion huipulle, voi kiertää Kalkkiruukin luontopolun, joka on 4,8 kilometriä pitkä. Luontopolun varrella on laavu ja grillipaikka.

3. Fiskträskin rantakalliot

Fiskträsk on kaunis järvi Sipoonkorven itäisellä reunalla. Sinne pääsee opastettua polkua pitkin, joka lähtee Bakunkärrin parkkipaikalta. Reitti on rengasreitti, joka on pituudeltaan muutaman kilometrin. Fiskträskin rantakalliot ovat oivallisia paikkoja nauttia retkieväitä. Järvestä voi myös yrittää narrata kalaa.

4. Henkeäsalpaava Nuotiokallio

Nuotiokallio on jännittävä kallion muodostelma. Sen reunassa on noin sata metriä pitkä ja korkeimmillaan seitsemisen metriä korkea jyrkänne. Nuotiokallio on keskellä Sipoonkorven synkimpiä metsiä. Nuotiokalliota on hieman hankala löytää, mutta koordinaattien avulla sinne pääsee. Laita esimerkiksi Retkikartta.fi-palveluun koordinaatit N 6687508 E 399007.

5. Sipoonkorven metsät ja hiidenkirnut

Luonnonvarakeskus toteutti laskelman, jossa se selvitti missä päin Suomea on kaikkein metsäisin metsä. Lopputulos oli, että sellainen löytyy Sipoonkorvessa. Nimensä mukaisesti alue on korpea – siitähän koko paikassa on kyse.

Parhaiten metsäiseen metsään pääsee tutustumaan esimerkiksi kansallispuiston pohjoisosassa, jonne auton voi jättää Länsitien parkkipaikalle. Sieltä on noin kilometrin kävely Ängesbölen nuotiopaikalle, jossa voi grillata makkarat.

Toinen hyvä vaihtoehto on lähteä Knutersintien varressa olevalta Bakunkärrin parkkipaikalta patikoimaan kohti länttä. Siellä riittää metsää.

Sipoonkorven nähtävyyksiin kuuluu myös useat hiidenkirnut.

Tutustu Sipoonkorpeen Luontoon.fi-palvelussa.